Pöytäkirja
Arvoisasta Talonpoikaissäädystä
Valtiopäivillä Helsingissä
vuosina 1863 - 1864.
Ensimäinen Osa.
Valtiopäiväin alusta lopulle vuotta 1863.
Helsingissä,
Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjapainossa, 1864.
----------------------------------------------------------------
Pöytäkirja arvoisasta talonpoikaissäädystä valtiopäivillä Helsingissä vuonna 1863.
...
Sittenkuin valtiopäiväin juhlallinen julistaminen ... oli määrätyssä järjestyksessä tapahtunut tämän kuun 15 päivänä, kello 10 edeltä puolisen, talonpoikaissääty, keisarillisen Suomen senaatin oikeusosaston vara esimieheltä herra salaneuvos ja ritari, vapaaherra Lars Sackleen´ilta, joka armollisen määräyksen mukaan oli tutkinut aatelittomain säätyjen edusmiesten valtuuskirjat, oli saanut pääsylippunsa, niin kokoutuivat talonpoikaissäädyn jäsenet 17 päivänä Syyskuuta, kello puolivälistä yksitoista edeltä puolisen, niihin tässä Helsingin kaupungissa olevan ritarihuoneen huoneisin, jotka säädylle ovat kokousmajaksi annetut.
Allekirjoittanut Ekström, Vaasan läänin maasihteeri, ilmoitti, että Keisarillinen Majesteetti armossa on nimittänyt hänen allekirjoittaneen talonpojansäädyn sihteeriksi näillä valtiopäivillä, armollisen sääntökirjan kautta 23 p:ltä viimeksi kulunutta elokuuta (8 p. tätä kuuta), joka ylösluettiin.
Sihteeri mainitsi, että kielenkääntäjä keisarillisessa Suomen senaatissa, Suomenkielen vara lehtori keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa, herra Karl Gustaf Borg, siitä tehdystä esityksestä ja niinkuin erinäiset säädynjäsenet olivat tahtoneet, on määrätty säädylle keskustelemuksissa ja myös muissakin tiloissa tulkkina olemaan, koska yksi osa säädyn jäseniä taitaa ainoastansa suomen ja toiset vaan ruotsin kieltä; ja olikin nyt lehtori Borg siinä tarkoituksessa saapuvilla.
Sääty valitsi lähetystön, johon kuuluisi kahdeksan jäsentä, nimittäin rusthollari Fredrik Simolin, Uusmaan, talonmies Augusti Heikinpoika Mäkipeska, Turun, talonmies Erik Jaakonpoika Klami, Viipurin, rusthollari Matti Matinpoika Kartano eli Retula, Hämeenlinnan, rusthollari Juhani Tuomaanpoika Mynttinen, Mikkelin, herastuomari Lassi Gusta Peltonen, Kuopion, kihlakunnan lautamies Johan Erik Keto, Vaasan, ja talonmies Tuomas Hannunpoika Poikela, Oulun läänistä, Hänen Majesteetiltänsä Keisarilta, joka, valtiopäiväin avaamista varten, tämän kuun 14 päivänä oli kaupunkiin tullut, alamaisuudessa pyytämään, että Hänen Majesteettinsa armossa määräisi säädylle puhemiehen; ja tulisi Augusti Mäkipeskan, niinkuin vanhimman, siinä tilassa puhua.
Augusti Mäkipeska ilmoitti aikovansa säädyn mainittua pyyntöä seuraavilla sanoilla tehdä:
"Suurivaltaisin, kaikkein armollisin Keisari, Suomen Suuriruhtinas!
Koska kaikki Suomenmaan säädyt, Teidän Majesteettinne korkean ja ylen suotuisan käskyn johdosta viimeksi kuluneen kesäkuun 18:sta (6:lta) päivältä, nyt ovat tähän kaupunkiin valtiopäiville kokoutuneet, rohkenemma me, talonpojan säädyn puolesta, alamaisimmasti pyytää että Teidän Majesteettinne talonpojansäädyllemme armossa nimittäisi puhemiehen."
Säädyllä ei ollut mitään sitä vasten muistuttamista.
Sääty erkautui.
Samana 17 päivänä syyskuuta, kello puolivälissä kolme jälkeen puolisen kokoutui talonpoikaissääty.
Hänen Keisarillinen Majesteettinsa oli armollisimmasti ilmoittanut, että Hänen Majesteettinsa kello kolme vastaanottaisi sen talonpoikaissäädyn lähetystön, joka alamaisuudessa anoisi puhemiehen nimittämistä.
Tämän johdosta läksi lähetystö, sihteerinsä häntä seuratessa, kello neljännestä vaille kolme, keisarilliseen palatsiin, josta se jonkun hetken perästä palasi; ja ilmoitti sihteeri, että Hänen Majesteettinsa erinomaisella lemmellä oli vastaanottanut lähetyskunnan, ja säädyn puhemieheksi armossa nimittänyt lähetystön puheenjohtajan, valtiopäivämiehen ylä-Satakunnan ylämäisestä kihlakunnasta Turun lääniä, Augusti Heikinpoika Mäkipeskan, sekä että puhemies ja sihteeri armossa olivat saaneet Hänen Majesteettinsa edessä tehdä puhemiehen ja sihteerin valan.
Puhemies Augusti Mäkipeska astui pöydän ääreen siallensa ja puhui säädylle seuraavaisesti:
"Arvoisa Suomen talonpojansääty!
Koska Hänen Majesteettinsa Keisari, Suomen Suuriruhtinas, on hyväksi nähnyt armossa määrätä minun heikon ja vähä kokeneen talonpoikaisen miehen tämän arvoisan säädyn puhemieheksi, näillä valtiopäivillä, niin on täytymykseni, tätä korkeata käskyä noudattaen, ja omaa puuttuvaisuuttani ujostelematta, rohkeasti astua tälle arvoisalle sijalle, teidän, Suomen talonpoikaisen säädyn edusmiesten joukosta. Te, rakkaat säätyveljeni, tunnette yhtä hyvin kuin minäkin, missä kalliissa kutsumuksessa olemme, mikä edesvastaus päällämme lepää, kuinka Suomen kansan onni tahi onnettomuus, ihmisellisesti katsoen, on ikään kuin vallassamme. Jumalalta, kaikkein korkeimmalta avun antajalta, on meidän armoa rukoileminen, että Hän siunaisi, suojelisi ja varjelisi niitä toimia, jotka rakas Suuriruhtinaamme sekä Suomen kokoontunut eduskunta tässä yksissä neuvoin tulevat tekemään. Hänen apuansa etsikäämme, että voisimme luopua pois itsekästen etujen pyytämisestä, emmekä muuta harrastaisi, kuin kaikkein yhteistä parasta. Minä tiedän, että semmoinen on teidän, niinkuin minunki, harras sydämmen halu, ja saan ainoastaan lisätä sen nörän pyynnön, että, rakkaat säätyveljeni, lempeällä suosiolla kohteleisitte minua ja minun heikkoa, näin yleviin toimiin harjaumatonta käytöstäni.
Myös säädylle armossa määrättyä sihteeriä saan minä ystävyydellä tervehtiä, toivoen, että luottamus ja keskinäinen suosio tulee rakentumaan ja pysymään sekä arvoisan säädyn ja hänen, että meidänki molempain välillä.
Näillä lyhykäisillä ja kaunistelemattomilla sanoilla käyn minä Jumalan nimessä kohdastaan painavata tointani alkamaan."
Sitten piti sihteeri säädylle seuraavan puheen:
"Arvollisen talonpojansäädyn hyvin ymmärtävä puhemies ja jäsenet!
H.M. Keisari, Suomen Suuriruhtinas, on armollisimmasti hyväksi nähnyt nimittää minun arvollisen talonpojansäädyn sihteeriksi näillä valtiopäivillä.
Syvästi tunnen minä kuinka tämä virka on painavasta arvosta. Ne velvollisuudet, jotka se päälleni panee, tahdon minä uskollisesti täyttää, ilman ihmispelkoa ja itsekkäisyyttä. H.K. Majesteettinsa, maan Suuriruhtinaan, sekä isänmaan ja säädyn oikeus ja hyvä ovat siinä olevat järkähtämätönnä silmämääränäni, parhaimman ymmärrykseni ja omantuntoni jälkeen.
Siitä ei ole pitkä aika, kuin Suomen säätyjen kutsuminen ko´olle jokaisen mielessä vaan oli toivon asia, joka vasta monen ajan takaa voisi toteen käydä. Nyt olemme jo kuitenki päässeet sen perille. Se kiitollisuuden velka, jossa Suomenmaa on siitä H.M. Keisarille, toiselle Aleksanterille, on ylen suuri. Sekä nykyisyys että tulevaisuus ovat sen tunnustavat ja aina muistossa pitävät.
Enemmän kuin puoli sataa vuotta on siitä jo kulunut, kuin Suomenmaan säädyt ko´olla olivat. Sillä ajalla on työn paljous suuresti kasvanut, mutta yhteisten asiain käyttämisen taito ei suinkaan yhtä runsaasti enentynyt. Mitä taidossa ja kokemuksessa puutumme, on hyvä tahtomme kuitenki vastaava. Niin ainoastansa voimme me saada ne monet jä tärkeät asiat hyvästi päättymään, jotka säädyn mietintöön lykätään.
Säädyn jäsenissä vallitseva kielen erinäisyys vaikeuttaa tosin keskustelemukset. Mutta sitä erinäisyyttä ei nyt ole mahdollinen auttaa, yhtä vähän kuin ketään siitä saatetaan syyttää. Erikielisyyttä ei kukaan ole tahallansa matkaan saattanut. Se on niiden valtiollisten vaiheiden synnyttämä, jotka Suomen maata ovat kohdanneet. Siitä seuraavia hankaluuksia on meidän täytymys kärsiä. Ja halua ja voimia siihen vuotaapi meille siitä sovinnon ja suosion hengestä, joka aina on elähyttävä keskustuksiamme, kuin emme milloinkaan unhota olevamme kaikki saman kansan jäseniä, jonka oma menestys välttämättömästi vaatii, ettei se keskensä käy eripuraiseksi, ja että harrastettava asiamme täällä on yhteinen hyvä ja hyöty, ei oman voiton ja kunnian pyyntö.
Vilpitön rehellisyys, rakkaus Hallitsijata ja isänmaata kohtaan, voimassa olevan lakimme arvossa pitäminen ovat minulle olevat niiden neuvojen ja valistusten lähteinä, joita velvollisuuteni on säädylle antaa, ja luja on luottamukseni, että sama mieliala elää jokaisessa säädyn jäsenessä. Toivoni on myös, ettei sääty milloinkaan unohda, sekä oman kunniansa ja asiain pyhyyden vaativan että kukin säätyläinen, kaikista syrjävaikutuksista vapaana, ottaa esille tulevat asiat itsetyisesti ja vakaasti tutkiaksensa, koettelee kaikki ja pitää sen mikä hyvä on.
Olkoon se aina mieleemme painettu, että tulevaisuus, historia, kerran on meistä tuomionsa lausuva. Hyvä meille, jos käytöksemme ovat semmoisia olleet, ettei muistoamme silloin voida syyttää niistä kovista onnen vaiheista, jotka isänmaatamme ehkä tuntemattomassa tulevaisuudessa kohtaavat."
Päätettiin, että säädyn jäsenet sioittuisiavat sillä tavoin, että edusmiehet Uusmaan läänistä istuisivat esinnä, ja sen jälkeen Turun, Viipurin, Hämeenlinnan, Mikkelin, Kuopion, Vaasan ja Oulun läänien edusmiehet, läänittäin, siinä järjestyksessä, jossa läänit tässä ovat luetellut.
Talonpoikaissäädyn kunnioittavaa tervehtimistä toisille säädyille tekemään valittiin kuusijäseninen lähetystö, nimittäin maaviljelijä Karl Henrik Hagman, talonmies Petter Kumpulainen, herastuomari Lassi Gusta Peltonen, talonmies Aleksanteri Arvelin eli Heikkilä, talonmies Erik Johan Varpenius ja talonmies Johan Johanpoika Brusila; ja piti lähetystöä johdattaa korkeastiluvallisen ritariston ja aatelin tykönä Hagman, korkeasti kunnioitettavan papissäädyn tykönä Kumpulainen, ja hyvinluvallisen porvarissäädyn tykönä Peltonen.
Täyttämiseksi talonpoikaissäädyn alamaista velvollisuutta käydä puhemieheltä johdatettavan lähetystön kautta, ynnä lähetystöjen kanssa toisissa säädyissä, kunniaterveisillä H. M. Keisarin tykönä sekä osoittamassa säädyn alamaista kunnioitusta ja kiitollisuutta, valittiin kaksitoista jäsentä, nimittäin herastuomari Johan Mansten, talonmies Johan Simula, talonmies Antti Blomqvist, talonmies Esaias Tykki, talonmies Lauri Tiainen, rusthollari Antti Uotila, herastuomari Johan Kotilainen, talonmies Mikkel Heikura eli Putsolainen, talonmies Heikki Kontinen, talonmies Karl Johan Slotte, talonmies Paavo Nyrönen ja talonmies Salomon Ek eli Hiitola.
Tervehdyslähetystö toisiin säätyihin lähti matkalle.
Tuli herra kammarjunkkari, ylitirehtöri yleisestä tullijohtokunnasta, valtaneuvos ja ritari Johan August von Born, jota ovella vastaanotti kaksi säädyn jäsenistä, ja toi säädylle H. M. Keisarin armollisen sanoman, että H. M:tinsa, kello puolivälissä seitsemän, tahtoisi vastaanottaa suuren tervehdyslähetystön, että H. M:tinsa armossa aikoisi huomenna avata valtiopäivät, että talonpoikaissäädyn siis pitäisi, muiden säätyjen kanssa, kello yksitoista, määrätyssä järjestyksessä, menemän kaupungin Nikolainkirkkoon, valtiopäiväsaarnaa kuulemaan, ja että säätyjen olisi, jumalanpalveluksen perästä, mentävä valtiosaliin, siellä olemaan H. M:tillensa vastassa.
Puhemies lausui säädyn alamaisen kunnioituksen ja kuuliaisuuden; jonka jälkeen herra kammarjunkkari ja valtaneuvos astui ulos kokoushuoneesta, saatettuna niinkuin tullessaanki.
Se lähetystö, joka oli mennyt tervehtimään toisia säätyjä, tuli takaisin ja ilmoitti:
että ritaristo ja aateli oli lausunut kiitoksensa ja luvannut muistaa lähetystön ilmoittamaa toivoa, että ritaristo ja aateli tahtoisi auttaa maaviljelyksen edistymistä; että papissääty myöskin oli sanonut kiitoksensa toivotuksella, että hyvä sopu vallitsisi säätyjen välillä ja nämä valtiopäivät valmistaisivat maamme onnea; ja että porvarissääty samote oli julistanut kiitoksensa, vakuutuksella tahtovansa edistyttää maaviljelystä, maamme pääelatuskeinoa, johon koko kansakunnallisen liikkeen olo viimeiseksi perustui.
Vastaanotettiin lähetystö porvarissäädystä, johdatettuna kauppias Heikki Parviaiselta, ja ilmoitti lähetystö säätynsä vastaterveiset ja onnentoivotukset näille valtiopäiville.
Lähetystö sai vastauksen ja läksi pois.
Tuli lähetystö papissäädystä, johdattajana herra pispa, tohtori ja tähtikunnan jäsen Robert Valentin Frosterus, ja lausui papissäädyn vastaterveiset ja onnentoivotukset.
Puhemies vastasi lähetystölle, joka sitten astui ulos.
Tuli lähetystö ritaristosta ja aatelissäädystä, johdattajana herra tullihoitaja ja ritari vapaherra Berndt Gustaf Mellin ja ilmoitti ritariston ja aatelin vastaterveiset ja onnentoivotukset. Lähetystö sai vastauksen ja lähti pois.
Tervehdyslähetystö H. M. Keisarille läksi matkaan kello neljänneksen yli kuusi. Se tuli takaisin kello seitsemän paikoilla; ja ilmoitti puhemies, H. M. Keisarin armollisesti vastaanottaneen lähetystön.
Puhemies luki sen alamaisen puheen, jonka hän huomenna säädyn puolesta tulisi H. M. Keisarille valtiosalissa pitämään; ja kuului sama puhe näin:
"Suurivaltaisin kaikkein armollisin Keisari, Suomen Suuriruhtinas!
Suomen kansan talonpoikainen sääty, joka aina on tottunut uskollisen alamaisen vilpittömimmällä rakkaudella kohtelemaan korkeata Hallitsijaansa, pyytää teidän edessänne, kaikkein armollisin Keisari ja Suuriruhtinas! saada suurimmassa alamaisuudessa lausua hartaimmat ja alamaisimmat kunnioituksensa tunteet, ja Teitä, armollisin maamme Suuriruhtinas! nöyrimmästi ja alamaisimmasti kiittää näistä Teidän Majesteettinne avaamista valtiopäivistä, joiden kautta nyt Suomen kansa on päässyt tähän asti kyteneen hartaimman toivonsa perille, ja jotka valtiopäivät sen kautta meille ovat käyneet kahta suuremmiksi ilohetkiksi, että, armollisin Suuriruhtinas! Itse olette korkealla läsnäolollanne niitä kunnioittaneet ja Suomen kansaa ja asukkaita täällä kasvoista kasvoihin oppineet, eikä vaan monen välimiehen kautta.
Suomen talonpoikainen sääty, jolle, armollisin Suuriruhtinas! isällinen suosionne ja rakkautenne aina ovat suurimmassa ylenpalttisuudessa vuotaneet, rukoilee kaikkivaltiaalta Jumalalta suurinta armoa ja voimaa Teidän Majesteetillenne kaikissa raskaissa hallitustoimissanne, ja että Suomenki vähäinen kansa ainian olisi Teidän sulimpaan huomaanne suljettu."
Sihteeri ehdotteli, että, koska säädyn keskustelemuksissa oli täytymys käyttää sekä suomen että ruotsin kieltä, säädyn pöytäkirjat kirjoitettaisiin näillä molemmilla kielillä, sillä muotoa, että mitä suomeksi lausutaan, pantaisiin pöytäkirjaan suomeksi, ja päinvastoin, ja että sitten suomalaisen lausunnon rinnalle kirjoitettasiin ruotsalainen ja ruotsalaisen rinnalle suomalainen käännös; joten pöytäkirja kokonansa saataisiin sekä suomeksi että ruotsiksi.
Tämä ehdotus hyväksyttiin.
Sääty erkaantui.