Keisarillisen Majesteetin Plakaatti
neljästä yhteisestä, julkisesta, kiitos,paasto, katumus ja rukouspäivästä, jotka koko Suomen Suuriruhtinanmaassa juhlallisesti ovat pidettävät ja vietettävät tulevana vuonna 1861.
Annettu Helsingissä, 12 päiv. Marraskuuta 1860.
Me ALEKSANDER Toinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaltias koko Venäjänmaan yli, Puolanmaan Tsaari sekä Suomen Suuriruhtinas, y.m.,y. m., y. m. Tarjoamme Teille, Meidän rakkaille, uskollisille alamaisillemme evangelisesta Lutheruksen uskontunnustuksesta Suomen Suuriruhtinanmaassa, erinomaisen lempemme, armollisen suosiomme ja hyvän tarhomme, Jumalan Kaikkivaltiaan kanssa.
Jumalan sana opettaa, että ihminen on muukalainen täällä maan päällä ja että hänen oikea kotomaansa on taivaassa. Mutta sama sana opettaa myöskin, että taivaan valtakunta on tullut meille Jeesuksen Kristuksen kauttaa ja että kansalaisiksi siihen valtakuntaan voimme päästä uskon kautta Hänen päällensä; niinkuin Apostoli Paavali todistaa, että ne, jotka Kristukselle kuuluvat, eivät enään ole vieraat ja muukalaiset, vaan pyhäin kylänmiehet ja Jumalan perhe. Niinkuin muukalaisella on valvollisuuksia sitä maakuntaa kohtaan, jossa hän oleksii ja suojelluksi tulee, niin on ihmiselläki maallisen kutsumuksensa velvollisuudet täytettävinä; mutta kaukana siitä ,että niiden tarvitseisi olla hänen korkiata ja taivallista päämaaliansa vastaan, saavat ne juuri siltä oikean pyhityksensä ja kirkastuksensa. Yksi on tarpeellinen. Yksi on Herra kaikkien ylitse; yksi on Hän, jolla on oikeus vaatia sydämen koko usko ja kuuliaisuus. Jumalata rakastaa ja peljätä ylitse kaikkia, on ensimäinen ja suurin käsky la`issa. Jumalan pelko on viisauden alku. Mutta se viisaus, joka ylhäältä on, se on ensisti rosin puhda, sitte rauhallinen, siviä, uskova, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, eriseuraton ja ulkokullaton. Sen tähden kehoittaa Herramme Kristus, ensinnä etsimään Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa; mutta sille palvelialle, joka vähäisessäkin on ollut uskollinen, antaa Hän lupauksen päästä Herransa iloon.
Niin on siis jumalisuus tarpeellinen kaikissa asioissa, jolla on sekä nykyisen että tulevaisen elämän lupaus. Se, joka vakaasti ottaa vaarin Jumalasta, Hänen pyhästä tahdostansa sanassa ja omassatunnossa, hän tekee mitä Jumalalle otollista on; se, joka pitää Jumalan silmäinsä edessä ja sydämessään, sekä Häneen turvaa, hänen on käypä hyvästi ajassa ja ijankaikkisuudessa. Ei mikään velvollisuus sille käy raskaaksi, jonka sydämen Jesuksen rakkaus on taivuttanut kuuliaisuuteen; ei mikään suru sitä särje, eikä mikään vaara sitä kauhistuta, joka elävään Jumalaan on toivonsa perustanut. Herra tekee mitä häntä pelkääväiset halajavat, ja kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä.
Teidän kehoittaminen jumalisuuteen, rakkaat alamaisemme, on pyhin velvollisuutemme, kalliin oikeutemme. Jumalanpelko on kaikkien hyväin avuin juuri ja kukoistus; se on valtakunnan perustus, valtioistuimen tuki, kansan menestys ja siunaus. Se osoittaa vieraassa maassa vaeltavalle muukalaiselle oikean tien, antaa hänelle rohkeutta ja luottamusta, kuin hänen askeleensa hoippuvat ja kimaltaa suloisena tähtenä sen isänhuoneen ylitse, johonka hänen silmänsä hartaasti palavat. Olkoon Jumalan pelko Suomen kansan totinen kunnia, väkevä linna, uskollinen kumppali ja katoomaton tavara! Tätäsuurasti toivomme, tahdomme Me sen kautta ilmoitta, että tulevaksikin vuodeksi 1861 säädämme nejä yhteistä kiitos, paasto, katumus ja rukouspäivää, juhlallisesti vietettäväksi ja pidettäväksi sunnuntaipäivinä Maaliskuun 10:nä, Kesäkuun 2:na, Heinäkuun 28:tta ja Lokakuun 27:tta päivänä.
Me käskemme ja velvoitamme siis tämän kautta Teitä kaikkia, Meidän uskollisia alamaisiamme evangelisesta Lutheruksen uskontunnustuksesta Suomen Suuriruhtinanmaassa, ketään eroittamassa, olkoonpa mistä säädystä ja arvosta hyvänsä, näinä edellä mainittuina juhlallisina kiitos, paasto, katumus ja rukouspäivinä luopumaan kaikista maallisista askareista ja, jumalisen valmistuksen perästä, varhain ja yksimielisesti astumaan ylös Herran huoneesen, siellä, rukoillen ja ylistysvirsiä veisaten, yhdessä tutkistelemaan Jumalan pyhästä sanasta joka kerraksi valituita tekstejä ja niitä opetuksia, joita sen johdolla tullaan Teidän eteenne asettamaan. Ja että Meidän hyvässä aikomuksessa annettu, jumalinen käskymme sitä tarkemmin noudatettaisiin, tahdomme Me kaikkia asianomaisia käsketyiksi, tätä velvollisella tavalla ja oikeassa ajassa tiedoksi julistamaan, sekä tarkkaan ja yksivakaisesti vaaria pitämään, ettei se, tätä ennen jo määrätyn edesvastauksen haastolla keneltäkään rikottane ja laiminlyötäne; jonka jälkeen Teidän kaikkien yhteisesti ja jokaisen eriksensä tulee itsenne kuuliaisesti ojentaa. Ja Mejätämme Teidät kaikki ja kunkin Jumalan Kaikkivaltiaan haltuun, Armollisesti. Helsingissä 12 päiv. Marraskuuta 1860.