Keisarillisen Majesteetin Plakaatti
neljästä yhteisestä, julkisesta, kiitos- ,paasto-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka koko Suomensuuriruhtinanmassa juhlallisesti ovat pidettävät ja vietettävät tulevana vuonna 1863.
Me ALEKSANDER Toinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaltias koko Venäjänmaan yli, Puolanmaan Tsaari sekä Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m., Tarjoamme Teille, Meidän rakkaille, uskollisille alamaisillemme evangelisesta Lutheruksen seurakunnasta Suomen Suuriruhtinanmaassa, erinomaisen lempeämme, armollisen suosiomme ja hyvän tahtomme, Jumalan Kaikkivaltiaan kanssa.
Niin yksityisen ihmisen, kuin kansainki hengelliselle elämälle, kuuluu ylinnä ohjeena: että Herran pelko on viisauden alku. Ihmis-hengellä on yhtä vähän, kuin kenellään luovulla olennolla, omasta itsestään perustuksensa. Se on väre Hänen Hengestänsä, joka on luonut taivaan ja maan. Ainoastansa alituisessa yhdistyksessä tämän elollisen perustuksensa kanssa voi se totisesti elää; ainoastansa yhteydestä Jumalan kanssa saapi se alati uutta ravintoa, uutta valoa, uutta voimaa ja katoomattoman olennon. Tämä hengellisen elämän menestykselle välttämätön yhteys Jumalan kanssa osotaiksen ensinnä pelkona, se on, luodun hengen syvänä, ehdotonna kunnioituksena ja alamaisuutena Luojan Ijankaikkiselle Hengelle, synnin, puutteen ja vajanaisuuden tunnossa olevan sielun pelkona ja vavistuksena täydellisesti Pyhää ja Vanhurskasta Jumalata kohtaan. Mutta jota enemmän Jumalan olemuksen syvyys Pyhänä Rakkautena avautuu totuutta ja rauhaa janoovalle ihmis-hengelle, sitä enemmän muuttuu pelko rakkaudeksi ja luottamukseksi, kunnes, niinkuin Apostoli sanoo, täydellinen rakkaus ajaa pois pelvon. Myöskin Psalmista David todistaa: Jotka Herraa pelkäävät, toivovat myös Herran päälle; hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä. Mikä hyvänsä heitä kohtaa, ottavat he sen niinkuin Herran kädestä. Heidän silmänsä vartioivat häntä, että he oppivat tuntemaan hänen tahtonsa. He rakastavat Herran lakia ja ajattelevat hänen lakiansa yöt ja päivät. Jos hän heitä kurittaa, niin antavat he hänelle oikeuden ja käyvät itsiänsä synnistä parantamaan; jos hänen kasvonsa paistavat heille armosta ja laupeudesta, niin pyhittävät he hänelle kiitolliset sydämmensä. Sekä pahana että hyvänäkin päivänä pakenevat he hänen luoksensa, niinkuin lujaan linnoitukseensa, ja kiittävät ja ylistävät hänen pyhää nimeänsä.
Rakastetut alamaiset! Yhteisemmän hädän aikoina koettele Herra varsinki miten hänen nimeänsä peljätään: koettele hän, kutka häntä tuntevat ja häneen turvaavat. Hän on hyväksi nähnyt etsiä kotomaatamme Suomea kovalla katovuodella. Kokonaisia seutuja maan pohjoiseista osista on se rasittanut; hirmuiset hallat ovat hävittäneet runsasta vuoden-tuloa lupaavat vilja-vainiot, ja monet sadat tuhannet maamiehiämme ovat tarpeellisinta hengen elatusta vailla, - he puuttuvat leipää, ja monet tuhannet heistä myöskin keinoja sen hankkimiseksi. Herralta se on tapahtunut - täytyy kaikkien nöyrästi tunnustaa; ahappa myöskin kaikki sydämmestänsä voisivat yhdistyä Psalmistan sanoihin: minä kiitän sinua, ettäs minua kuritit ja autit minua. Herra se on, joka tutkimattomasta viisaudestansa rankaisee maata, mutta hän rankaisee rakkaudesta eikä tahdo kansansa kadotusta, vaan että kaikki katumuksessa ja parannuksessa kääntyisivät häneen, joka yksinänsä voi auttaa ja mielellänsä armahtaa niitä, jotka häntä pelkäävät. Niinkuin muinoin Israelille, täytyy hänen vielä tänäkin päivänä kansallensa kurittaen lausua: sinun pahuudes tähden sinua nuhdellaan, ja sinun tottelemattomuudes tähden sinua kuritetaan;myös tänäkin päivänä täytyy hänen valittaa, niinkuin muinoin profeta Jeremian kautta: tällä kansalla on vilpisteleväinen ja tottelematon sydän, ja ei sano koskaan sydämmessänsä: peljätkämme nyt Herraa meidän Jumalatamme, joka antaa meille aamu- ja ehtoosateen ajallansa, ja varjelee meille joka ajastaika elon uskollisesti. Kuinka eikö yleensä havaita kovakorvaisuutta Vanhurskaan käskyille, unohtavaisuutta Laupiaan armolle, penseyttä Totisen Jumalan sanoille, kiittämättömyyttä, kevytmielisyyttä ja lemmettömyyttä Kaikkihyvän ansaitsemattomain antimien käyttämisestä: toisella puolen haluttomuutta ja hitautta työhön köyhissä, ja toisella turhuutta, ylöllisyyttä ja ylpeyttä rikkaissa! Kuinka usein eikö ahneus voittoa kisko lähimmäisensä elämästä ja onnesta turmiollisten väki-juomain levittämällä, joihin käytetään se vilja, jonka Herra on antanut ihmisille elatukseksi! Kaikkea semmoista ei Vanhurskas Jumala voi jättää rankaisematta. Kuin eivät ihmiset tahdo kuulla sitä sanaa, jota hän rakkaudessa puhuu, täytyy hänen aika-ajoin tulla kurituksensa kipeällä vitsalla. Tottelemattomain lasten syntivelka on yhteinen, ehkä rangaistus, Tutkimattoman neuvoja myöten kohtaa enemmän toista kuin toista; mutta kaikkia tahtoo hän sen kautta kutsua parannukseen, kaikkien sydämmet tahtoo hän tykönsä vetää. Niitä, joita koettelemus lähinnä on johdattanut, tahtoo hän hyvän kautta laupeuteensa; niitä jotka tällä kertaa ovat säästetyiksi tulleet, tahtoo hän herättää sen tuntoon, että hekin olisivat rangaistusta ansainneet; tahtoo hän muistuttaa, ett`eivät he ylenkatsoisi hänen hyvyyttänsä, kärvivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta; tahtoo hän kehottaa itsensä kieltämisellä ja iloisella sydämmellä rientämään hädän-alaisten maamiesten avuksi ja holhoukseksi.
Sen vuoksi - ylös, sinä Kristillinen Suomen kansa, ylös kuulemaan mitä Herra Jumala puhuu! Hän puhuu voimallisesti niissä rangaistus-tuomioissa, joita hän on maallemme lähettänyt: älä pakene pois, vaan käännä itsesi häneen kaikesta sydämmestäsi, paastoen itkien ja murehtien, niin tahtoo hän taasen kääntyä sinuun: sillä hän on armollinen ja laupias, pitkämielinen ja suuresta hyvyydestä, ja katuu rangaistusta. Tutkikoon jokainen omaa sydäntänsä, oppiaksensa tuntemaan syntinsä ja uskottomuutensa Jumalata kohtaan; tutkikoot kaikki ne, jotka voivat käsittää tapausten yhteyden syidensä ja vaikutustensa mukaan, missä pahan juuri syvimmällä asuu, ja valmistautukoot kaikki tekemään parannuksen soveliaita hedelmiä. Tähän tahdomma Me kehoittaa Teitä, rakastetut alamiset, kuin taas tulevaksikin vuodeksi 1863 säädämme neljä yhteistä julkista, kiitos-, paasto-, katumus- ja rukouspäivää, juhlallisesti vietettäväksi ja pidettäväksi sunnuntai-päivinä Helmikuun 22:nä, Huhtikuun 19:sta, Heinäkuun 5:nä ja Lokakuun 25:nä päivänä.
Me käskemme ja velvoitamme siis tämän kautta Teitä kaikkia, Meidän uskollisia alamaisiamme evangelisesta Lutheruksen uskontunnustuksesta Suomen Suuriruhtinan- massa, ketään eroittamatta, olkoonpa mistä säädystä ja arvosta hyvänsä, näinä edellämainittuina juhlallisina kiitos-, paasto-, katumus- ja rukouspäivinä luopumaan kaikista mallisista askareista ja, jumalisen valmistuksen perästä, varhain ja yksimielisesti astumaan ylös Herran huoneesen, siellä, rukoillen ja ylistysvirsiä veisaten, yhdessä tutkistelemaan Jumalan pyhästä sanasta joka kerraksi valituita tekstejä ja niitä opetuksia, joita sen johdolla tullaan Teidän eteenne asettamaan. Ja että Meidän hyvässä aikomuksessa annettu, Jumalinen käskymme sitä tarkemmin noudatettaisiin, tahdomma Me Kaikkia asianomaisia käsketyiksi, tätä velvollisella tavalla ja oikeassa ajassa tiedoksi julistamaan, sekä tarkkaan ja yksivakaisesti vaaria pitämään, ettei sitä määrätyn edesvastauksen haastolla, kenentäkään rikottane ja laiminlyötäne; jonka jälkeen Teidän kaikkien yhteisesti ja jokaisen eriksensä tulee itsenne kuuliaisesti ojentaa. Ja Me jätämme Teidät kaikki ja kunkin Jumalan Kaikkivaltiaan haltuun, Armollisesti. Helsingissä, 10 päivä. Marraskuuta 1862.
Keisarillisen Majasteetin Korkeassa Nimessä, Suomeen asetettu Senaatinsa.