Katsaus Suomenmaan taloudelliseen tilaan 1861-1865
Sisällys
1. Väkiluku
2. Elinkeinot
3. Kulkulaitokset ja kauppa
4. Kameraalitoimen asioita
5. Rahanliike ja lainalaitokset
6. Opetustoimi, terveyden, vaivaisten ja vankein hoito
1. Väkiluku
Vuoden 1865 lopussa oli Suomen väkiluku papiston tekemien viisivuotistaulujen mukaan 1,842,409 henkeä. Kun väkiluku edellisen viisivuotiskauden lopulla v. 1860 nousi 1,745,910 henkeen on lisäys puheenalaisella aikakaudella 1861-1865 siis ollut 96,499, eli vuosittain keskimäärin 19,299 henkeä, verrattuna siihen, että 1856-1860 vuotuinen lisäys oli ainoastaan 10,876 henkeä.
2. Elinkeinot
Maanviljelys on kaikissa Suomen lääneissä pääasiallisim- pana, muutamin paikoin melkein ainoana elatuksen lähteenä. Nyt puheenalaisina viitenä vuotena ei ole havaittu mitään mainittavampaa edistymistä maan viljelemisessä ja muokkauksessa. Kaksi- ja kolmilohkoinen viljely on yhä edelleen yleisenä tapana maassa, jonka ohessa ikivanhaa kaskiviljelyä vielä harjoitetaan vähemmän viljavilla seuduilla, etenkin Kuopion läänin itäosassa sekä Wiipurin läänin pohjois- ja keskiosissa. Ne maatilat, joissa on aloitettu tehokkaampien pellon- ja niitynviljelytapojen käyttö ovat enimmäkseen herrassäätyisten omistamia. Näiden esimerkki ja maanviljelysseurojen työ ovat kuitenkin monesti saaneet voitetuksi kansan haluttomuutta ja epäluuloa uudempia viljelystapoja kohtaan. Tämä näkyy erityisesti peltojen paremmassa ojituksessa. Läänin maanviljelysneuvojien ja kyntöjohtajien opastus on tässä ollut suureksi hyödyksi.
Soiden ja nevojen viljelystä on nähtävästi ruvettu yhä enemmän harrastamaan. Tarpeellisten rahavarojen puuttuminen ja huonot vuositulot ovat haitanneet yksityisten yrityksiä tässä suhteessa. Valtio on tukenut soiden ja nevojen ojitusta ja viljelyä Wiipurin, Kuopion, Waasan ja Oulun lääneissä.
Viljantulo on ollut niukanlainen, varsinkin vuosina 1862 ja 1865, jolloin pohjoisia läänejä kohtasi kova katovuosi. Missään muussa maassa ei liene vaikeampaa määritellä kuinka paljon jokainen henki kuluttaa ravintoaineita kuin Suomessa, jossa rahvas ikivanhoista ajoista asti on tottunut kaikenkaltaisiin puutteisiin. Jos kuitenkin saisi arvata jokaisen asukkaan vuotuisen tarpeen keskimäärin 2 tynnyriksi sekä tämän johdosta lasketun maassa tarvittavan vilja- määrän päälle vielä laskettaisiin, mitä arviolta on mennyt paloviinaksi ja karjanruoaksi, niin olisi, Suomen vuotuinen viljan tarve puheenalaisella kaudella noin neljä miljonaa tynnyriä. Kotimainen viljankasvatus ei siis annettujen ilmoitusten mukaan olisi minään vuonna saavuttanut tätä summaa.
Perunaa, joka leipää lähinnä on rahvaan tärkeimpänä elatusaineena, on ruvettu yhä enemmän viljelemään ja nykyään tätä jo tehdään jopa Lapissakin. Mitä muihin juurikasveihin tulee, niin niiden viljelemisen suhteen ei puheena olevalla aikakaudella mitään mainittavampaa muutosta tapahtunut. Sama on pellavain ja hamppujen laita, joita jokseenkin yleisesti kasvatetaan.
Verrattuina osoituksiin viljantulosta edellisen viiden vuoden aikana 1856-1860 ovat nyt saadut määrät pienempiä. Kuitenkin asian laita on ollut erilainen eri puolilla maata. Suurin vähennys on Waasan läänissä, jossa rukiin, ohran, kauran ja perunan sato vuosina 1861-1865 on alentunut edellisen viisivuotisaikakauden tulosta 591,985 tynnyrillä rukiita, 269,392 ohria, 91,887 kauroja ja 589,755 perunaa.
Välttämätön seuraus oman viljankasvatuksen riittämättö- myydestä on ollut lisääntynyt tuonti ulkomailta. Jos aika- kauden kuluessa maahan tuotujen jyvien kokonaismäärästä otetaan pois ne viljamäärät, joita täältä on viety ulos, niin nähdään, että Suomi vuosina 1861-1865 on ulkoa tuonut noin 37 miljonaa jyväleiviskää enemmän kuin se samaan aikaan on ulos vienyt. Tätä viljamäärää vastaava rahahinta on noin 75,000,000 markkaa.
Karjatalous.Huonot viljasadot ovat opettaneet rahvaan ymmärtämään niitä vaaroja, joita yksipuolisessa viljankasvatuksessa pysymisestä on ja kiinnittänyt sen huomiota niitynviljelyyn ja karjanhoitoon. Laajat niittymaat pohjoisissa lääneissä ovat osaksi metsittyneitä. Missä niityt on perkauksella ja ojituksella saatu koko laajudeltaan kasvaviksi, siellä heinänsaalis sallii melkoisen karjamäärän talviruokinnan. Eniten on niitynviljelys puheenalaisella aikakaudella parantunut Uudenmaan, Turun ja Porin sekä Hämeenlinnan lääneissä, joissa myös on ruvettu tekoniityissä heinää viljelemään.
Nautakarja on kaikkialla kotimaista lajia, vaikka tosin kaupunkien asukkaat sekä useat maakartanot etenkin Hämeenlinnan, Uudenmaan, Turun ja Porin sekä Wiipurin lääneissä myöskin pitävät ulkomaalaiseen taikka siityttämisellä sekoitettuun lajiin kuuluvia eläimiä. Ylipäätään eivät ajatukset ulkomaan lajin paremmuudesta suomalaisen rinnalla vielä kuitenkaan näytä vakiintuneen. Tiedetään kuitenkin, että kotimainen eläinlaji voi tulla huomattavasti paremmaksi huolellisemmalla siittämisellä ja hoidolla kahdessa tai useammassa polvessa sekä yhtä runsaan ja väekkaan ruoan antamisella kuin ulkomaan lajisille pitää olla.
Hevoslajin huononemisesta valitetaan Wiipurin ja Kuopion lääneissä ja arvellaan sen osittain johtuvan hyvien astujain puutteesta ja osittain siitä, että useimmat parhaiten kasvatetut hevoset nuorina myydään Wenäjälle. Muutamat lääninhallitukset ovat jakaneet palkintoja parhaista ori- ja tammavarsoista hevoslajin parantamiseksi, mutta mitään tuntuvaa vaikutusta hevostenhoitoon ei tästä vielä ole havaittu olleen.
Karjan anti on joka vuosi ollut suurempi maan omaa tarvetta, jonka vuoksi siitä onkin liiennyt melkoisia määriä ulosvietäväksi. Puheena olevalla aikakaudella on ulosvienti kasvanut kasvamistaan. Muita karjatalouden tuotteita on vuosittain viety ulos maitoa ja juustoa, munia, talia, vuotia, villoja sekä luita ja luujauhoja yhteensä 150,000-200,000 markan edestä. Kaikki tämä ulosviety tavara meni lähes yksinomaan Keisarikuntaan sekä Ruotsiin. Elävien eläinten vienti on ollut suurinta Wenäjälle. Tätä tietä vietyjen eläinten arvo luetaan koko viisivuotisaikakaudelta 2,579,422 markaksi eli likimain neljäksi viidennekseksi vientimäärän koko arvosta. Siitä kokonaisarvosta, mitä oli puheenalaisella aikakaudella Suomesta viedyllä voilla tuli Keisarikuntaan tapahtuneen kuljetuksen määräksi vähää vailla kolme kymmenettä osaa.
Tehokkaamman maidonhoidon sekä paremman voin teon edistyttämiseksi myönnettiin Oulun läänille vuonna 1865 valtion varoista lainaksi 16,000 markkaa kahden meijerin perustamista varten. Kuopion läänissä on ollut kaksi kiertävää karjakkoa, jotka enimmän osan vuotta ovat käyneet talonpoikien luona opettamassa naisille parempaa taloudenhoitoa. Tähän on myös Talousseura kannustanut palkinnoilla, joina on ollut maitoastioita tinatusta rautaläkistä. Sanotaan näiden toimenpiteiden edullisesti vaikuttaneen.
Metsänhoito. Samalla kuin kaskennus on vähentynyt ja isojakoja on saatu päättyneiksi, ovat omistajat alkaneet säästäväisemmin kohtelemaan metsiänsä. Muutamien kruunun puustellien metsät on jaettu sarkahakkuusen
sekä metsät kruunun liikamailla muutenkin asetettu metsänhoitoviraston haltuun ja huolenpitoon.
Metsäntuoteitten vienti, jonka arvo on enemmän kuin puolet koko maan viennistä, on puheenalaisella aikakaudella ollut suurempi kuin milloinkaan ennen. Yhtenä syynä tähän on ollut rajoitusten ja sahaveron poistaminen. Kun puu- tavaroilla ja varsinkin tervalla tämän aikakauden ensi vuosina oli edulliset markkinat ulkomailla, niin sekin auttoi paljon viennin lisääntymisessä. Vuonna l865 vietiin Suomesta ulos puuaineita enemmän kuin milloinkaan ennen. Wiipurin kaupungin melkoista metsäntuotteiden menekkiä on Saimaan kanavan avaaminen tuntuvasti määrin.
Mitä tulee tervanpolttoon, harjoitetaan sitä eniten Oulun, Waasan sekä Turun ja Porin läänien metsäisemmillä seuduilla Sitä toimitetaan enimmäkseen niin metsää hävittävällä tavalla kuin ennenkin; ja muutamin paikoin tehdyt yritykset saada rahvasta tervanvalmistukseen ottamaan kantoja ja juuria kasvavan metsän sijaan eivät ole sanottavasti menestyneet. Muuten tämä teollisuus taas vähentynee, kun tervan hinnat ovat alenneet.
Metsästys ja kalanpyynti. Linnustaminen on muutamilla seuduilla etuisaa; samoin myös villipeurojen ajanta Oulun läänin pohjoisosassa, vaikka tosin nämät eläimet, mielettömän ajon tähden juuri paritusajalla seka susien lisääntymisen vuoksi Lapissa ovat nähtävästi vähentyneet.
Kalastus on hyvin useilla rintaseuduilla antoisa elatuskeino. Myös lohen- ja siianpyynti virroissa on tällä aikakaudella ollut edullista. Järvikalojen saanti taas ei, paitsi muikunpyyntiä Kuopion läänissä sekä Waasan läänin itaosissa, ole riittänyt katotarpeeseen. Kun kalat tuntuvasti ovat alkaneet vähetä järvissä, niin ovat kruununpalvelijat kehottaneet asianomaisia seurakuntia perustamaan kalastusyhdistyksiä edistämään vähemmän hävittävää kalastustapaa. Sellaisia kalastusyhdistyksiä on tätä nykyä useimmissa paikoin, vaikkei niiden vaikutusta vielä ajan lyhyyden vuoksi ole voitu huomata.
Vuorityö. Raudan valmistus on yleisesti ottaen lisääntynyt. Tähän on parhaittain auttanut tullivapauden myöntäminen Wenäjällä useimmille Suomen vientitavaroille ja niiden joukossa myös rautateoksille rajoitetuin määrin.
Koti- ja käsityöt. Kehruu ja kankaankudonta ovat yhä vielä rahvaan parhaina käsitöinä. Uudenmaan sekä Turun ja Porin lääneissä on vuosittain valmistettu myötäväksi pumpuli-, pellava- ja villakankaita; mutta tämä teollisuus on kuitenkin pumpulin hinnan kohoamisesta ja kotimaan vapriikien kilpailun vuoksi ollut vähenemässä. Sitä vastoin näyttää samoilla paikoin villaneulonta olevan lisääntymässä. Paitsi näitä naisten kotitöitä, valmistavat miehet talonkaluja ja astioita puusta, ajokaluja ja maanviljelysvälineita, veneitä y. m., vaikka kyllä useimmiten ainoastaan kotitarpeeseen. Ylimalkaan ovat käsi- ja kotityöt maassa harvat luvultansa ja hyvin vähän edistyneitä, vähimmin Wiipurin läänissä, jossa talonpoikainen kansa ei valmistele kehruu- ja kudonta- eikä puusepäntöitä edes kotitarpeeksikaan..
Paloviinanvalmistus. Sen viljanpuutteen vuoksi, joka katovuosien tähden on ollut yleisenä, on kotitarvepoltto maalla jokaisena vuonna tätä aikakautta ollut enemmän tahi vähemmän rajoitettu sekä vuosina 1863 ja 1864 kokonaan kielletty Kuopion, Waasan ja Oulun lääneissä. Ensinmainittuna vuonna oli tällainen kielto myös Mikkelin läänissä sekä Ylä-Satakunnan Ylä-kihlakunnassa Turun ja Porin läänissä. Samassa suhteessa on kaupunkienkin paloviinanpoltto ollut vähennetty. Muuan hyvä seuraus paloviinavarain tällä tavoin vähenemisestä on ollut se, että paha juoppouden tapa suuressa mitassa on tullut estetyksi.
3. Kulkulaitokset ja kauppa.
Maantiet ja sillat. Niinä viitenä vuotena, jotka tämä kertomus käsittää, on kulkuyhteyksien helpottamiseksi ja työansion hankkimista varten hädänalaiselle kansalle teetetty 74 yleistä maantietä ja kylätietä Sen lisäksi on samalla ajalla useita vanhempia teitä korjattu. Kuvernöörien kertomusten mukaan oli aikakauden kuluessa rakennettu 53 isompaa siltaa ja näistä lähes puolet ennen ilman siltaa olleisin paikkoihin.
Rautatiet. Helsingin ja Hämeenlinnan kaupunkien välillä vuonna 1857 aloitettu 103 virstaa pitkä rautatie avattiin yleiselle liikkeelle 17 päivänä Maaliskuuta 1862. Tämä rautatie on ainoastaan lähimpien ympäristöseutujen tavaraliikkeelle ollut suuremman arvoinen, mutta epäilemättä se vastedes, varsinkin sitten kun Pietariin menevä rautatie tulee valmiiksi, lienee nähtävässä määrin edistyttävä maan kauppaa ja merikulkua.
Koskenperkaukset. Niistä kulkuväylien, jokien ja koskien perkauksista, joita aikakaudella on toimitettu, näkyvät vesikulkuyhdistyksen toimeensaantia varten Hämeenlinnan ja Tampereen kaupunkien välillä tehdyt työt tulevan hyödyttämään sisämaan kauppaliikennettä. Niistä virranperkauksista taas, joita on toimitettu useissa vesissä Waasan läänissä, jotta helpotettaisiin tukinuittoa rantasatamiin, ei vielä ole mitään erinomaista vaikutusta havaittu.
Kauppa ja merenkulku. Höyryalusliikenne sekä purjehtiminen Saiman vesistössä on käynyt aina vilkkaammaksi. Hämeen järvivesissä säännöllinen höyrylaivankulku on alkanut Hämeenlinnan ja Tampereen välillä sekä vielä viimemaini- tusta kaupungista pohjoiseen päin Ruovedelle asti.
Kaupallinen ja merenkulullinen yhteys muiden maitten kanssa on puheena olevalla ajalla ollut erinomaisen vilkasta ja yhä vaan lisääntymässä. Maan kaupungeista on Wiipurilla, Helsingillä, Turulla, Oululla ja Porilla ollut suurin tavaranvaihto ulkomaiden kanssa.
Suomen kauppayhdistyksen välittäjänä muiden maiden kanssa on noin kahdeksi kolmasosaksi ollut maan omia laivoja. Kauppalaivasto on myös nyt puheena olevalla ajalla melkoisesti lisääntynyt. Kaupunkien joukossa oli Porilla, Oululla ja Wiipurilla suurin kauppalaivasto.
Uusia kaupunkeja. Maarianhaminan kaupunki Ahvenanmaalla sekä Iisalmen kauppala Kuopion läänin pohjoisosassa on samalla ajalla perustettu, ja varsinkin viimeksimainittu, eivät ole arvottomat ympärillä olevain seutujen myöntipaikkoina.
Puheena olevalla aikakaudella on, paitsi Turun ja Porin lääniä, josta ei ole ilmoituksia tullut, koko muussa maassa tapahtunut 126 konkurssia kauppiaskunnassa. Useimpiin näistä lienee syynä pidettävä osaksi ylellisiä kauppasuunni- telmia ja menestymättömiä yrityksiä, osaksi vahinkoja. Pohjoislääneissä ovat alusten häviöt sodan aikana ja rahvaalle katovuosista tullut varattomuuden tila myöskin jossaki määrin tehneet haittaa liikemiesten asioimaseikoille.
4. Kameraalitoimen asioita.
Talojen lisääntyminen. Suomen eteläisten ja lounaisten seutujen välillä yhdeItä sekä itäisten ja pohjoisten paikkakuntien välillä toiselta puolen on nähtävä ero siinä, millaisessa suhteessa maalla asuvan kansan määrä on talonsavujen lukuun. Tämä luku on etenkin Wiipurin, Oulun ja Waasan lääneissä paljon suurempi kuin ensinmainituilla alueilla. Tähän lienee syynä ei vain nimetyissä lääneissä oleva suurempi tila uudismaiden viljelemiseen, vaan myös niissä asuvan rahvaan suurempi halu talojensa halkomiseen perinnönjaoissa.
Maanomistajien lukumäärä sekä sen suuruus tilattoman väestön suhteen on seikka, jota jonkun kansan sekä aineellista että hengellistä tilaa arvosteltaessa on tapana ottaa huomioon. Eri talonsavujen tiluslaveudessa havaittavat erilaisuudet ovat yhdessä ja samassa läänissäkin melkoisen suuria. Pienimmän maatilan suuruus Uudenmaan läänissä on ainoastaan 10,5 tynnyrinalaa eli ei täydelleen 5,2 hehtaaria, kun sitä vastoin tynnyrinalain luku useilla muilla tiloilla nousee moneen tuhanteen.
5. Rahanliike ja lainalaitokset.
Maan pankkitointa on koko puheenalaisella aikakaudella rasittanut kova rahanpuute. Ne asianhaarat, jotka tärkeimmällä tavalla ovat vaikuttaneet raha-asiain tilan vaikeutumiseen ovat seuraavat:
1:ksi. Kovat katovuodet 1862 ja 1865, jotka maan liikkeesen pantavista rahavaroista veivät noin 45,000,000 markkaa jyväintuonnin suorittamiseksi;
2:ksi. Ne tavattoman alhaiset hinnat, joita metsätuotteista, Suomen parhaimmasta vientituotteesta, ulkomailla on saatu viisivuotiskauden jälkimmäisen puoliskon kuluessa;
3:ksi. Vallitsevien rahalajinsuhteitten epävakaisuus, johtuen melkoisista ja pikaisista muutoksista käyvän paperirahan arvossa; ja
4:ksi. Toiminnan veltostuminen eräässä kaupan ja teollisuuden tärkeimmässä haarassa, Pohjois-Amerikan sisällissodan vuoksi koronneiden pumpulinhintojen vuoksi.
Näiden lisäksi on vielä yhdeksi syyksi raskaasen pankkitoimen tilaan esiin vedettävä
5:ksi. Se tapa, miten suuri joukko ihmisiä on heittäytynyt laajojen ja epävarmojen yritysten huomaan, joissa he ovat turvanneet sekä ulkomaiseen velkapääomaan että siihen luottamukseen, jolla Suomen Pankki yhteen aikaan velaksi antoi, vaan jota sittemmin on ollut pakko vähentää.
Asetuksella 8 p:ltä Maaliskuuta 1865 määrättiin, että metalliraha vastedes olisi ainoa laillisena maksunvälineenä maassa. Täten tuli rahalajin arvo turvatuksi vastaisuuden varalle. Vaikka rahanmuutoksen vaikutukset eivät kuulu sen aikakauden alalle, josta tässä on puhe, niin sen tärkeyttä ja vaikutusta maan aineellisen edistymisen ja menestyksen suhteen ei voi jättää ottamatta huomioon. Se on sentähden kieltämättä kaikkein tärkein, maan rahasuhteita koskeva tapaus nyt kuluneella viiden vuoden ajalla.
Pankkitoiminnalle tärkeitä tapahtumia ovat myöskin kaksi uutta perustettua lainalaitosta, nimittäin Yhdyspankki ja Hypoteekkiyhdistys, joista edellinen aloitti toimintansa heinäkuun 1 päivänä ja jälkimmäinen helmikuun 1. päivänä 1862.
Hypoteekkiyhdistystä, joka yksinomaisesti on perustettu auttamaan maanviljelyksen edistämistä, antamalla maan- omistajille pitempiaikaisia lainoija, on myös suuressa määrin avuksi käytetty. Mitä Hypoteekkiyhdistys muutoin on vaikuttanut, siitä lausutaan monelta taholta, että mainitusta laitoksesta annetut lainat, sen sijaan että niitä olisi pantu maanviljelyksen parannustöihin, tavallisesti ovat menneet hyödyttömiin toimiin sekä katovuosien tuottamien tappioiden korvaamiseen. Sentähden lainat nyt painavat maaomai- suuksia, joiden arvo on yleisen rahanpuutteen vuoksi alentunut.
Kun arvostellaan Hypoteekkiyhdistyksen vaikutusta maanviljelykseen, ei kuitenkaan voida jättää huomioimatta sitä, että siltä saadut lainat enimmäkseen ovat antaneet lainanottajille tilaisuuden suorittaa ennen otettuja lainoja, joiden maksu muutoin, kun kova aika pakotti velkojia vaatimaan ulos saataviansa ja moni heistä katsoi parem- maksi muuttaa rahansa korkoa kasvaviksi velkaseteleiksi taikka panna ne Yhdyspankkiin, olisi tullut maanomistajille mahdottomaksi, sekä vielä suurempi määrä maatiloja, kuin tapahtui, olisi joutunut huutokaupalla polkuhintaan myy- dyksi. Tilaisuus tarpeellisten kustannusvarain saamiseen on sen lisäksi jokaisessa maassa vaurastumisen ja menestyksen lähteenä säästäväisille ja toimeliaille henkilöille..
6. Opetustoimi, terveyden, vaivaisten ja vankein hoito.
Yleisen kansansivistyksen suhteen on puheenalainen aikakausi ollut sanomattoman suuriarvoinen. Suomen ensimmäinen kansankoulunopettajaseminaari avattiin Jyväskylässä vuonna 1863. Vielä on maassa kuitenkin kansankouluja verraten harvassa eikä kansansivistys useimmilla paikkakunnilla lukutaitoa laajempi. Tämä on kuitenkin yleinen ja yhä edelleen voimassa pysynyt sekä kotona ja sunnuntaikouluissa annetulla opetuksella että erityisien seurakunnilta palkkaa nauttivien kiertävien koulumestarien avulla.
Terveydenhoitoa ovat, niinkuin tätäkin ennen, toimittaneet piirikunnanlääkärit maalla, joiden sekä määrää että palkkaa on lisätty, ja kaupunginlääkärit kaupungeissa, samoin kuin muut yksityiset lääkärit. Tähän tulevat vielä erinäisen tutkinnon käyneet eläinlääkärit, joita 1865 vuoden lopussa luvultaan oli 12. Samaan aikaan löytyi maassa 68 apteekia, joista 35 pidettiin yleisillä ja 33 mieskohtaisilla oikeuksilla. Terveyden tila on puheena olevalla aikakaudella ylimalkaan ollut hyvä.
Vaivaishoitoa on seurakunnissa toimitettu niinkuin ennenkin erinäisten ohjesääntöjen mukaan, jotka ovat tehdyt 1852 vuoden Armollisen asetuksen mukaisesti, siten että vanhat ja heikot miehet ja naiset sekä turvattomat lapset ovat olleet luotettavien ihmisten elätettävinä, mutta muut tarvitsevat osaksi olleet jaettuina ruotupaikkoihin, osaksi saaneet apua rahassa tai jyvissä. Vaikka täysin tarkkaa vertailua vai- vaisten määrien välillä vuosina 1865 ja 1860 ei voi tehdä, koska viimeksimainitun vuoden tiedot ovat vaillinaisia, niin kuitenkin näkyy, että köyhtyneisyys on puheenalaisena viiden vuoden aikana kovin lisääntynyt. Että katovuodet ovat olleet sen varsinaisena syyna, nähdään siitäkin, että niiden kovimmin tapaamissa pohjoisissa lääneissä köyhien lukumäärä on eniten lisääntynyt.
Avustustoimia. Useimmissa Suomen seurakunnissa löytyy lainamakasiineja erinäisille siemen- ja apujyvästöille. Alkuperäistä tarkoitustansa, joka on katovuosien aikana auttaa hädänalaista rahvasta leipäruoalla ja kylvö- siemenellä, ovat kuitenkin nämat lainamakasiinit ainoastaan vaillinaisesti voineet suorittaa, sillä nimenmukaiset säästövarat on useinkin hädän hetkenä nähty olevan enimmäksi osaa lainattuina.
Tavalliset apujyvästöt eivät kuitenkaan puheena olevalla ajalla ole riittäneet sen kovan hädän lievitykseksi, jota katovuodet pohjoisissa lääneissä ovat saaneet aikaan. Hallituksen on sentähden täytynyt niin hyvin suoraan annetuilla avuilla ja lainoilla käydä ahdistetun maanviljelijän avuksi, kuin myös suurempien viljelystointen, veden- perausten ja tientekojen avulla hankkia työnansiota tilattomalle väestölle.