Koko piirissä mutta varsinkin Kangasniemellä ja Hirvensalmella ovat savupirtit vielä rahvaan suosituimpia asuntoja. Pääteitten lähellä muutamat varakkaammat ovat sitä paitsi rakentaneet itselleen takalla varustetun kamarin pikemminkin vieraitten varalle kuin omaan käyttöönsä. Lämmitettäessä savua täynnä oleva tupa on jokseenkin tilava, siinä on pieni ikkuna keskellä seinää vastapäätä ovea, katossa luukku, jonka kautta enin savu päästetään ulos, ja kahdella vastakkaisella seinällä lähellä lattian rajaa aukko, jonka peittävä luukku tavallisesti on niin harva, että sen läpi voi nähdä, millainen sää ulkona on. Sänky, missä sellainen on, on tavallisesti sijoitettu sellaisen aukon eteen uunin tai myös aivan oven viereen. Sellaisessa tuvassa asuu koko perhe, vieläpä usein monia perheitä; mutta ei tässä kylliksi, siellä elävät myös kanat, porsaat, koira ja kissa; sinne tuodaan myös hevonen, kun se lämpimänä ja väsyneenä tulee kotiin työstä. Alituisesti savuisessa ilmassa oleskelevat siellä sekä lapset että aikuiset, kesällä ja talvella, sillä myös lämpimimpänä kesäaikana tupaa lämmitetään. Ei kai ole ihmeellistä, jos silmät siinä vahingoittuvat, varsinkin kun ne ajoittain ovat auringonvalolle ja lumen kimallukselle alttiina, puhumattakaan riihen, saunan ja kaskenpolton savusta. Mutta rahvasta ei voi saada uskomaan tätä, vaan se arvelee silmäsairauden olevan kohtalon ennalta heille määräämää eikä vältettävissä ("se on meille niin sallittu").
Mitään varsinaista kansallispukua täällä ei ole, ainakaan nyt enää. Mies käyttää enimmäkseen sekä kesällä että talvella harmaita sarkavaatteitaan, sillä liian lämmin hänellä ei koskaan ole; vaateparteen kuuluu takki, housut ja liivit, jotka ovat leikatut suunnilleen samoin kuin säätyläisten vaatteet. Vain Kangasniemellä käytetään pitempää, pystykauluksista takkia ja pyöreäpohjaista lipatonta lakkia ("patalakki"). Nainen käyttää talvella myös sarka- ja puolivillavaatteita, kesällä hän tekee ne pumpulikankaasta, jonka hän ostaa laukkuryssältä tai kauppapuodista, sillä hän itse kutoo hyvin vähän. - Ominaista tälle seudulle on, että täällä näytetään pidettävän vaatteita tarpeettomina lapsille. He juoksentelevat pakkasessa ja helteessä, sateessa ja tuulessa ilman muita vaatteita kuin paita, joka on useimmiten musta kuin noki. Kun poika on muutaman vuoden vanha ja hänet lähetetään jollekin asialle, hän saa lainata isän takkia ja saappaita ja uskoo silloin olevansa täysi mies. Kuulee usein puhuttavan, kuinka rahvaan lapset karaistaan siten voimakkaiksi, pakkasesta ja lämmöstä piit taamattomiksi ihmisiksi, jollaista talonpoikaissäätymme on, mutta koskaan ei puhuta siitä, että monta tuhatta menehtyy tässä kokeilussa ja että vain voimakkaimmat läpäisevät kokeen ja jäävät eloon.
Epäsiisteys vallitsee suuressa määrin savolaisten tuvassa. Kun yhteen huoneeseen on monta kertaa ahdettu 8-12 henkeä yhdessä kotieläinten kanssa, täytyy ilman siellä olla pilaantunutta. Sitä paitsi heillä ei ole juuri tapana peseytyä usein. Puhtaus miehen tappaa on täällä sananlasku. Mielellään he makaavat uunin päällä savussa, ja kaikki, mihin he tuvassa koskettavat, on savun mustaamaa. Harvoin he vaihtavat vaatteitakaan. He käyvät kyllä usein saunassa kesällä ja kiireisimpänä työaikana vieläpä joka päivä; mutta olen monilla tarkastusmatkoillani vakuuttunut siitä, että he eivät näillä matkoillaan aina tule valkoisiksi, vaan usein palaavat melko nokisina. - Tästä huolimatta täytyy myöntää, että savupirteillä monine haittoineen on myös joitakin etuja. Paitsi että savu otaksuttavasti puhdistaa ilmaa on asukkaitten pakko, jotteivät he tukehtuisi, aika ajoin pitää auki ovea ja katossa olevaa luukkua, joiden kautta syntyy eräänlainen tuuletus, mitä ei tapahdu takalla varustetussa huoneessa. Ainakin se on varmaa, että ilma savupirteissä savusta huolimatta on siedettävämpää kuin kamareissa.
Rahvaan työskentely tähtää vain päivän tarpeen tyydyttämiseen. Mistään varsinaisesta käsiteollisuudesta ei täällä voida puhua. Tosin on Kan gasniemellä muutamia naisia, jotka kutovat myytäväksi palttinaa, karkeah koa hurstia ja sarkaa, mutta tavallisesti kutominen rajoittuu oman tarpeen tyydyttämiseen. Mies, joka on kaikkea muuta kuin kätevä, halkaisee talvi iltoina päreitä, tekee puuastioita tai ajovälineitä, mutta useimmiten hän menee levolle niin pian kuin tulee pimeä. Kesällä hän sitä vastoin omistaa aikansa ja voimansa yksinomaan maanviljelykselle. Tämä savolaisten pääelinkeino on vielä melko alhaisella kannalla. Kaskiviljelyllä on siinä tärkein osuus, ja metsän ahkeran hävityksen vuoksi on nyt jouduttu siihen, että Ristiinan ja Mikkelin pitäjät tässä lähistöllä ovat vain paljaita aukeamia ja kiviröykkiöitä. Karjanhoitoa täällä ei harjoiteta juuri lainkaan ansiomielessä; kotieläimiä pidetään vain peltojen takia. - Kalastus on tietysti köyhemmän väestön leipätyötä joillakin seuduilla; mutta yleisesti kuulee valitettavan, että kalakanta vähenee vuosi vuodelta. Täytyykö tä hän etsiä syytä siitä, että kalanpoikaset hävitetään sukupuuttoon liian hienosilmäisillä välineillä vai sen lisäksi järvien laskusta, jota Kangasniemellä ja Hirvensalmella on tapahtunut, ja mahdollisesti vielä muista seikoista, sen näyttää tulevaisuus. Kuitenkin on täällä kaikissa kysymykseen tulevissa pitäjissä Ristiinaa lukuunottamatta vapaaehtoisella sopimuksella kielletty tietynlaisten kalastusvälineitten käyttö ja määrätty nuottien silmäkoko.
Rahvaan ravinto on melko vaatimatonta. Hapan leipä, perunat ja suola muodostavat pääasiallisen ravinnon, johon lisäksi tulee varojen ja mahdollisuuksien mukaan vahvasti suolattua ja eltaantunutta kalaa ja läskiä. Leipä, johon joskus ankarimpina vuosina täytyy sekoittaa hienoksi jauhettuja rukiinolkia, oli tänä vuonna puhdasta ja hyvää, seudun tavan mukaan ruis- ja ohrajauhojen sekoituksesta leivottua. Särpimenä käytetään kokkelipiimää, joka valmistetaan siten, että hapan maito pannaan uuniin juustoutumaan, minkä jälkeen se puristetaan vahvan painon alla, niin että hera ja juusto erottuvat, ja sitten sitä säilytetään kuumassa tuvassa talven yli. Tämä erittäin hapan neste, johon köyhät sekoittavat vettä, on tavallinen ruokajuoma. Se, että sellainen ruoka yhdistyneenä miesten keskuudessa yleiseksi tulleeseen niin kutsutuista venäläisistä lehdistä valmistetun vahvan tupakan käyttöön aiheuttaa ruoansulatushäiriöitä, joita myös jokainen aikuinen ihminen valittaa, ei tunnu ihmeelliseltä. Rahvas on kuitenkin niin kiintynyt tähän ruokaan, että se ei suinkaan ajan pitkään alistuisi aterioimaan herrasväen pöydässä, missä ruoka on niin "tuimaa", ts. kevyttä ja suolatonta, että se ei tunnu vatsassa.
Mikkelin piirilääkärin H.G. Hällströmin toimintakertomus 31.12.1859. Lääkintöhallitus I Kanslia Eba 34, Kansalliarkisto.
Suom. Suomen historian dokumentteja 2.