Keisarillisen Majesteetin Armollinen Ohje-Sääntö
kalastuksen Katjastajalle Suomessa.
Annettu Helsingissä, 16 päivä. Tammikuuta 1861:
Me ALEKSANDER Toinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaltias koko Venäjänmaan yli, Puolanmaan Tsaari sekä Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m., teemme tiettäväksi: Armosta säännettyämme että Suomeen asetetun Senaattimme tulee vakinaisella kruunun vuosi-palkalla ottaa erinäinen, kalastusten Katsastajaksi eli Inspektööriksi Suomen Suuriruhtinanmaassa nimitettävä virkamies, kalain viljelyksen eli kasvattamisen edesauttamiseksi maakunnassa ja kruunun kalastusten perään-katsomiseksi, olemme Me hyväksi nähneet, mainitulle virkamiehelle määrätä seuraavan ohje-säännön:
1 §.
Kalastusten Katsastajan täydellisenä toimena olkoon maakunnassa olevien kalastusten silmällä-pitäminen ja kartuttaminen, kuin myöskin kalain viljelyksen alulle-paneminen ja edesauttaminen sekä kruunun että yksityisten kalastuksissa.
2 §.
Katsastaja olkoon apuna sitä valvottaissa ja noudatettaissa, mitä yhteinen laki, Kuninkaall. Kalastusasetus Marraskuun 14 päivältä 1766 ja Kesäkuun 24 päivänä 1771 sille annettu Kuninkaall. Selitys, ynnä useammat samasta asiasta tulleet asetukset, sisällänsä pitävät ja säätävät, ja jos väärinkäytöksiä siinä huomattaisiin, olkoon hän velvollinen niistä, asian laatua myöten, joko asianomaiselle Kuvernöörille ilmoittamaan, tarpeellista perään-kysymistä varten, taikka asiasta antamaan Senaatin Talous-Osastolle tieto.
3 §.
Katsastajan anoessa pitää Kuvernöörien, itsekunkin lääninsä puolesta, antaman hänelle osaa kaikista kruunun-kalastusten suhteen tehdyistä ja vielä noudatettavina olevista arenti-kontrahdeista, sekä tulee Lääninhallitusten laittaa Katsastajalle kopia kustakin semmoisesta kontrahdista, joka vasta tehdään tämmöisten kalastusten arennille-panosta; ja pitäköön Katsastaja siitä huolta, että arenti-miehet säännöllisesti noudattavat mitä näistä kontrahdeista on kalastustavan suhteen määrätty.
Semmoisissa tästälähin kohtaaviassa kysymyksissä, jotka koskevat kruunun-kalastusten arennille-panoa, pitää Lääninhallituksen, ennenkuin samat kalastukset arennille tarjotaan, hyvässä ajassa kysymän Katsastajan mietettä niistä ehdoista, jotka vastaisen kalastustavan ja järjestyksen suhteen olisivat kussakin eri tapauksessa määrättävät.
4 §.
Katsastaja pitäköön alinomaista huolta kaikesta siitä, joka voi edesauttaa kala-sikiön varjelemista ja enentymistä niin ulko- ja sisä-saarestossa, kuin myöskin järvistä, jo`issa, virroissa ja pienemmissä vesissä, ja antakoon kalastusten-haltijoille ja varsinki niille, jotka ovat alhaisemmasta kansasta, neuvoja ja valistuksia, miten kalain viljelyksen eli kasvattamisen pitää tapahtuman, sekä soveliaimmasta kalastus-tavasta, osittain suullisesti, sitä varten kuulutetuissa kokouksissa, ja osittain helposti ymmärrettävissä kirjoituksissa, jotka esitellään kruunun varoilla präntättäviksi, kuin myöskin kaavain ja kuvausten y.m. kautta, jonka ohessa heille pitää neuvottaman parannettuja kalan suolaamisen, kapaamisen ja savustamisen keinoja.
Tässä toimessa pitää Maistraattien ja Kruununpalveliain antaman hänelle kaikenlaista tarpeellista apua ja kalastusten suhteen anottuja tietoja.
5 §.
Milloin kalastus-yhdistystä ruvetaan jollakin seudulla toimittamaan, pitää sittenkuin Kesäkuun 24 päivänä 1771 annetun Kuninkaall. Selityksen 4 §:sta tehdyt määräykset ovat vaariin otetut, Kuvernöörin siitä kysymän Katsastajan mietettä, ennenkuin hän ottaa asian lopullisesti päätettäväksi.