Helsinki 26.4.1858
Lehdistä olet varmaan huomannut, että täällä vallitsevat moninaiset tuulet, täällä on ristivetoa ja riitavetoa ja vastavetoa. Ja joskus saattaa nousta oikea myrskykin. Jos todella on totta, että taistelu on elämää, niin täällä sitä vietetään tervettä elämää. Me olemme jakaantuneet kolmeen pääleiriin: fennomaaneihin, skandinaaveihin ja näiden väliseen keskustaan. Viimeksi mainitulla ei ole riita-asiasta ollenkaan omaa mieli pidettä, tai sitten se aikoo suunnata kurssinsa sinne, minne tuuli vahvimmin puhaltaa. Kukin pääleiri voidaan vielä jakaa kolmeen osastoon seuraa van kaavan mukaisesti: fennomaanit, keskusta ja skandinaavit.
Mikäli haluat tietää, mihin leiriin minä kuulun, voit etsiä minua suurin piirtein fennomaanien keskustasta ja sen oikelta laidalta. Minun on lähestyttävä oikeata laitaa, jotta voisin omalta osaltani estää vaa'an painumisen radikaalien skandinaavien puolelle. Fennomaanien ja verettömien välinen oleellinen ero on seuraava. Molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että Suomen suoniin virtaa idästä sangen tarpeetonta verta, jonka tuloa on vastustettava. Lääkkeenä tähän pitävät verettömät poliittista vapautta, ja tämän ehtona on lähestyminen ja liittyminen Ruotsiin. Fennomaanien mielestä taas paras vastavoima on kansan henkinen ja ruumiillinen kehitys, massojen sivistäminen, niin että ne viimein ovat päätä pitempiä kuin itäiset ystävämme. Suomen kielen viljely ja vähittäinen kohottaminen viralliseksi kieleksi on tämän kehityksen oleellinen väline.
Fennomaanitkin myöntävät, että nykyistä suurempi poliittinen vapaus olisi ihana asia, mutta he pelkäävät myös läntisiä naapureitamme ja sieltä tulevia tuulia, varsinkin kun niillä on jo vanhastaan niin vankka sija maassamme. Toivoin voivani esittää Iyhyesti fennomaanien ja skandinaavien väliset mielipide-erot, mutta nyt huomaan sen mahdottomaksi. Nämä ryhmät ovat niin oleellisissa kohdin erilaiset ja toisaalta niillä on niin paljon yhteistä, että ilman laajoja tutkimuksia niiden välille on vaikea vetää tarkkaa rajaa. Mutta yritän vielä kaikessa lyhykäisyydessä kartoittaa niitä äärimmäisyyssuuntien välisiä eroavuuksia, joita ryhmissä on. Skandinaavien oikea siipi puuhailee liikaa politiikan parissa, fennomaanien oikea siipi liian vähän. Skandinaavien oikea siipi haluaa antaa liian pienen jalansijan suomen kielelle tässä maassa, fennomaanien oikea siipi kenties liian suuren. Ensin mainittu ryhmä väheksyy sitä merkitystä, joka kielellä on kansalle; jälkimmäinen saattaa pitää sitä liian suurena. Skandinaavien oikean siiven mielestä me olemme kauhistuttavan sorrettuja, fennomaanien oikean siiven mielestä tilanne ei ainakaan tällä hetkellä ole erityisen paha ja vaarallinen, niin että työtä kansallisen kehityksen hyväksi voidaan tehdä ja luoda sen avulla voittamaton mahti ...
(Ote, suom. Historiallinen Arkisto 44)