Kenraaliadjutantti, ruhtinas Paul Gavrilovitsh Gagarinin kertomus Aleksanteri I matkasta Suomeen (Emil Nervanderin mukaan):
Matka näkyy alotetun maaliskuun 24 p:nä klo 5 j. pp. Ilma oli kylmä, mutta tyyni. Keisarin seurue oli jotenkin lukuisa ja voidaan siitä mainita venäläinen kansleri, ulkoasiain- ministeri kreivi Rumjantsov, salaneuvos, oikeusministerin silloinen apulainen ja valtiosihteeri Suomen asioita varten kreivi Speranski, ylihovimarsalkka kreivi Tolstoi sekä kenraaliadjutantti ruhtinas Gagarin. Hallitsijaa vastaanottamassa Porvoossa oli sotaministeri kreivi Araktshejev.
Kuljettiin noin 12 1/2 virstaa tunnissa, vieläpä, kuten Gagarin kertoo, 400 virstaa 30 tunnissa, mikä melkein käy yhteen tienpituuden ja matka-ajan kanssa, siihen luettuna Iyhyet levähdykset Pietarin ja Porvoon välillä.
Kiireisen matkan varrelta mainitsee Gagarin seuraavat paikat: niin kutsutun Kasakkakallion, graniittimöhkäleen Viipurin lähellä, mistä Pietari suuri kaupunkia piirittäessään antoi kasakan vakoilla seutua. Viipurista ammuttu luoti kaatoi soturin kuoliaaksi maahan. - Sitten luettelee hän ne monet verisistä muistoista rikkaat varustukset ja paikat, jotka olivat heidän kulkemansa tien varrella: Haminan monine kasarmineen ja etuvarustuksineen; Kyminkartanon linnoituksen, joka oli maksanut miljonan ruplaa, mutta nyt oli koko Suomen valloituksen jälkeen tarpeeton; hän osottaa kauempana, metsäisten kumpujen takana Ruotsinsalmen, missä Suvorov jonkun aikaa oli johtanut linnoitustyötä ja missä eräs kuuluisa seikkailija (Nassaun prinssi) menetti kaikki 9 p. heinäk. 1790 "paitsi sen kansan kunniaa, jota hän johti". "Kiiruhtakaamme", huudahtaa Gagarin, "nopeasti Schkeryn (Skären? saariston), Partakosken, Svartholman ja kaikkien noiden raakain ja veristen nimien ohi, mutta pysähtykäämme rientävän Kymijoen rannalle, joka nyt jäätyneenä ollen vain ajatuksissa rientää. Yhtäkaikki, pysähdymme Loviisan kaupungin seuduilla. Oi sinä nimi täynnä kauneutta ja hyvyyttä! Ihanaa on tavata sinut täällä! Sinä teet tämän seudun hymyilevimmäksi, suloisimmaksi, sillä täällä, aivan lähellä täällä on Ahvenkoski.
Kulku rajasillan yli herätti kirjoittajassa isänmaallisia ja valtiollisia mietiskelyjä. Tässä oli kuljettu kuusenhavuilla koristetun kunniaportin läpi. Samanlaisen kohtasivat matkustajat Loviisan luona. Gagarin tahtoi nimittää semmoisia koristuksia "kohteliaisuusporteiksi". Hän kutsuu sitä (uuden) Suomen osaa, jonka läpi oli kuljettu, sangen villiksi seuduksi: matalaa kuusimetsää kasvavia kunnaita, koukkuisia koivuja, punervagraniittisia kallioita suunnattomissa röykkiöissä, jotka vallan peloittavat - mykkiä graniittipaaseja, lunta useamman jalan syvyydeltä, alituinen pakkanen vaihdellen 20-30 asteen välillä. Hän kaipasi kesälämpöisiä ulapoita, syviä jokia, syöksyviä vesiputouksia, joutsenia ja muita vesilintuja.
Kun ruhtinas Gagarin kirjoittaa muistiin saamansa vaikutelmat 26 p:nä maaliskuuta Porvoossa ("auringonpaiste ja kova pakkanen") ja kutsuu tätä päivää lepopäiväksi, näyttää siltä, kuin hän olisi matkustanut sinne ennen keisaria, joka saapui Porvoosen vasta 27 p:nä maaliskuuta klo 12 päivällä.
(E. Nervander, Aleksanteri I:n matkat Suomessa, 1906.)