Kenraaliadjutantti, ruhtinas Paul Gavrilovitsh Gagarinin kertomus Aleksanteri I matkasta Suomeen (Emil Nervanderin mukaan):
Maanantaina 27 p:nä maaliskuuta, Aleksanterin Porvoosen tulon kärsimättömästi odotettuna päivänä oli ilma kylmä, mutta tyyni ja päiväpaisteinen. Kello oli lyönyt 12. Tuokio sen jälkeen alkoivat kaupungin kirkontornin kaikki kellot ilmoittaa keisarin tuloa.
Aleksanteri oli puettu "tavalliseen venäläiseen univormuun", Andreaan ritariston sininen nauha rinnalla, ja nousi ratsaille kenraalien ja muiden korkeampien upseerien ympäröimänä; kumminkin olivat useammat, niiden joukossa sotaministeri Araktshejev, joka aikaisemmin oli saapunut kaupunkiin, ratsastanut keisaria vastaan. Sangen harvat tuosta loistavasta saattueesta seurasivat jalkaisin hallitsijaa kaupunkiin. Istuessaan siinä ratsahilla hän "säteili nuoruuden ja hyvyyden kauneutta", sanoo Gagarin. "Kansa arvosteli häntä hänen ulkomuotonsa mukaan ja piti sen kai olla ihastunut", lisää hän. Kunniaportin luona ottivat keisaria vastaan kaupungin kaikki etevimmät asukkaat ja porvaristo. Hänen kulkiessaan kunniaportin läpi, mihin upseerivartiasto oli asetettu, alkoivat pappilan pellon yläpuolelle sijoitetut tykit ampua tervehdyslaukauksia. Keisari suuntasi tiensä Kirkkokadun yli, laamanni Orraeuksen asunnon ohi, Kirkkorinnettä alas ja yli torin sekä astui ratsailta linnan luona Pitkin tienviertä olivat jalkaväki ja ulaanit sekä soittokunta muodostaneet kujan samalla kun tervehdyslaukaukset ja kellojen ääni taukoamatta täyttivät ilman.
Vähän senjälkeen saapuivat säädyt Hänen M:insa huoneesen ja puhemiehet esiintoivat täällä kansan ja säätyjen kiitollisuuden Valtiopäiväin kokoonkutsumisesta. Keisari Aleksanteria nimitettiin siinä "Suomen Hallitsijaksi ja Suuriruhtinaaksi". Hallitsija vastasi puheihin "erittäin armollisesti" ja vakuutti säädyille suojelevansa heidän vapauttaan ja oikeuksiaan ja käski heidät luokseen päivällisille.
Ruhtinas Gagarin kirjoittaa ettei hän suomalaisten valtiopäivämiesten joukossa nähnyt ainoatakaan muotoa, jolla olisi ollut samat piirteet kuin jollakulla toisella. "Päivällisillä nähtiin", hän sanoo, "samassa pöydässä vierekkäin kaiken maailman säädyt mahtavasta hallitsijasta köyhään talonpoikaan saakka" - kansanvaltainen piirre, joka jo suomalaisen lähetystön esiintyessä Pietarin hovissa oli suuressa määrin herättänyt venäläisten valtaherrain huomiota.
(E. Nervander, Aleksanteri I:n matkat Suomessa, 1906.)