Ei ole tarpeen muistuttaa lehdistön vapauden hyödyistä ja eduista, todettiin lehdessämme äskettäin, sillä koko maailma on yksimielinen sen suotuisista vaikutuksista. On kai pidettävä selviönä, että tämä on totuus ja että asiasta vallitsee vain yksi käsitys koko sivistyneessä maailmassa. Asian siihen puoleen emme nyt haluakaan puuttua, emme siksikään, että on väärin kytkeä tuo kysymys hyödyn ja etujen piiriin, jonne se ei oikeastaan kuulu tai jonne se kuuluu yhtä vähän tai vieläkin vähemmän kuin monet muut kysymykset, joita usein käsitellään samassa yhteydessä tai samalta kannalta. Haluamme pelkästään lisätä tuohon kerran kosketeltuun aiheeseen muutamia huomautuksia.
Ensinnäkin haluamme palauttaa mieleen, että kun tätä aihetta käsitellään ja esitetään perusteita pro et contra, syyllistytään varsin usein sellaiseen virheeseen, että katsotaan lehdistön vapauden merkitsevän kaiken valvonnan, kaiken painosta ilmestyneen julkisen sanankäytön tarkkailun loppua. Niin ei asian laita ole missään, missä painovapaudeksi kutsuttu tila vallitsee. Siellä saa jokainen vastata kaikesta, mitä hän tuolla keinoin välittää yleiseen tietoisuuteen tai levittää lukevalle yleisölle. Vain siellä hän itse asiassa on siitä todella vastuussa, jos vastuu tarkoittaa sitä, että saa itse olla tekojensa takana. Muutahan vastuu ei hevin voi merkitä, sillä se edellyttää jo suoritettuja tekoja. Jokainen seisköön sanojensa takana. Tämä toteamus pätee yksityisen elämän ja siihen liittyvien lausumien ohjenuorana ja ulottuu lehdistön ollessa vapaa laajemman, julkisen piirin tapahtumiin - ja juuri siinä on, niin voi sanoa, painovapauden todellinen olemus. Vapautta on siis vasta oikea lain noudattaminen, niin tässä kuin muissakin tapauksissa. Laittomuus ei suinkaan merkitse vapautta, päinvastoin laillisuus on vapauden ehto ja edellytys eli: nuo kaksi ovat yksi ja sama asia.
Lehdistön suhteen noiden kahden tilan, vapaan ja valvotun, välinen ero merkitsee, että jälkimmäiselle tunnusomainen ehkäisevä kontrolli vaikuttaa edellisen vallitessa jo tapahtuneiden asioiden kontrollina, niin että syy päät saatetaan vastuuseen teoistaan lain edessä samalla tavoin kuin yksi tyinen ihminen saa vastata kaikesta mitä tekee. On vaikea ymmärtää, miksi lainvastaisten tekojen ennalta ehkäisevä valvonta olisi parempi ratkaisu kuin yleisesti tavaksi tullut ja hyväksi ja hyödylliseksi tunnustettu käytäntö, että annetaan yksityisten toimintojen tapahtua omaa rataansa ja saatetaan ne myöhemmin lain rankaisevaan piiriin, mikäli on tapahtunut jokin rike, joka sotii toisten oikeuksia tai vallitsevia lainsäädöksiä vastaan. Poliisivoimat on yhteiskunnassa ehkäisevä tekijä, mutta sen toiminta rajoittuu yksittäisiin, itse asiassa poikkeaviin tapauksiin, eivätkä sen toimintaperiaatteet ole millään muotoa ne, jotka lain ja oikeuden käytössä vallitsevat.
Kun vedotaan yksilön oikeudentajuun ja jätetään teko hänen vapaaseen määräysvaltaansa - mistä yksilön vastuuntunto ensi kädessä kehittyy - ehkäistään epäilemättä paljon tehokkaammin lain rikkomiset ja sen rajojen ylittämiset kuin jokaiseen yksityiseen tapaukseen ulottuvalla ehkäisevällä kontrollilla. Yksityisen ihmisen oikeudentaju ja jopa hänen rangaistuksenpelkonsakin ovat paljon varmemmat takeet lain rikkomista vastaan kuin paraskaan hallinnollinen valvonta.
Nyt olemmekin päässeet toiseen huomautukseen, jonka tällä kerralla haluamme tehdä, nimittäin siihen, että jos missään niin juuri täällä on lehdistön vapauden väärinkäytöstä varsin vähän pelkoa, sillä täällä on yksityisellä ihmisellä - ja jätettäköön oikeudentaju ja rangaistuksen pelko vaikka laskuista - tuskin lainkaan taipumuksia hankkia vilkkaalla toimintatarmollaan lisää elintilaa. Ei, täällä tyydytään siihen, minkä vallitsevat lait suovat, ja meillähän valitellaan sekä ylhäällä että alhaalla, miten vähän toiminnanhalua meillä on, miten se valitettavasti on suorastaan tunnusomainen piirteemme. Tuskin edes kaikkein vapain, täysin rajoittamaton oikeus ilmaista mielipiteensä painetussa sanassa - mikäli sellainen sivistyneessä yhteiskunnassa on yleensä mahdollista - aiheuttaisi meillä muuta kuin aivan mitättömiä rikkeitä. Pikemminkin saataisiin valitella tässä niin kuin muissakin asioissa sitä, ettei vapautta käytetä ollenkaan, kuin sitä, että sitä käytetään väärin. Kestäisi varmaan kauan ennen kuin lakisäädösten laatiminen (mikäli niitä ei ole jo olemassa) olisi tarpeen väärinkäyttöjä ehkäisemään.