Keisarillisen Majesteetin Armollinen Ohjesääntö
kansakoulunopettaja- ja opettajatarseminareille Suomen Suuriruhtinaanmaassa.
Annettu Helsingissä, 11 p:nä Toukokuuta 1866.
Me Aleksander Toinen jne., teemme tiettäväksi: Sen ohessa että tänä päivänä olemme antaneet Armollisen asetuksen kansakoulutoimen järjestämisestä Suomessa, olemme Me kansakoulunopettaja- ja opettajatarseminareille maassa armossa vahvistaneet seuraavan ohjesäännön:
1. Seminarien tarkoituksesta ylimalkaan.
1 §. Seminarien tarkoituksena on kansalle valmistaa mies- ja naispuoleisia opettajia, joilla on ei ainoastansa opetuksen antamiseen tarpeelliset opit ja taidot, vaan myös se tiedon hartaus ja kristillisesti siveydellinen puhtaus luonnonlaadus- sa, sekä se kasvatusopillinen tieto ja kokemus, jota ilman he eivät voi yhteisen totiseksi hyväksi hoitaa suuresti edesvastauksen alaista ja vaikeata tointansa.
2 §. Tämän tarkoituksen tähden, joka määrää seminarien koko rakennuksen ja työtoimen, pitää johtajan ja opettajan sekä johtajattaren ja opettajattaren suurimmalla tunnolli- suudella tutkia sisääntulevain oppilaisten älyvoimaisia luonnonlahjoja ja kristillisesti siveydellistä arvoa sekä alituisella valpaudella kokea poistaa kaikkea, joka oppilais- ten elämään saattaisi vahingollisesti vaikuttaa; kuin myöskin tarkasti punnita ja järjestetyllä tavalla antaa opetusta sekä lempeämielisellä vakavuudella hoitaa kurinpitoa.
2. Elantojärjestyksestä kammiokunnassa.
3 §. Yhteisen kansan opettajan ja opettajattaren tulee sekä esimerkillä että opetuksella puhdistavasti ja jalouttavasti vaikuttaa perittyyn tapaan ja kansalliseen ajatus- ja käytöslaatuun. Elannon pitää siis kammiokunnassa oleman sitä laatua, että ei ainoastansa kaikenmoinen säädyttömyys poisteta, vaan myöskin paha tottumus vältetään. Puhtaus ja järjestys ovat siis yhdistettävät kohtuullisuuden ja työnteon kanssa, niin ettei verkallisuus saisi mitään nojaa, eikä nautinnonhimo sytykettä ja kiihoitusta.