Keisarillisen Majesteetin Armollinen Palkkaussääntö
isännille ja palkollisille.
Annettu Helsingissä, 30 p:nä Tammikuuta 1865.
Me Aleksander Toinen ...ym., teemme tiettäväksi: Suomenmaan Säätyjen alamaisesta kehoituksesta tahdomme Me Armossa vahvistaa seuraavan Palkkaussäännön isännille ja palkollisille:
1 Luku.
Isännästä eli siitä, joka hänen siaansa asetettu on.
1 §.
Se, mies taikka waimo, pidetään isäntänä, joka palkollisen on lailliseksi palkkausajaksi pestannut ja hänen palwelustansa käyttää, sekä siitä hänelle on palkan määrännyt ja hänen elatuksensa kustantaa.
2 §.
Isäntä ottakoon niin monta palkollista, kuin hän taitaa työssänsä pitää; olkoon kuitenki welwollinen heidät henkikirjoituksessa oikein ilmoittamaan.
Jos isäntä päällensä kirjoituttaa jonkun palkolliseksi, jota hän ei palweluksessaan pidä, taikka joka ei häneltä saa palkkaa ja elatusta, tehkään siitä sakkoa kaksikymmentä markkaa.
3 §.
Isäntä saa palkollista neuwoa hänen askareittensa säännöllisestä toimittamisesta ja häntä kohtuulliseen työhön pitää.
Jos palkollinen laiskuudesta, huolimattomuudesta tahi tottelemattomuudesta rikkoo siinä, mitä palvelukseen kuuluu, taikka osoittaa uppiniskaisuutta, tahi elää säännöttömästi ja pahanilkisesti, pitää isännän kokea häntä wakaalla nuhtelemisella ojentaa.
Jos ei palkollinen kuitenkaan itseänsä paranna, taikka jos hän rupeemaansa palwelukseen hawaitaan kelwottomaksi, taikka puuttuu uskollisuudessa, ja isäntä sentähden tahtoo hänestä päästä, niin käskeköön isäntä, kahden paikalle waaditun uskotun miehen läsnä ollessa, palkollista heti palweluksesta pois ja antakoon hänelle samassa laillisen erokirjan. Jos palkollinen kieltää taikka laiminlyö noudattaa semmoista ulossanomista, olkoon isännällä oikeus, siitä ilmoittaissansa kaupungissa Polisikamarilta taikka, missä semmoista ei ole, Maistraatilta tahi Järjestysoikeudelta, ja maalla Kruununwoudilta taikka Nimismieheltä asiaan tarpeellista apua. Kaikissa näissä tapauksissa on palkollisella, joka luulee wääryyttä kärsineensä, walta laillisessa tuomiopaikassa kysyä oikeuttansa.
Jos isäntä muulla, kuin tässä sanotulla tawalla ajaa palkollisen palweluksestansa, palkollinen siitä kanteen tekee, taikka jos palkollinen hawaitaan syyttömästi pois ajetuksi, pitää isännän palkita wahinko, maksaa täysi palkka, ja antaa semmoinen päästökirja, kuin palkollinen on ansainnut.
Jos isäntä muutoin tahtoo luotansa panna semmoisen palkollisen, joka ei todistettavasti ole palweluksessaan rikkonut, olkoon sama lakina, jollei toisin heidän wälillänsä ole sowittu.
Jos miehenpuolinen palkollinen, joka on alle kahdeksantoista wuotta, taikka waimonpuolinen palkollinen, joka on alle neljätoista wuotta, tekee itsensä syypääksi johonkin edellämainituista wioista, eikä ota ojennusta isännän wakaisista nuhteista, niin saa isäntä hänelle antaa isällistä kuritusta.
4 §.
Isännän tulee palkolliselle pitää terweellinen ja ulottuwa ruoka sekä sopiwa asunto.
Jos isäntä tästä puuttuu, taikka jos palkollinen muutoin tulee isännältä wäärin kohdelluksi, eikä todistettawa muistutus ole woinut saada isäntää käytöstänsä ojentamaan, ilmoittakoon palkollinen walituksensa kaupungissa Polisikamarille, jos siellä semmoista on, mutta muutoin Maistraatille taikka Järjestysoikeudelle, ja maalla Kruununwoudille taikka Nimismiehelle, jonka sitten pitää, jos walitukseen nähdään syytä olewan, käskeä isäntää täyttämään welwollisuutensa.
Jos palkollinen kuitenki wääryyttä kärsisi ja siitä syystä tahtoo palweluksesta eroa, saawat mainitut wiralliset hänen siitä eroittaa ja asiasta antaa palkolliselle todistuksen.
Kaikista näistä tapauksista saakoon palkollinenki, jos hän niin tahtoo, kannettansa oikeudessa pitemmältä walwoa; ja jos kanne löytään perustelluksi, olkoon isäntä welwollinen palkolliselle maksamaan palkan ja wahingon-palkkion, niinkuin 3 §:ssä on sanottu, ellei hän, kysymyksen ollessa ruuasta ja asunnosta, woi näyttää että hän puutoksen taikka köydyyden tähden ei ole kyennyt siinä kohden welwollisuuttansa oikein täyttämään.
5 §.
Jos palkollinen sairaaksi tulee, pitää isännän antaa hänelle hoito ja waalimus, mutta saa kuitenki, jos niin tahtoo, palkasta ottaa mitä hän lääkärille tahi rohtoihin on kuluttanut, jollei palkollinen itsessä palweluksessa ja sen tähden, sekä ilman omaa syyttänsä, ole wammaa saanut.
Jos palkollinen on saattanut itsensä sillä muotoa saastutetuksi, että palweluksessa pysymisensä olisi hänen läheisillensä waarallinen, olkoon isännällä oikeus, 3 §:ssä säätyssä järjestyksessä, eroituttaa hänet palweluksesta.
6 §.
Isäntä saa määrätä toisen hengen palkollista sekä työssä että muutoinki hallitsemaan ja peräänkatsomaan, ja on tälle sama kuuliaisuus osoitettawa , kuin isännälläkin on oikeus palkolliselta waatia, sen edeswastauksen uhalla tottelemattomuudesta isäntää wastaan, kuin jälempänä sanotaan.
7 §.
Se, jonka isäntä näin on siaiseksensa asettanut, saakoon myöskin, niin kauan kuin isäntä muualla kuin kotipaikallansa oleskelee, käyttää sitä 3 §:ssä isännälle myönnettyä oikeutta kurittaa palkollista, joka ei wielä ole samassa kohden mainitussa iässä.
Jos se, joka isännän siaan asetettu on, tawalla taikka toisella rikkoo hänen katsantoonsa ja johdantoonsa annettua palkollista wastaan, pitää isännän maksaman wahingon-palkinto, ja hakekoon sitten omansa takaisin, miten laillisesti parhaiten taitaa.
2 Luku.
Palkollisesta.
8§.
Palkollinen on se, mies taikka waimo, joka määrättyä palkkaa ja ruokaa, taikka niille wastaawia etuja wastaan, isännälle on ruwennut wuosipalwelukseen taikka kaupungissa palwelukseen puoleksi wuodeksi.
Kuitenki pidettäköön sekin palkollisena, joka lyhemmäksi ajaksi on palwelukseen ruwennut, jos waan se on tapahtunut sillä ehdolla palwelewalle, että hänen pitää tulewaan muutto-aikaan asti pysyä palweluksessa.
9 §.
Se, joka oleskelee wanhempainsa huoneessa eikä ole tullut yhdenkolmatta wuoden ikään, ei saa ruweta palwelukseen, niin kauan kuin isä tahi äiti hänen apuansa tahtoo.
Jos eiwät wanhemmat lapseltansa tarwitse semmoista apua, saawat he hänelle toimittaa ensimmäisen palweluksen ja sen ehdoista sopia.
10 §.
Jos joku korjaa köyhän orpona olewan, taikka muutoin wanhempain hoitoa kaipaavan lapsen, ja sen elatuksesta, waatteista ja kaswatuksesta pitää tarpeellisen murheen, on hänellä semmoisen lapsen yli sama oikeus, kuin lähinnä edellisessä §:ssä on wanhemmille suotu.
11 §.
Jos joku köyhiltä wanhemmilta ottaa wastaan lapsia kaswatettawiksi, elätettäwiksi ja waatetettawiksi, määrä-wuosiksi sowittua palwelusta wastaan, pitää wälipuhe siitä kirjallisesti ja wierasten miesten läsnä ollessa tehtämän, ja joka lapsen sillä muotoa wastaan ottaa, astuu wanhempain oikeuksiin.
12 §.
Palkollinen elkoon olko niitä töitä ja askareita tekemättä, jotka isäntä hänelle kohtuullisesti käskee ja määrää.
Jos palkollinen laiskuudesta, huolettomuudesta taikka niskoittelemisesta on laiminlyönyt tehdä semmoisen työn, joka hänelle on kohtuullisesti määrätty taikka palweluksen mukaan kuulunut, olkoon isännällä oikeus, palkkaa wasten teettää se palkollisen kustannuksella ja wähentää siitä olewa kustannus palkollisen palkasta.
Samoin pidätettäköön myös palkollisen palkasta palkinto siitä, mitä palkollinen huolettomuudesta turmelee taikka menettää isännän omaisuudesta.
Jollei palkollisen palkka näissä tapauksissa riitä, maksakoon hän wajaisuuden muulla omaisuudellansa.
13 §.
Jos palkollinen joka osoitetun huolimattomuuden, niskoittelemisen, luottamattomuuden, juoppouden taikka muun kunnottomuuden tähden on saanut nuhteita, taikka kuritusta niissä tapauksissa, joissa se tämän asetuksen jälkeen on luwallinen, pyyy pahanilkisyydessään, taikka osoittaa itsensä ei uskottawaksi ja taitamattomaksi palweluksessansa, eroitettakoon hän siitä 3 §:ssä sanotulla tawalla, palkkansa hukalla, ja saakoon semmoisen erokirjan, kuin hän ansaitsee.
Jos isäntä oikeudessa kaipaa palkollista semmoisesta wiasta tahi rikoksesta, jota ei ennen ole nuhteella taikka kurituksella sowitettu, pitää palkollinen, kuin hän siihen syypääksi löytään, tuomittaman, asian laadun mukaan, takaisin antamaan pestirahat, wetämään sakkoa koko palkan taikka osan siitä, sekä wahingon palkitsemaan.
14 §.
Palkollisen kanssa, joka kielletyllä ajalla tawataan krouveissa, kapakoissa eli rawintoloissa, taikka isännän luwatta, lähtee kotoa, taikka yli luwatun ajan wiiwyttää kotiin tuloansa, taikka on muualla yötä, menetellään niinkuin lähinnä edellisessä §:ssä on sanottu.
15 §.
Palkollinen, joka sanoilla taikka töillä asettaa itsensä isäntää, emäntää eli sitä wastaan joka heidän siaansa pantu on, rangaistaan niinkuin laki Pahanteon kaaren 15 luwussa ja woimassa olewat asetukset siitä määrääwät.
16 §.
Jos palkollinen warastaa, näpistelee taikka ehdollaan menettää tahi salaa jotakin isännän omaisuudesta, rangaistaan hän 1 §:n jälkeen Pahanteon kaaren 42 luwusta.
17 §.
Palkollinen, joka waromattomasti walkiaa pitelee, rangaistaan niinkuin Rakennuskaaren 24 luwussa sanotaan.
18 §.
Jollei palkollinen tyydy tawalliseen kotiruokaan, taikka jos hän jollakin muulla tawalla halwentaa isäntää tahi emäntää, waroitettakoon häntä siitä, ja menetellään muutoin semmoisen palkollisen kanssa niinkuin 13 § laweammin sanoo.
19 §.
Älköön palkollinen, jollei isäntä siihen anna lupaa, tallettako waate-arkkuansa tahi muuta, jota hän jokapäiväisessä pidossa tarwitsee, muualla, kuin missä hän palwelee.
Jos toisin tapahtuu, tehköön palkollinen sakkoa kymmenen markkaa, ja se joka arkkua tahi kaluja tykönänsä talletti, kolmekymmentä markkaa ensikerralta ja sitte kahdenkertaisesti.
3 Luku.
Palkkausajasta.
20 §.
Oikea palkkausaika pitää olla Marraskuun 1 päiwästä samaan aikaan asti seuraawana wuonna.
Kaupungissa tehtäköön kuitenki wälipuhe palkollisen palkkauksesta puoleksi wuodeksi, ja pitää palkkausaika silloin oleman Marraskuun 1 päiwästä Toukokuun 1 päiwään asti seuraawana wuonna, taikka Toukokuun 1 päiwästä seuraawan Marraskuun 1 päiwään asti.
21 §.
Tämmöisiä wälipuheita tehtäköön lyhemmäksikin ajaksi, kuin waan se tapahtuu sillä ehdolla että, niinkuin 8 §:ssä on sanottu, palkollinen pysyy palweluksessa seuraawaan muuttopäiwään saakka.
4 Luku.
Päästökirjasta ja erokirjasta.
22 §.
Palkolliselle, joka lähtee otetusta palweluksesta, pitää isännän antaa päästökirja sillä muotoa ja siinä järjestyksessä, kuin alempana likemmin säätään.
23 §.
Päästökirjan pitää sisältämän:
1:ksi palkollisen nimi,
2:ksi kuinka kauwan hän on palweluksessa ollut kirjan-antajan taikka sen tykönä, jonka siaan kirjan-antaja on asetettu
3:ksi kuinka palkollinen on palweluksensa toimittanut ja muutoin itsensä täyttänyt,
4:ksi todistus että ja mistä ajasta palkollinen on wapaa toiseen palwelukseen rupeamaan, sekä
5:ksi wuosiluku ja päiwä, jon päästökirja on annettu.
24 §.
Isäntä taikka se, jonka hän on siaansa asettanut, olkoon welwollinen, jos hän kirjoittaa taitaa, päästökirjan alle omakätisesti kirjoittamaan nimensä ja kotopaikkansa.
Jos hän ei taida kirjoittaa, pitää hänen todistajan läsnä ollessa paneman puumerkkinsä sen alle, ja pitää siinä tapauksessa myös hänenki, joka päästökirjan on kirjoittanut, sen alle paneman nimensä ja kotopaikkansa.
25 §.
Milloin isäntä sen hywäksi näkee, saa hän palkolliselle antaa päästökirjan.
Palkollisella taas elkoon olko oikeutta isännältä päästökirjaa waatia muuna aikana, kuin Heinäkuun 29 päivän ja Syyskuun 8 päiwän wälillä, jos palkkausaika loppuu Marraskuun 1 päiwänä, sekä Helmikuun wiimeisen päiwän ja Huhtikuun 1 päiwän wälillä, kuin palkkausaika päättyy Toukokuun 1 päiwänä.
Jos isäntä ei tahdo palkollista pitää seuraawana palkkausaikana, olkoon welwollinen, waikka ei palkollinen sitä pyytäisikään, hänelle antamaan päästökirjan wiimeistäänki sinä päiwänä, jolloin palkollinen yllä on katsottu oikeutetuksi päästökirjaa waatimaan.
Jos hän ei sitä tee, olkoon palkollisella oikeus seuraawaksikin palkkausajaksi jäädä palwelukseen.
26 §.
Erokirjan, joka, jos palkollinen sitä waatii, on hänelle annettawa silloin, kuin hän palweluksesta lähtee, pitää sisältämän hänen käytöksensä ja menetyksensä palweluksessa siitä ajasta, jolloin päästökirja hänelle annettiin, ja muuttopäivään asti.
Jos ei isäntä itse taida kirjoittaa erokirjan alle, kuulukoon siihen mitä päästökirjan antamisesta yllä on 24 §:ssä säätty.
27 §.
Isännän pitää sekä päästökirjan että erokirjan antamisessa tarkoin noudattaman totuutta ja oikeutta.
Joka wäärätodisteisen päästökirjan taikka erokirjan antaa, on welwollinen, jos tulewa isäntä siitä walittaa, wetämään sakkoa kaksikymmentä markkaa ja palkitsemaan wahingon.
28 §.
Jos annettu päästökirja tahi erokirja palkollisen mielestä sisältää muuta, kuin mitä hän ansainnut on, tehköön palkollinen siitä kanteen laillisesssa oikeudessa, haaston jälkeen, joka, semmoisen kanne-oikeuden menettämisen uhalla, pitää asianomaiselle annettaman wiimeistään yhden kuukauden kuluessa siitä, kuin palkollinen on palweluksesta eronnut.
Jos palkollisen kanne löydetään perustelluksi, wetäköön isäntä sakkoa kymmenestä sataan markkaan asti ja palkitkoon wahingon.
Jos kanne taas perättömäksi nähdään, olkoon palkollinen saman edeswastauksen alainen.
29 §.
Jos palkolliselta kielletään päästökirja, kuin hän sitä lailliseen aikaan pyytää, tahi erokirja, kuin palweluksesta lähtee ja sitä waatii, wetäköön isäntä sakkoa kolmekymmentä markkaa ja palkitkoon kaiken wahingon.
30 §.
Jos ei isäntä anna päästökirjaa, jota lailliseen aikaan pyydetään taikka, sittenkuin semmoinen aika on alkanut, ei ole saatuwilla, eikä toista ole siaansa pannut, ottakoon palkollisen kahdelta uskottawalta mieheltä todistuksen, joka mainitsee syyn, miksi päästökirjaa ei isännältä ole woitu saada, sekä ne tiedot, jotka 23 §:n mukaan owat päästökirjaan otettawat, ja heille woiwat tunnetuita olla.
Tämmöisellä todistuksella, jonka uskotut miehet antawat saman edeswastauksen uhalla, kuin isännälle on päästökirjasta säännetty, on palkollisella oikeus palwelusta hakea ja ottaa pesti.
Isäntä palkitkoon myös palkolliselle sen kulungin, jonka hän epäämisellänsä taikka poissa-olollansa on näissä tapauksissa matkaan saattanut.
Laki sama olkoon, jos isäntä kieltää erokirjan, taikka, kuin se on annettawa, ei ole saatuwilla, eikä toista ole siaansa pannut.
Joka palkolliselle tarpeettomasti antaa tämmöisiä todistuksia, wetäköön sakkoa kolmekymmentä markkaa.
31 §.
Jos palkollinen kirjoittaa taikka kirjoituttaa wäärän päästökirjan taikka erokirjan, taikka muuttaa tahi muutattaa niissä suhteissa saadut todistuskirjat, rangaistakoon palkollinen ja se, joka siihen on apuna tahi neuvonantajana ollut, niinkuin wäärennyksestä; palkitkoon myös kaiken siitä tulleen wahingon.
32 §.
Jos palkollinen palwelusajan lopulla pyytää saada sitä päästökirjaa takaisin, jonka päälle hän jo on palwellut, elkoon sitä kiellettäkö; kuitenki pitää isännän, ennenkuin semmoinen loppuun palveltu päästökirja ulosannetaan, joko wetää risti sen yli taikka takapuolelle kirjoittaa, että hän uuden päästökirjan on antanut.
Jos hän ei sitä tee, wetäköön sakkoa wiisitoista markkaa.
33 §.
Jos palkollinen wäärinkäyttää loppuun palwellun päästökirjan ja ottaa pestin sekä sen päälle että wiimeksi saadun päästökirjan päälle, palwelkoon sen tykönä, joka on saanut wiimeksi mainitun päästökirja, sekä wetäköön petoksesta sakkoa puolen siitä palkasta, josta loppuun palwellun päästökirjan noja on sowittu, ja palkitkoon wahingon.
5 Luku.
Pestistä.
34 §.
Kuin palkollinen esiintuo säännöllisen päästökirjan, taikka muun tätä asetusta myöten luwallisen todistuksen siitä, että hän on wiimeisestä palweluksestaan wapaa, saa toinen isäntä hänen palwelukseensa pestata ja pestirahaa suostumuksen mukaan antaa.
Isännän pitää silloin myös wakuudeksensa ottaa palkolliselta päästökirja taikka yllämainittu todistus.
Missä näin on pestattu, elkoon wälipuhettä peräytettäkö ilman keskinäistä suostumusta.
35 §.
Jos joku palkollinen pestaa toisin, kuin lähinnä-edellisessä §:ssä on sanottu, olkoon wälipuhe mitätön, ja annettu pestiraha menköön, jos siitä laissa kaipausta tehdään, waiwaisille.
36 §.
Joka ei ennen ole palweluksessa ollut, saadaan kuitenki laillisesti pestata ilman päästökirjaa.
Isännällä olkoon myös oikeus, oman palkollisensa kanssa koska hywänsä sopia sen jäämisestä palwelukseen seuraawaksikin palkkausajaksi.
Semmoisessa tapauksessa olkoon isäntä welwollinen ensinnä ottamaan takaisin päästökirjan, jos hän sen palkolliselle jo on antanut.
37 §.
Sittenkuin pestaus on tapahtunut, pitää isännän, jos niin waaditaan, antaa palkolliselle pestaustodistus.
Siihen todistukseen on pantawa ilmoitus siitä, että päästökirja taikka muu todistus, jonka nojassa palkollinen pestattiin, on wastaan otettu, sekä luettelo isännän lupaamasta palkasta ja muista eduista.
Jos isäntä kieltää semmoista todistusta, sittenkuin hän pestin on antanut, olkoon sen edeswastauksen alainen, kuin päästökirjan tahi erokirjan kieltämisestä on 29 §:ssä määrätty.
38 §.
Pestaustodistuksen wäärentämisestä taikka muuttamisesta olkoon laki sama, kuin päästökirjan wäärentämisestä ja muuttamisesta on 31 §:ssä sanottu.
39 §.
Jos isäntäin wälillä nousee riita paremmasta oikeudesta palkolliseen taikka otetuan tahi annetun pestin waikutuksesta, käyköön ensimmäinen päätös täytäntöön, waikka siihen muutostakin haetaan, ja joka asian lopullisesti kadottaa, palkitkoon kaiken wahingon.
6 Luku.
Palkollisen palkasta.
40 §.
Asianomaisten wapaasta wälipuheesta ja suostumuksesta riippukoon, kuinka paljo ja mitä palkolliselle on palkaksi annettawa.
Jos riita syntyy palkollisen palkka-ehdoista, eikä woida toteen saada, mitä palkolliselle on luwattu, saa oikeus määrätä hänen palkka-etunsa sen mukaan, kuin kohtuulliseksi arwataan ja hänen palweluksensa laadulle wastata taitaa.
41 §.
Palkollinen ei saa palkkaansa waatia, ennenkuin hän on aikansa loppuun palwellut ja puolestansa tehnyt selwän, jollei siitä toisin ole sowittu..
Jos isäntä kieltää sitä maksaa, minkä hän palkolliselle on luwannut, antakoon mitä näin on laittomasti pidättänyt ja maksakoon sen lisäksi puolen siitä sakkona, palkolliselle yksinänsä.
42 §.
Isäntä wastaa palkolliseslta itseltään menewistä kruunun ja kunnan weroista, jotka sitten palkasta wähennettäkööt, jollei siitä toisin ole suostuttu.
7 Luku.
Muuttamisesta palwelukseen ja palweluksesta, sekä jos palkollinen palweluksesta karkaa.
43 §.
Muuttopäivä on wuosipalvelukseen ruwenneelle palkolliselle Marraskuun 1 päivä, ja puolen wuoden palwelukseen ruwenneelle kaupungin palkolliselle Toukokuun 1 ja Marraskuun 1 päiwä.
44 §.
Isännän pitää tykönsä noudatuttaa sekä palkollinen, että hänen arkkunsa ja waatteensa, taikka maksaa mitä muuttoon kohtuullisesti on kulunut.
45 §.
Palkollinen, joka kokonaiseksi taikka puoleksi wuodeksi on palwelukseen ruwennut, saa jollei pestattaissa toisin ole suostuttu, palwelusajan alussa jouto-aikaa pitää korkeintansa seitsemän päiwää, jos hän wuosipalwelukseen on ruwennut, mutta korkeintaan neljä päiwää, jos hän puoleksi wuodeksi on ruwennut palwelukseen. Wiimeistäänki päiwänä jälkeen jouto-ajan loputtua pitää palkollisen tulla palwelukseen.
Jos palkollinen ilman laillista estettä on säännetyllä ajalla palwelukseen tulematta ja isäntä tahtoo hänen pitää, pyytäköön silloin apua kaupungissa Polisikamarilta, jos siellä semmoista on, mutta muutoin Maistraatilta tahi Järjestysoikeudelta, sekä maalla Kruununpalwelijoilta, joidenka, kuin isännän oikeus palkolliseeen todeksi näytetään säännöllisellä päästökirjalla taikka muulla todistuksella, tulee wiipymättä tuottaa palkollinen palwelukseen, jossa hänen pitää palwella kuuden wiikon palkan hukalla ja palkita wahinko.
Jos isäntä ei tahdo palkollista pitää ja palkollinen ynseydestä on jäänyt pois palveluksesta, pitää palkollisen maksaa pestiraha takaisin, tehdä sakkoa neljäsosa sowitusta palkasta ja palkita wahinko.
Jos se tapahtunut ynseydestä, waan muusta huolettomuudesta, wetäköön sakkoa oikeuden koettelemusta myöten, kuitenkaan ei yli kuudennen-osan palkasta.
46 §.
Jos palkollinen muuttaa seurakunnasta toiseen, antakoon kohta palwelukseen tultuansa saadun muuttokirjansa isännälle, jonka kymmenen markan sakon haastolla, pitää wiimeistään neljäntoista päiwän kuluessa sen jälkeen, jättää se seurakunnan kirkkoherralle, taikka sille, joka hänen wirkaansa toimittaa.
47 §.
Jos isäntä kuolee, pysyköön palkollinen palweluksessa palkkausajan loppuun, jos perilliset sitä waatiwat.
Jos he eiwät tahdo häntä palweluksessa pitää, antakoot palkolliselle päästökirjan, sekä, jollein muuten sowita, palkan ja muonarahat palkkausajan loppuun asti, taikka siksi kuin palkollinen sitä ennen on itselleen hankkinut toisen palweluksen.
48 §.
Jos isäntä eroo kiinteästä omaisuudesta, eikä enään tarwitse siihen otettua palkollista, olkoon kuitenki welwollinen wastaamaan palkollisen palkasta ja ruuasta palkkausajan loppuun asti, jollei uusi omistaja tahdo palkollista palweluksessa pitää, jossa tapauksessa palkollisen pitää palweleman muuttopäivään asti niillä ehdoilla, joista edellisen omistajan kanssa on sowittu.
Laki sama olkoon, jos kiinteästä omaisuudesta luowutaan welkojain tyydyttämiseksi.
49 §.
Jos isäntä muuttaa toiseen paikkaan maata, olkoon palkollinen welkapää häntä seuraamaan ja palkkausajan loppuun asti palwelemaan, jos isäntä sitä waatii; kuitenki pitää isännän siinä tapauksessa omalla kustannuksellansa toimittaa palkollinen lähtöpaikalle takaisin, jollei he siitä keskenänsä toisin sowi.
50 §.
Sotapalwelukseen pestatun palkollisen kanssa menetellään niinkuin on säännetty Kuninkaallisessa Asetuksessa wärwäämisestä ja miehistön palkkaamisesta sota palwelukseen, annettu Huhtikuun 7 päiwänä 1802, 10 ja 11 §§.
51 §.
Ennenkuin palkollinen muuttaa palweluksestansa, tehköön hän tilin kaikesta, mitä hänen hallussaan on ollut.
Jos ei palkollinen siinä tee täyttä, taikka jos hän muutoin on jotakin isäntänsä omaisuudesta menettänyt, wastatkoon siitä niinkuin 12 §:ssä on sanottu, ja olkoon isännällä walta luonansa pidättää palkollisen omaisuutta, siksi kuin hän on tullut tyydytetyksi.
52 §.
Se isäntä joka, sittenkuin palkollinen on palkkausajan loppuun palwellut ja tehnyt puolestansa tilin, estää häntä omaisuuttansa mukaan ottamasta, olkoon welkapää siihen edeswastaukseen, joka 29 §:ssä on säännetty päästökirjan kieltämisestä, ja palkitkoon wahingon.
53 §.
Jos palkollinen menee palweluksesta ennenkuin palwelusaika on loppunut, olkoon isännällä walta tuoda häntä takaisin, niinkuin Maakaaren 16 luvun 7 §:ssä lampuodista sanotaan, ja pysyköön palkollinen palweluksessa oikeaan muuttopäivään asti, sekä kadottakoon neljännen-osan palkastansa ja palkitkoon wahingon.
Jos ei isäntä tahdo semmoista palkollista pitää, antakoon palkollinen pestirahan takaisin, sekä mitä ehkä jo palkastansa on saanut, ja tehköön sakkoa oikeuden tutkintoa myöten, kuitenkaan ei enempää, kuin puoli sowitusta palkasta; palkitkoon myös kaiken wahingon.
8 Luku.
Erinäisiä sääntöjä.
54 §.
Sanaan wahinko, joka tämän Säännön jälkeen on palkittawa, luetaan mitä isäntä tahi palkollinen kärsii sekä laiminlyödyn työn tahi kadotetun palkan ja elatuksen, että ajan menekin, oikeudenkäynti-, matka- ja muiden tarpeellisten kustannusten kautta.
55 §.
Ne tämän Säännön jälkeen maksettawat sakot, joista ei toisin ole määrätty, menewät sen kaupungin taikka maalla olewan kunnan waiwaisille, jossa rikos on tehty.
Jos ei sakoitettu woi näitä sakkoja maksaa, owat ne wankiudeksi muutettawat sillä tawalla , kuin 10 luku Ulosmittauskaaresta ja 8 kohta Kuninkaallisessa Selityksessä Maaliskuun 23 päiwältä 1807 uhkasakoista säätäwät.
Niiden sakkojen kanssa, joihin joku yhteisen lain taikka perustukseksi wedettyin asetusten jälkeen näissä asioissa woi tulla langetetuksi, menetellään niinkuin siitä on säännetty.
56 §.
Tämän säännön täyttäminen alkaa Marraskuun 1 päivänä 1865. Jota kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 30 p:nä Tammikuuta 1865.
Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan ja Hänen Korkeassa Nimessään, Suomeen asetettu Senaattinsa:
J. M. NORDENSTAM.
OTTO AF SXHULTÉN.
CLAS NORDENHEIM.
JOH. ER. BERGBOM.
A. F. MUNCK.
PEHR PETERSON.
SEB. GRIPENBERG.
JOH. VILH. SNELLMAN.
LARS SCKLEEN.
C. CRONSTEDT.
A. L. BORN.
V. FURUHJELM.
ROBERT TRAPP.
JOH. GRANLUND.
G. F. ROTKIRCH.
J. Snellman.