Kenraaliadjutantti, ruhtinas Paul Gavrilovitsh Gagarinin kertomus Aleksanteri I matkasta Suomeen (Emil Nervanderin mukaan):
Taivas oli tyyni ja kirkas ja kevätaurinko koetti lieventää vallitsevaa 8°:n pakkasta.
Kaupunki oli aikaisin liikkeellä, sillä juhlallisuuksien piti alkaa jo klo l0 a. p. Sotajoukot marssivat kaupunkiin ja muodostivat kujan linnasta tuomiokirkolle ja sieltä valtiosaliin saakka. Vähää ennen klo l0 astui keisari Aleksanteri huoneistaan, kantaen rinnassaan Andrean ritariston sinistä nauhaa, ja kulkue lähti juhlallisesti liikkeelle, edellään Suomen Suuriruhtinaanmaan kaksi airutta. Kaksittain kulkivat riveissä ensin asemies - sitten herraluokan jäsenet.
Juhlakulkueen suomalaisen ja venäläisen osaston välillä kulki Suomen kenraalikuvernööri, vapaaherra Sprengtporten yksinään. Sitten seurasi Venäjän keisarikunnan kaksi airutta ja kohta heidän jälkeensä keisari Aleksanteri itse hopeakankaisen ja kultahetaleisen korutaivaan alla, joka oli koristettu hallitsijan nimikirjaimilla ja jota neljä kenraalimajuria, kukin neljän majurin avustamana, kantoi.
Hallitsijaa ympäröivät ne virka- ja hovimiehet, jotka olivat seuranneet häntä Pietarista. Hänen eteenpäin kulkiessaan tervehtivät häntä sotajoukot kivääreillä, soitolla, rummuilla ja torvilla samalla kun tykit jyskivät ja kellojen juhlallinen ääni kaikui pikkukaupungin yli.
Tuomiokirkon ovella olivat keisaria vastaanottamassa tuomiorovasti M. J. Alopaeus ja papiksi vihityt lehtorit J. Borgström ja P. Alopaeus, kaikki kolme papinpuvussa; ja ensiksi mainittu tervehti häntä raamatun sanoilla (Room. 15:13. - Ps. 122:7): "Mutta toivon Jumala täyttäköön teitä kaikella riemulla ja rauhalla uskossa". - "Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!"
Samassa alkoivat urut soida. Niiden mahtavat säveleet täyttivät syvät holvit ja vaikuttivat valtaavasti.
Keisari kulki läpi temppelin ja astui valtaistuimen luo, missä hän koko pitkän jumalanpalveluksen ja toimituksen ajan pysyi seisomassa ja pakkasesta huolimatta päällystakitta.
Venäjän airuet asettuivat hänen eteensä ja venäläiset virkamiehet portaille keisarin molemmin puolin. Oikealla seisoi kreivi Rumjantsov, vasemmalla sotaministeri Araktshejev. Valtaistuimesta oikealla, toisella portaalla oli Sprengtportenilla paikkansa. Suomen airuet seisoivat kuorin oven vieressä.
Kirkon permannolla seisoivat kaikkien neljän säädyn edustajat, ritaristo ja aateli oikealla, aatelittomat säädyt vasemmalla puolella.
Jumalanpalvelus alkoi messulla ja koraalilaululla urkujen säestäessä, minkä jälkeen, tuomiorovasti saarnastuolista ruotsiksi piti ensin puheen ja sitten saarnan hallitsijan määräämästä tekstistä (Paavalin kirje Philippiläisille, 11, 2-4): "Niin täyttäkäät minun iloni, että teillä olisi yksi mieli, yhtäläinen rakkaus, ja te olisitte yksimieliset ja yhtäpitä- väiset. Älkäät tehkö mitään riidan eli turhan kunnian kautta, vaan nöyryydessä pitäin toinen toisensa parempana kuin itsensä. Ja älkään jokainen omaa parastansa katsoko, vaan myös toisen parasta."
Saarnaaja selitti: "Mitä meidän on tehtävä täyttääksemme apostolin kehoituksen sopuun ja yksimielisyyteen". Hän teki sen tilaisuuteen nähden liian laveasti, mutta vakavasti ja ilman mauttomuutta, esittäen uskollisuuden, kuuliaisuuden, todellisen yksimielisyyden ja rauhan, isänmaanrakkauden ja laillisen vapauden merkityksen yleiselle ja yksityiselle menestykselle, meille ja jälkeentuleville kaikkina aikoina.
Tästä tilaisuudesta kirjoitti nuori Gagarin: "Odotellessani saarnan loppua katselin läsnäolevia. He eivät minusta näyttäneet erityisen ilon, mutta eivät myöskään murheen valtaamilta; he vain katselivat. Naiset varsinkin - he täyttivät valtaistuimen vastapäätä olevan parven - ahmivat silmillään tätä näytelmää".
Jumalanpalvelus lopetettiin tykeillä ammuttaessa virrellä: "Jumalaa kiittää kaikki kansa", minkä jälkeen juhlakulkue säädetyssä järjestyksessä jätti kirkon lähteäkseen valtiosaliin, samalla kun tervehdyslaukauksien ampumista - kaikkiaan l0l - yhä jatkettiin.
Valtiosaliin olivat säädyt sillä välin kokoontuneet, ritaristo ja aateli Suomen vaakunalla koristetun valtaistuimen oikealle ja aatelittomat säädyt sen vasemmalle puolelle. Jokaisen säädyn edessä seisoi puhemies. Oikealla oli pöytä Suomen asiain valtiosihteeriä (Speranskia) varten, jonka apulaisensa, vapaaherra R. H. Rehbinderin avustamana oli hoidettava pöytäkirjan pito. Tilaisuuteen valitun oikeuskanslerin (presidentti Tandefeltin) ja Suomen kenraalikuvernöörin paikat olivat alhaalla valtaistuimen edessä, ja muiden korkeiden herrain paikat sen takana.
Juhlallinen toimitus alkoi siten, että keisari Aleksanteri, kuten Gagarin kertoo, "seisoen Suomen vaakunalla koristetun valtaistuimensa edessä", tervehti säätyjä kaikkein armollisimmilla sanoilla ja julisti valtiopäivät avatuiksi ranskankielisellä puheella, jonka kenraalikuvernööri valtaistuimen toiselta portaalta ruotsiksi luki julki.
Tämän jälkeen astuivat maamarsalkka ja muut puhemiehet esiin ja pitivät kukin vuoroonsa puheen keisarille. Maamarsalkka De Geer esiintoi muun muassa, että aateli Aleksanteri I:ssä, joka nyt oli asettunut valtaistuimelle tässä Suuriruhtinaskunnassa, kunnioittaa esivaltaansa hallitsijanaan ja Suuriruhtinaanaan ja on osottava "kuuliaisuutta lakeja ja kunnioitusta hallitusmuotoa kohtaan, alttiutta ja uhrautuvaisuutta sen vapauden ja oikeuksien puolesta ja hyväntahtoisuutta kaikkia kansalaisia kohtaan erotuksetta."
Seurasi sitten niiden neljän esityksen julkilukeminen, jotka jätettiin säätyjen käsiteltäväksi. Julkilukemisen toimitti Suomen oikeuskansleri, mitä ennen H. M:insa alustavasti vakuutti säilyttävänsä maan uskonnon, perustuslait ja hallitusmuodon, sen säätyjen vapaudet ja oikeudet yhteisesti ja kunkin kansalaisen erittäin.
Esitykset jätettiin kirjoitettuina kappaleina maamarsalkalle ja puhemiehille.
Ritariston ja aatelin seuraamana palasi keisari huoneihinsa. "Näin päättyi", kirjoittaa Gagarin, "tämä muistettava aamu". - Ja hän lisää: "Valtaistuimella ja taivaan alla Aleksanteri oli kaunis keisari; puhuttuaan ja puhuttuaan miellyttävästi, hän oli hyvä keisari".
(E. Nervander, Aleksanteri I:n matkat Suomessa, 1906.)