Keisarillisen Majesteetin Plakaatti
neljästä yhteisestä, julkisesta, kiitos-, paasto-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka koko Suomen Suuriruhtinaanmaassa juhlallisesti ovat pidettävät ja vietettävät tulevana vuonna 1867. Annettu Helsingissä, 19 p:nä Marraskuuta 1866.
Me Aleksander Toinen jne., Tarjoomme Teille, Meidän rakkaille, uskollisille alamaisillemme evangellisesta Lutheruksen seurakunnasta Suomen Suuriruhtinaanmaassa, erinomaisen lempemme, armollisen suosiomme ja hyvän tahtomme, Jumalan Kaikkivaltiaan kanssa.
.... Niin kuin hurskasmielinen maallinen isä menettelee lastensa kanssa, niin menettelee myös taivaallinen Isäkin sen kansan kanssa, jonka hän itsellensä on perinnöksi valinnut. Milloin kurituksella, milloin lempeydellä kokee hän kasvattaa sitä vanhurskauteen ja totuuteen; ja missä lasten usko Isän viisauteen, pyhyyteen ja laupeuteen on totinen ja elävä, siellä otetaan sekä kurituksen välikappale että armonosoitus nöyrällä mielellä vastaan, ja kiitetään niin hyvin pahasta kuin hyvästäkin päivästä, tietäen että sen on Jumala luonut toisen kanssa.
Se vuosi, joka nyt kohta lopulle kuluu, on monessa suhteessa sopinut herättämään Teitä, Suomen asukkaita, vakaiseen miettimiseen, nöyrään itsenne koettelemiseen ja iloiseen kiitollisuuteen. Edellisenä vuonna mitättömiin mennyt pellonanti oli, varsinki niissä osissa maata, joita katovuosi jo sitä ennen oli kohdannut, synnyttänyt semmoisen puutteen välttämättömimmistä elatuksen tarpeista, että tuhansitten nälkäisten täytyi laumoissa lähteä kotimajoiltansa, muilla seuduilla turvatakseen onnellisimpien maanmiestensä armoihin; ja raiskaavat taudit, nälän tavalliset seurakumppanit, eivät myöskään tulematta olleet, jonka kautta kurjuus yhä enentyi. Kyllin avaralle levennyt hätä alkoi jo kamoittavilla varjoillansa peitellä muitakin verraten helpommasti etsittyjä maaseutuja ja vaikutti yleisen alakuloisuuden, niin että pelästyksellä odotettiin tulevata elonaikaa.
Mutta Herra Jumala, joka kaikki voi muuttaa, on taasenki näyttänyt olevansa kaikkivaltias auttaja, joka ei viivy etäämpänä kuin hätä on ylimmällään. Laupias ja armollinen on Herra; kärsiväinen ja aivan hyvä. Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti. Ei hän meidän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen. Hänen kauttansa taivutettiin onnellisempain ihmisten sydämet, niin että he riensivät hädässä olevain vertaistensa avuksi. Runsaita avun lähetyksiä läheltä ja kaukaa, maanmiehiltä ja muukalaisilta, yksityisiltä ja koko kunnilta, tuli tarvitseville heidän kotipaikkoihinsa, ja kulkusalla oleville nälkäisille laumoille avattiin ystävällisesti asumukset ja aitat. Sittenkuin Herra sillä muotoa oli siunannut vähäiset varamme ja armollisesti auttanut sen vuodenajan yli, jolloin ei maa kanna mitään hedelmää, käänsi hän lempeydessä isälliset kasvonsa kovasti etsittyyn maahan ja antoi kesäisen auringon virvoittavassa lämpimässä vainioiden kukoistaa runsaassa viljavuudessa. Ja vaikkaki muutamissa paikoin, sopimattomain ilmain vuoksi, vuodentulo ei vastannut toivoille, siunattiin maamme kuitenki hyvällä vuodella, ja kaikilla sen asukkailla on syytä Kuningas Davidin kanssa veisata: Sinä Herra, etsiskelet maan ja liotat sen ja teet sen ylön rikkaaksi. Sinä kasvatat heidän jyvänsä, ettäs näin maan valmistat. Sinä juotat hänen vakonsa ja kastat hänen kyntönsä; sateella sinä ne pehmität ja siunaat hänen laihonsa. Sinä kaunistat vuoden hyvyydelläs, ja sinun askelees tiukkuvat lihavuudesta.
Mutta myös muussakin on Jumala tänä vuonna osoittanut, että hän on vanhurskas ja auttaja. Hänen kaikkivaltias kätensä, hänen rakkautensa neuvo poisti armollisesti sen kavalan salajuonen, jolla eksyksiin saatettu rikoksentekijä väijyi teidän Keisarinne ja Suuriruhtinaanne henkeä. Temppeleistä niin kuin yksityistenki asumuksista nousi rukouksen kiitosuhreja Jumalalle, joka oli pitänyt varjelevan kätensä ojennettuna Voideltunsa yli, ja näiden tunteiden ilmoitukset, jalossa kilpailemisessa edeskannetut hallitus- istuimen luoksi, ovat vielä lujemmaksi sitoneet Hallitsijan ja Hänen uskollisen kansansa välillä olevaa rakkautta ja uskollisuutta. Yleisellä ilon riemulla tervehdittiin myöskin Keisarinlinnasta nykyisin tullutta ilmoitusta Hänen Keisarillisen Korkeutensa Perintöruhtinaan juhlallisesta naimisesta yleväavuisen sydämensä tähden korkeasti rakastetun Ruhtinaantyttären kanssa, ja tähän tapaukseen, joka Keisarilliselle huonekunnalle sekä kaikille uskollisille alamaisille niin runsaasti lupaa iloisia toiveita, on lämpimiä onnentoivotuksia ja palavia siunauksen rukouksia kohonnut tuhansittain tuhansista sydämistä.
Muistellessansa näitä ja lukemattomia muita hyviä töitä hengellisessä ja ruumiillisessa katsannossa, joilla Jumala nyt lopulle kuluvana vuonna on suosinut koko maatamme ja sen erinäisiä asukkaita, sekä nöyrästi tunnustaen Hänen tässä ilmoitetun ansaitsemattoman armonsa ja hyvyytensä, veisatkoot siis tosiansa kaikki Suomen kansalaiset, niin kuin yhdestä sydämestä, tämän Davidin kiitosvirren: Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää Nimeänsä! Kiitä Herraa, minun sieluni, ja älä unhota mitä hyvää hän minulle tehnyt on, joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki sinun rikokses: joka sinun henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella.
Kehoittaaksemme Teitä, rakkaita alamaisiamme, Jumalan ja Vapahtajan edessä, yhteisesti ja yksimielisesti, ilmoittamaan semmoisia nöyrän syntisurun ja sydämellisen kiitollisuuden tunteita, olemme Me tulevaksi vuodeksi 1867 tahtoneet säätää neljä yhteistä, julkista, kiitos-, paasto-, katumus- ja rukouspäivää, juhlallisesti vietettäviksi ja pidettäviksi sunnuntaipäivinä Maaliskuun 10:nä, Toukokuun 19:sta, Heinäkuun 14:sta ja Lokakuun 13:sta päivänä.
Me käskemme ja velvoitamme siis tämän kautta Teitä kaikkia, Meidän uskollisia alamaisiamme evangelisesta Lutheruksen uskontunnustuksesta Suomen Suuriruhtinan- maassa, ketään eroittamatta, olkoonpa mistä säädystä ja arvosta hyvänsä, näinä edellämainittuina juhlallisina kiitos-, paasto-, katumus- ja rukouspäivinä luopumaan kaikista maallisista askareista ja, jumalisen valmistuksen perästä, varhain ja yksimielisesti astumaan ylös Herran huoneesen, siellä, rukoillen ja ylistysvirsiä veisaten, yhdessä tutkistele- maan Jumalan pyhästä sanasta joka kerraksi valituita tekstejä ja niitä opetuksia, joita sen johdolla tullaan Teidän eteenne asettamaan. Ja että Meidän hyvässä aikomuksessa annettu jumalinen käskymme sitä tarkemmin noudatettaisiin, tahdomme Me kaikkia asianomaisia käsketyiksi, tätä velvollisella tavalla ja oikeassa ajassa tiedoksi julistamaan, sekä tarkkaan ja yksivakaisesti vaariapitämään, ettei se, määrätyn edesvastauksen haastolla, keneltäkään rikottane ja laiminlyötäne; jonka jälkeen Teidän kaikkien yhteisesti ja jokaisen eriksensä tulee itsenne kuuliaisesti ojentaa.
Ja Me jätämme Teidät kaikki ja kunkin Jumalan Kaikkival- tiaan haltuun, Armollisesti.
Helsingissä, 19 p:nä Marraskuuta 1866.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä, Suomeen asetettu Senaatinsa.