Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus
joutolaisista ja niiden kanssa menettelemisestä.
Annettu Helsingissä, 23 p:nä Tammikuuta 1865.
Me Aleksander Toinen jne., teemme tiettäväksi: Suomenmaan Säätyjen alamaisesta kehoituksesta tahdomme Me, kumoomalla vastaiseksi kaikki mitä nyt voimassa olevat asetukset sisältävät joutolaisten suojelemisesta ja siitä olevasta edesvastauksesta, Armossa säätää seuraavalla tavalla:
1. Luku.
Joutolaisuudesta.
1 §. Joutolaiseksi luetaan se, joka ei ole yleisessä palveluksessa, ei harjoita vapaita taiteita, lukemista, kauppaa, tehdasliikettä, käsityötä, merenkulkua, maanviljelystä, vuorityötä tahi muuta semmoista elinkeinoa, ei omista varoistansa tahi muiden huolenpidosta saa elatustansa, eikä ole semmoisessa palveluksessa, kuin voimassa oleva palkkaussääntö isännille ja palkollisille määrää sekä kauppa-, tehdas- ja käsityösäännöt käskevät, ja josta kunta tahi sen asiamiehet sen ohessa todistavat, ettei hän ole uuttera ja siveätapainen elämässänsä eikä voimiansa myöten koe kunniallisesti elättää henkeänsä.
2. Luku.
Joutolaisuuden seurauksista.
2 §. Joutolaisella elköön olko lupaa mennä sen kunnan piiriä ulommaksi, johon hän kuuluu, jos hänellä ei ole semmoista matka- tahi lupakirjaa, kuin 9 ja 10 §§:ssä määrätään.
3 §. Joutolainen, jokä kerjää tahi nauttii apua paikkakunnan vaivaishoidolta, olkoon sen vaarinpidon alainen, jonka kunnallishoitokunta taikka, missä sitä ei ole, vaivishoidon- hallitus saa määrätä, ja olkoon velvollinen osoituksen mukaan tekemään sitä työtä, johon hänellä saattaa olla kykyä.
4 §. Joutolainen, joka on
1:ksi rangaistu murhapoltosta, yrityksestä siihen, ryöväyksestä, varkaudesta tahi sisäänmurtamisesta varkauden aikomuksella, taikka
2:ksi ollut muusta rikoksesta rangaistustyössä, taikka
3:ksi tuomittu kansalaisluottamuksen menettäneeksi, taikka
4:ksi ollut murhapoltosta, varkaudesta tahi sisäänmurtamisesta eli muusta elinkautisella rangaistustyöllä taikka kuolemanrangaistuksella rangaistavasta rikoksesta syytetty ja siihen määrään sillä raskautettu, että asia on jätetty toistaiseksi, taikka
5:ksi laiskuudesta tahi taipumuksesta säädyttömään ja kulkurielämään, saatuansa senlaisen varoituksenki, kuin 19 § säätää, laiminlyönyt hankkia itselleen kunniallista toimitusta taikka tehdä sitä työtä, joka lähinnä edellisen §:n mukaan hänen tehtäväkseen oli määrätty, olkoon semmoisen menetyksen alainen, kuin alempana 6 luvussa laveammalta sanotaan.
3. Luku.
Kaitsijamiehistä.
5 §. Kunnallislautakunnan taikka, missä senlaista ei ole asetettu, vaivaishoidonhallituksen pitää valita tarpeellinen määrä rehellisiä ja soveliaita talollismiehiä, piirikunnittain vaaria pitämään niistä joutolaisista, jotka asuvat kunnan alalla, ja auttamaan heitä sekä neuvoilla että myös, miten mahdollista on, hankkimalla heille tilaisuutta elatustansa saamaan.
6 §. Jos kaitsijamies tahtoo antaa joutolaiselle työtä ulkona siitä kunnasta, johon se kuuluu, ilmoittakoon siitä kunnallislautakunnalle taikka vaivaishoidonhallitukselle, joka, asianhaarain mukaan, joko itse määrää joutolaisen pantavaksi senlaiseen työhön taikka antaa asian Kuvernörille, joka siitä rupee niihin toimiin, jotka tarkoitukseen näyttävät tarpeellisilta.
7 §. Väkivaltaa ja loukkausta vastaan joutolaiselta nauttikoon kaitsijamies saman turvan, kuin isännälle lain jälkeen tulee. Samoin myös se, jonka tykö kaitsijamies on pannut joutolaisen työhön.
8 §. Kaitsijamiehen tulee kruunun ja kaupungin palvelijoilta saada apua kaikessa, mitä hänen toimitukseensa kuuluu.
4. Luku.
Joutolaisten passituksesta.
9 §. Jos joutolainen haluaa lähteä ulos siitä kunnasta, johon hän kuuluu, ilmoittakoon itsensä saamaan matka- tahi lupakirjaa asianomaisen Kuvernörin, Polisikamarin, Maistraatin, Järjestysoikeuden, Kruununvoudin tahi Kruununnimismiehen tykönä, joka saa antaa hänelle semmoisen kirjan, kuin toinen esiintuo kelpaavan syyn matkaansa.
10 §. Kaitsijamies siinä kunnassa, johon joutolainen kuuluu taikka jossa hänellä on lupa oleskella, antakoon semmoiselle ihmiselle lupakirjan mennä asialle, joka kirjassa on mainittava, korkeintaan neljäksitoista päiväksi lähinäiseen kaupunkiin taikka kuntaan maalla.
11 §. Semmoista joutolaista, joka mainitaan 4 §:n 1 kohdassa, elköön erinomaisitta syittä passitettako muussa tarkoituksessa, kuin hänen mennäksensä kotipaikkaansa taikka ottamaan tarjottua palvelusta hyvin tunnetun ja luotettavan isännän tykönä.
12 §. Matkakirja, joka joutolaiselle annetaan, on kirjoitettava kartattomalle paperille ja sisältävä omistajan nimen ja kotopaikan, ajan jona se kelpaa ja paikan mihin hän menee, sekä myös ilmoituksen mitä hänen vapaasti kulkeaksensa on vaariin ottaminen, ja seuraamuksen sen laiminlyömisestä; pitäen sen ohessa kirjaan pantaman että se on näytettävä, kaupungissa Polisikamarille, jos semmoista siellä löytyy, mutta muutoin Pormestarille, Järjestysmiehelle taikka Kaupunginviskaalille, ja maalla Kruununvoudille taikka Kruununnimismiehelle, kuin myös paikkakunnan joutolaisten kaitsijamiehelle. Semmoisen matkakirjan lunastusta otettakoon viisikymmentä penniä.
13 §. Josko joutolainen saa matkalle myötänsä ottaa vaimon taikka lapsia, olkoon sen viraston tahi virkamiehen tutkintovallassa, joka matkakirjan antaa.
14 §. Blanketti- eli painovälisiä paperia joutolaisten matkakirjoiksi painattakoon Kuvernöri ja pitäköön allensa kuuluvain Polisikamarien, Maistraatien, Järjestysoikeutten, Kruununvoutien ja Kruununnimismiesten saatavina.
5. Luku.
Laillisesta virastosta asioissa, jotka koskevat joutolaisten kanssa menettelemistä.
15 §. Kuvernörin tulee esiin ottaa ja ratkaista asiat joutolaisten kanssa menettelemisestä.
16 §. Kuvernörin siinä läänissä, jossa joutolainen tavataan kuljeksimasta ja säännöttömästi elämässä, tulee siinäkin tapauksessa, että joutolainen kuuluu toiseen lääniin, tämmöisen kelvottomuuden seurauksesta antaa alempana määrätyssä järjestyksessä lauseensa ja määräyksensä, jos ei muut asianhaarat vaadi joutolaisen lähettämistä kotitienoollensa.
6. Luku.
Joutolaisen kanssa menettelemisestä.
17 §. Jos joutolainen, ilman kelpaavaa matka- tahi lupakirjaa, oleskelee muussa kunnassa, kuin mihin hän kuuluu, taikka jos hän tavataan muussa paikkakunnassa kuin hänelle annettu matka- eli lupakirja myöntää, antakoon kruunun tahi kaupungin palvelija todistettavan käskyn hänelle, viimeistäänki kahden vuorokauden sisään palata omalle tienoollensa; mutta jos senlaista käskyä ei noudata, taikka jos hän, ennen kuin sitä voitiin hänelle antaa, on kulkurina ollut ja pitänyt säännötöntä elämää, niin pitää asianomaisen kruununpalvelijan, Polisikamarin tahi Maistraatin ottaa hänet talteensa ja viivyttelemättä, antaen asiasta tiedon, laittaa hänet joko kotopaikkaansa, jos se on lähellä, taikka läänin Kuvernörille. Jälkimäisessä tapauksessa on Kuvernörin vallassa, asianhaarain mukaan, joko passittaa joutolainen kotipaikkaansa taikka vanginkyydillä sinne lähettää.
24 §. Mustalainen, joka passittomana kuljeksii taikka muutoin tavataan semmoisen syyn alaiseksi, kuin 17 §:ssä sanottu on, pitää kohta kiinni pantaman ja Kuvernörin käytäntöön lähetettämän. Sittenkuin häntä Kuvernörin edessä on kuulusteltu ja semmoisia valaistuksia, kuin 21 §:ssä mainitaan, hänestä on saatu, antakoon Kuvernöri, jos semmoisia asianhaaroja kohtaa, että hänen tulee saada lomaa hankkia itselleen suojelusta, hänen kotipaikallansa kuulustaa, taidetaanko hänelle tilaisuutta siihen siellä valmistaa. Jos semmoista ei löydy taikka jos ei syitä sattuisi olemaan loman antamiseen mainitussa tarkoituksessa, tuomittakoon hän suorastaan yleiseen työhön.
25 §. Työhön tuomitun joutolaisen työaika määrätään kahdeksi tai korkeintaan kolmeksi vuodeksi kaikille 4 §:n 4 ensimäisessä luokassa mainituille joutolaisille, sekä kuudeksi kuukaudeksi ja korkeintaan yhdeksi vuodeksi niille joutolaisille, jotka kuuluvat mainitun §:n 5 luokkaan.
35 §. Joutolainen, joka on saanut matkakirjan, lähteköön pikaisesti määräpaikkaansa ja ilmoittakoon kohta siellä itsensä kirjassa osoitetulle virastolle taikka virkamiehelle, sekä asianomaiselle kaitsijamiehelle.
7. Luku.
Erinäisiä sääntöjä.
38 §. Joutolainen, joka työlaitoksesta irti lasketaan, on joko vanginkyydillä lähetettävä, taikka saakoon, jos hän niin tahtoo, itse lähteä siihen paikkaan, jossa hän luulee saavansa palveluksen taikka muuta laillista elinkeinoa; pitäen, jälkimäisessä tapauksessa, hän kiellettämän matkalla tarpeettomasti viivyttelemästä taikka poikkeamasta oikealta tieltä ja käskettämän, perille tultuansa, kohta ilmoittamaan itsensä Polisikamarille, Pormestarille, Järjestysmiehelle, Kaupunginviskaalille, Kruununvoudille taikka Kruununnimismiehelle.
40 §. Työhön kykenemätöntä joutolaista ei, tämän Asetuksen nojalla, saada yleiseen työhön tuomita. Kuitenkin tuomittakoon semmoinen ihminen, jos hän on yleiselle turvallisuudelle vaarallinen, pidettäväksi työlaitoksessa niin kauvan aikaa, kuin 25 §:ssä säättyjen perustusten johdolla taidetaan, maineeseensa ja käytökseensä katsoen, hänelle määrätä.
44 §. Se joka, tahallansa ja häntä salataksensa, antaa majaa tietylle joutolaiselle toisessa kunnassa, vetäköön sakkoa kaksikymmentä markkaa, tasan jaettaviksi ilmiantajan ja köyhäin välillä.