Hänen Majesteetin Keisari ALEKSANTERI II sen, Suomen Suuriruhtinan PUHE Suomen valtio-päiville avattaessa Valtio-päiviä Helsingin kaupungissa 18:n päiv. syyskuuta 1863.
Suomen Suurruhtinanmaan Edusmiehet.
Nähdessäni teidät tässä kokountuneina tunnen Minä Itseni onnelliseksi, että olen voinut täyttää teidän toivomuksenne ja oman mieli-haluni. Kauan ole minä tarkastanut useampia, maan parasta syvälti koskevia kysymyksiä, jotka aika ajasta ovat ilmautuneet, vaan joita ei ole voitu päättää sen tähden, että valtio-säätyjen osallisuus on niiden ratkaisemiseen tarpeellinen. Tärkeät valtiolliset syyt, jotka Minun yksinäni on tullut arvostella, ovat ensimäisinä hallitus-vuosinani estäneet Minun kutsumasta Suuriruhtinanmaan säädyt kokoon. Vaan Minä olen kuitenkin niin varhain käskenyt toimittaa valmistuksia tätä varten että nyt, kun pakoittavia syitä ylös-lykkäämiseen ei enää löydy, olen voinut teidät kutsua kokoon ja, kuultuani Suomen Senaattini, teille esitellä ne lain-ehdotukset ja muut asiat, jotka näillä valtio-päivillä tulevat olemaan keskustelunne aineina. Näiden kysymysten suuren painon tähden olen Minä ne edeltä-päin antanut tutkia miehiltä, jotka maan luottamus siihen valitsi. Se julkisuus, joka tämän kokouksen neuvoitteluksille annettiin, on teille saattanut tilaisuuden jo edeltä-ksin tulla tuntemaan keskustelunne aineet ja miettimään, mitä kansan mieli-ala ja tarpeet niissä vaatii. Sen tähden on se oleva mahdollista, vaikka kysymykset ovat laveat ja painavat, ett voitte työnne päättää perustus-laissa säätyjen koossa-ololle määrätyn ajan sisään.
Niistä maan valtio-varoja koskevista tili-kirjoista, jotka Minun käskystäni saatte vastaan-ottaa, tulette tuntemaan, että valtion tulot aina ovat riittäneet juoksevien valtio-maksujen suorittamiseksi ja että tilapäisten verojen runsas eneneminen, joka edullisesti todistaa maan nousevata varallisuutta, on hallitukselle antanut tilaisuuden vuosi vuodelta käyttää aina isompia varoja maan hengellisten ja aineellisten etujen vaurastamiseksi.
Ainoastaan vuosien 1855 ja 1856 sota-kulunkien maksamiseen kuin myös Helsingin kaupungin ja Hämeenlinnan välisen rauta-tien kustantamiseen olen Minä suonut Suurruhtinanmaan hallituksen ottaa valtio-lainoja. Näistäkin on teidän eteenne pantava tili, joka osoittaa, että niiden kasvut ja kuoletus voidaan suorittaa valtion nykyisistä varoista. Tahtoni on kuitenkin, ett`ei vast`edes valtiolainaa oteta ilman Suurruhtinanmaan säätyjen osallisuudetta, ell`ei vihollisen äkillinen karkaus tahi joku muu odottamatoin yleinen onnettomuus sitä tekisi välttämättömän tarpeelliseksi. Ne uudet raha-määräykset, joihin Minä näillä valtio-päivillä pyydän teidän suostumaan, tarkoittavatkin ainoastaan uusia toimia yhteisen sivistyksen ja varallisuuden korottamiseksi. Teidän vapaasti päättääksenne jätän Minä niden toimien soveliaisuuden ja laveuden. Useat säännöt Suurruhtinanmaan perustus-laeissa eivät enää ole sopivat niissä suhteissa, jotka sen yhdistys Keisarikunnan kanssa on synnyttänyt; toisissa taas ei ole tarpeellista selkeyttä ja vakavuutta. Haluten saada nämä puutteet autetuiksi, tahdon Minä valmistaa selitysten ja lisäysten ehdotuksia erinäisiin kohtiin perustus-laeissa, pantaviksi säätyjen tutkinnon alle tulevilla valtio-päivillä, jotka Minä aion kolmen vuoden kuluttua kutsua kokoon. Pysyvä sen perustus-laillisesti rajoitetun ruhtina-vallan pohjalla, jota Suomen kansan mieli-ala suosii ja joka on kasvanut maan lakien ja laitosten kanssa yhteen, tahdon Minä mainituilla ehdotuksilla laajentaa sen itseveroitus-oikeuden, joka säädyillä perustuslakia myöten nyt on kuin myös antaa säädyille takaisin sen ehdotus-oikeuden valtio-päivillä, joka heillä vanhastaan on ollut, kuitenkin pidättäen ainoastaan Itselleni oikeuden nostaa kysymystä perustus-lakien muuttamisesta.
Te tunnette Minun ajatus-laatuni ja kuinka rakas Minulle niiden kansojen onni ja menstys on, jotka Luoja on uskonut Minun huolenpitooni. Minun puoleltani ei yhdenkään teon ole pitänyt voida hämmentää sitä luottamusta, joka on välttämätön Hallitsijan ja kansan kesken. Olkoon tämä luottamus Minun ja Suomen rehellisen sekä uskollisen kansan välillä, tästä lähtien niinkuin tähänki asti, sinä lujana siteenä, joka meidän yhdistää. Se on sitten voimallisesti auttava onnellisuuden kartuttamista tässä kansassa, joka Minun sydämelleni aina pysyy kallisna, ja se on antava Minulle uutta syytä kutsua teitä määrä-ajoittain kokountuville valtio-päiville.
Teidän tulee, Suurruhtinanmaan edusmiehet, arvoisuudella, kohtuudella ja vakaisuudella keskusteluksissanne osoittaa, että vapaat valta-menot eivt kuitenkaan ole vaarallisia, mutta takaavat järjestystä ja hupaisuutta sille kansalle, joka yksissä neuvoin Hallitsijan kanssa ja käytännöllisellä järjellä harrastaa menestyksensä lisääntymistä.
Minä julistan tämän kautta kokoonkutsutut valtio-päivät avatuksi.