Sen johdosta, että joukko Viipurin läänin itäisen osan lahjoitusmaatalonpoikia, jotka olivat kieltäytyneet tekemästä lahjoitusmaanomistajien kanssa kirjallisia sopimuksia, jätti kenraalikuvernöörille tämän tarkastusmatkalla vuonna 1857 tätä asiaa koskevia valituskirjelmiä, tämä aloitti ministerivaltiosihteerille osoitetulla saman vuoden lokakuun 4. päivänä päivätyllä kirjelmällä kirjeenvaihdon toimenpiteisiin ryhtymisestä näiden seikkojen järjestämiseksi.
Ministerivaltiosihteerin helmikuun 17. päivänä päivätyn kirjelmän seurauksena ei kuitenkaan ollut muita toimenpiteitä kuin se, että Viipurin läänin kuvernöörille annettiin määräys valvoa, etteivät lahjoitusmaanomistajat kohtuuttomasti korottaisi vuokria sekä että kuvernööri koettaisi taivuttaa talonpojat sopimusten tekemiseen.
Eräissä yksityistapauksissa hallitus on koettanut valmistaa lahjoitusmaatalonpojille itsenäisempää yhteiskunnallista asemaa. Kun oli herätetty kysymys siitä, että myytäisiin viljelijöille ne tilat, jotka kuuluivat Rokkalan, keisarillisen hallituksen Koiviston pitäjässä sekä Kakin (Johanneksen) ja Kuolemajärven kappeliseurakunnissa olevien rälssitilojen alaisuuteen ja käsittävät 16 858 desjatinaa (à 2,95 tynnyrinalaa), - (poikkeuksena 2 manttaalia Rokkalan kylässä ja 1/6 manttaalin tila n:o 2 Kukkolassa, jotka Hänen Majesteettinsa on sallinut luovuttaa viljelijöille) - määrättiin ministerivaltiosihteerin kirjelmässä toukokuun 2 päivältä 1860 niiden lunastuksesta, että Suomen kruunu maksaa kauppasummana 87 000 ruplaa 27 vuoden aikana, kuitenkin ilman korkoa sekä nykyisten viljelijöitten tai heidän oikeudenomistajiensa takaisinmaksuvelvollisuutta ja näin taattua tilojen verotusoikeutta vastaan. - Epäilemättä on olojen järjestely Viipurin läänin rälssitiloilla elinkysymys tälle maaseudulle, jotta hyvinvointia ja kulttuuria voitaisiin siellä edistää.