Käsitys, jonka mukaan Suomen valtio syntyi Porvoon "valtiopäivillä" 29.3.1809 kaksipuolisella sopimuksella keisari Aleksanteri I:n ja Suomen säätyjen kesken, on yhä yleisin historiankäsitys Suomessa. Teoria valtiosopimuksesta Porvoon "valtiopäivillä" on professori Israel Hwasserin 1830-40 lukujen vaihteessa luoma. Sen pelasti unohduksesta Fredrik Cygnaeus 1850-luvulla J.W. Snellmanin antaessa sivustatukea. Robert Castren puki sen täsmällisempään historialliseen ja juridiseen asuun 1870-luvulla ja kun historioitsija J.R. Danielson otti siten sen elimelliseksi osaksi oikeustaisteluaan, se on tätä tietä ja siitä pitäen tullut osaksi Suomen historiankirjoitusta. Nekään tutkijat, kuten Emil Schybergson tai K.W. Rauhala, jotka eivät aikanaan hyväksyneet sopimusteoriaa, olivat kuitenkin sitä mieltä, että Suomen valtio syntyi Porvoon "valtiopäivillä", vaikkakaan ei sopimuksella vaan keisarin yksipuolisella teolla.
Mitä Porvoossa tapahtui ?
29.3. 1809 Porvoossa tapahtui perinteinen hyllning- seremonia, uskollisuuden vannominen. Seremonia, joka on peräisin keski-ajalta ja jatkui Euroopassa aina "hulluun vuoteen" 1848 asti. Vielä 1835 Ala-Itävallan säädyt "hyllasivat" keskiaikaisin muodoin ja menoin keisari Ferdinandia. Ruotsissakin tämä vanha perinne oli yhä elävä 1700-luvun lopulla, vähän ennen Porvoon tilaisuutta, jonka seremonia laadittiin Ruotsin vastaavien mukaiseksi.
Venäjän Romanov sukuiset hallitsijat olivat noudattaneet lännessä valloittamissaan maissa tätä perinnettä ja Aleksanteri I jatkoi sitä niin Porvoossa kuin Varsovassa. Venäjän alueliitostaktiikalle aina Kazanin valtauksesta alkaen oli ominaista, että siinä joustavasti sovellettiin aina sen alueen perinteitä, mihin valloitus kulloinkin suuntautui. Näissä tilaisuuksissa ei perustettu valtioita. Niin Puolan kuningaskunta kuin Suomen suuriruhtinaskuntakin olivat jo olleet olemassa jo ennen niiden Venäjään liittämistä, ja niinkuin Varsovassa Puolan kuningaskunta vain ikäänkuin uudistettiin tai palautettiin; samoin Porvoossa Suomen suuriruhtinaskunta ikäänkuin elvytettiin. Sopimus oli ns. statussopimus, jossa uusi hallitsija ja "maa" vannoivat
yhdessä ylläpitävänsä olemassaolevaa oikeusstatusta. Siinä "maa" edusmiestensä välityksellä auttoi hallitsijaa "consilium et auxilium".
"Maan" edustajat vannoivat uskollisuudenvalan, hallitsija antoi lakien ja oikeuksien vahvistuksen. Myös Porvoossa vala vannottiin ensin ja vakuutus luettiin vasta sen jälkeen, vaikka oikeustaistelun aikana suomalaiset pyrkivät todistamaan, että järjestelmä olisi ollut päinvastainen; näin siksi, että akti näyttäisi aidommin kaksipuoliselta sopimuk- selta ja vieläpä niin, että säädyt olisivat voineet asettaa ikäänkuin ehdoksi valalleen sen, että hallitsija ensin vakuutti lakien säilyvän.
Aleksanteri I oli ottanut Suomen suuriruhtinaan tittelin jo ennen Porvoon maapäiviä, jatkoksi Smolenskin, Liettuan, Volynian ja Podolskin suuriruhtinaan titteleille. Sitä, että keisari otti Suomen suuriruhtinaan tittelin, ei siten voi pitää merkkinä tai todisteena, että Suomesta olisi tehty valtio, ei edes siinä mielessä, että Suomen suuriruhtinaskunta olisi perustettu 1809. Tittelinsiirrot kuuluivat normaaliin, "feodaalisten" hallitsijoiden kanssakäymiseen.
Käsitys Suomen valtiosta
Suomen valtio ei syntynyt Porvoon kirkossa 29.3. 1809; mutta se syntyi kuitenkin myöhemmin vuonna 1809. Keisari vahvisti hallituskonseljin ohjesäännön ja konselji avattiin Turussa 2.10. Valtio ei ollut kuitenkaan Hegelin filosofian "valtio", vaan se oli uuden ajan alun ns. "finanssivaltio", ruhtinaan hallintoapparaatti, erityisesti verotuskoneisto. Kun oikeus- taistelun vuosina Suomessa etsittiin "valtio"-sanaa vuoden 1809 asiakirjoista, niin se kyllä löytyi ja juuri sieltä, mistä sen tulikin löytyä, nimittäin hallituskonseljin, ohjesäännön johdannosta. Sana löytyi sitten myös eräistä muista verotusta ja verolaitosta koskevista asiakirjoista. Hallitus- konselji oli tuon ajan suomalaisten mielestä lähes sama kuin Suomen valtio.
Vielä 1810- ja 20-luvuilla Suomen johtomiehet katsoivat, että Porvoossa ei ollut tehty sopimusta- sanan luonnonoikeu- dellisessa merkityksessä - vaan keisari oli omasta vapaasta tahdostaan yksipuolisesti vahvistanut lait ja oikeudet. Ensimmäisenä luonnonoikeuden valtiosopimusteoriaa sovelsi Porvoon aktiin vasta Israel Hwasser 1838 (kirjasessa "Om allianstractaten emellan Sverige och Ryssland år 1812). Palattuaan takaisin Ruotsiin Hwasser pian sen jälkeen vieraili suuren idolinsa, kuningas Carl Johanin luona, joka heti kohta kysyi vieraaltaan, "Kukoistaako Suomi?". Kun Hwasser ei osannut vastata "oikein", koska oli vielä ennakkoluulojensa vanki, lausui kuningas itse: "On pohjolan ja koko Euroopan rauhalle erityisen tärkeää, että Suomi on nykyiseen asemaansa tyytyväinen sekä saavuttaa onnen ja hyvinvoinnin".
Vastaus jäi askarruttamaan Hwasseria, hän vapautui ennakkoluuloistaan ja oivalsi, että Suomihan kukoistaa, koska siitä oli tullut Porvoossa 1809 perustuslaillinen valtio. Se oli ensin emansipoitunut Ruotsin vallasta ja sitten solminut erillisrauhan Venäjän kanssa, jolloin se oli myös muuttunut valtioksi.
Nimimerkki Olli Kekäläinen ja J.J. Nordström antoivat Hwasserin keksimälle idealle täsmällisen juridisen asun. Porvoossa tehty sopimus oli "ei vastavuoroinen", so. "pactum beneficium" tai "gratuitum". Keisari oli sopimus- tilanteessa "promittent", säädyt "acceptanter". Sopimus oli "ei vastavuoroinen" siksi, että Venäjän puolelta tapahtu- nutta toimeenpanoa ei vastannut luovutus suomalaisten puolelta.
Hwasserin "nerokkuuden" havaitsi ensimmäisenä Fredrik Cygnaues 1850-luvulla ja sopimusteorian täsmensi Robert Castren. Hwasser oli "nerokkaalla spekulaatiolla" konstruoinut käsityksensä Suomen valtio-oikeudellisesta asemasta samanlaiseksi kuin sitten myöhemmin kuuluisat ulkomaiset oppineet B.N. Tshitsherin ja Maurice Block, kirjoitti Castren vuonna 1877.
Kun valtiopäivät kokoontuivat 1863 oli uusi valtioaate jo lähes vakiintunut. Nyt kokoontuivat "valtiosäädyt", eivät enää "maansäädyt". Ne kokoontuivat "valtiopäiville", eivät enää "maapäiville", vaikka ruotsin kielessä oli sana "landtdagar" säilyikin. Avajaisseremoniat tapahtuivat "valtiosalissa". Osoituksena siitä, että oltiin kuitenkin vielä aatteellisessa siirtymävaiheessa, on suomenkielinen valtio- päiväkutsu, missä "maasäädyt" kutsutaan "valtiopäiville". Venäläisen kenraali-historioitsija M.M. Borodkinin luonnehdinnan osuvuutta ei voi kieltää, kun hän kirjoitti, että tämän valtion huomaamisen jälkeen Suomessa ei ollut enää mitään provinsiaalista, oli vain valtiollista: Valtionarkisto, valtion kouluja, valtionrautatiet, jne.
Taistelu valtion puolesta
Suomalaisten uutta valtiokäsitystä pyrittiin välittämään myös virallista ja byrokraattista tietä Venäjän viranomaisille. Kun yritys epäonnistui, julkaisi yrityksessä ollut senaattori Leo Mechelin venäläisille tarkoitetun esityksen omissa nimissään ranskaksi ("Precis de droit public de la Grand- duche de Finlande", 1886). Se käännettiin myös muille suurille kielille ja levitti tehokkaasti oppia Suomen valtiosta ympäri Eurooppaa.
Jo 1850-60-lukujen taitteessa alkoi Suomessa muotoutua kaksi peruskäsitystä Suomen valtion asemasta Venäjän valtakunnassa, ns. unioniteoria, jonka huomattavin edustaja oli Mechelin, ja ns. "yhdysvaltioteoria", jota edusti prof. Robert Hermanson. Hänen edeltäjinään tämän teorian kehittelijöinä olivat Nordström ja Snellman. Molemmat näkemykset olivat kuitenkin lujasti yhtä mieltä siitä, että Suomi oli valtio, ei provinssi.
Niin Mechelinin kuin Danielsonin valtio-opin peruspaaluna oli, että valtiolla, toisin kuin provinssilla, oli omaa lainsää- däntö- ja hallintovaltaa. Juuri siksi Ahvenanmaalle ei tunnustettu valtion statusta itsenäisessä Suomessa, vaikka silläkin oli, niin kuin Suomen suuriruhtinaskunnalla, autonomia ja maapäivät. Suomen valtion oma valta johdettiin tässä teoriassa juuri kaksipuolisesta sopimuksesta Porvoossa 1809 ja siksi sopimusteoriasta kiinnipitäminen oli tärkeää. Mechelin oli täysin tietoinen siitä, että Suomen lakien ja oikeuksien säilymisen kannalta ei ollut tärkeää, kutsuttiinko Suomea sanalla "valtio" vai ei.
Objektiivisesti katsoen ero autonomisen provinssin, jolla oli lakiasäätävä edustuslaitos ja oma keskushallitus, sekä "suvereenittoman valtion" välillä oli lähes olematon, mutta Euroopan suurvaltojen kabinettien päättäjien mielessä tällä erolla oli suuri merkitys Suomen tulevaisuutta ajatellen.
Valtion statuksen tunnustaminen Suomelle ilman varauksia oli merkittävää siksi, että 1917 Suomen ei enää ollut tarpeen konstituoitua valtioksi toisin kuin monien muiden pienten valtioiden, jotka samaan aikaan julistautuivat itsenäisiksi. Niin kuin Suomen eduskunta adressissaa Venäjän perustus- lakiasäätävälle kokoukselle joulukuussa 1917 lausui, Suomel- la oli jo "valtioelimistö täydellisen riippumattomuuden perustaksi".
Kaksi käsitystä
Venäläisten enemmistöä "valtio"-sana Suomesta käytettynä loukkasi, viimeistään Ordinin "Suomen valloitus"-kirjan ilmestyttyä 1889. Suomelle ei hyväksytty valtion statusta eikä nimeä. Se oli itsehallinnollinen eli autonominen oblasti. Niin helmikuun manifestissa 1899 kuin vuoden 1910 laissa yleis- valtakunnallisesta lainsäädännöstä puettiin lain muotoon se käsitys että Suomen lainsäädäntö oli alisteinen yleisvalta- kunnalliselle ja vain poikkeus siitä, vaikka Suomen säädyille tunnustettiinkin "päätösvalta" Suomen sisäisessä lainsää- dännössä. Mutta tämän säätyjen vallan ei katsottu olevan peräisin luonnonoikeuden mukaisesta sopimuksesta. Porvoossa vaan se oli autokraattisen keisarin vahvistama (lahjoittama) privilegio, samoin kuin Baltian aateliston privilegioihin kuului oikeus pitää maapäiviä ja päättää siellä vapaasti sisäisistä asioistaan.
Venäjän keisarit lähimpine neuvonantajineen säilyttivät ns. Suomen kysymyksessä loppuun asti edellä kuvatun status- sopimus-ajattelun; jokainen keisari oli vakuuttanut pitävänsä Suomen perustuslait ja asukkaiden konstituuti- oiden mukaiset oikeudet voimassa ja se tarkoitti käytännössä mm. sitä, etteivät he tehneet yksipuolisesti muutoksia säädyiltä saamiinsa vastauksiin ja esityksiin. Asiat hoidettiin konseksuksella ja "consiliumilla" aina vuoteen 1899.
Yhtä johdonmukaisesti suomalaiset säilyttivät sopimusajat- telunsa kerran sen omaksuttuaan. Kun Suomen kansa oli edustajiensa välityksellä tehnyt hallitussopimuksen Venäjän keisarin kanssa Porvoossa 1809, niin vuoden 1917 lopussa oli tarkoitus purkaa tämä sopimus, kun toinen sopijapuoli oli lakannut olemasta. Keisarien tilalle sopimusta purkamaan olisi hyväksytty Venäjän perustuslakiasäätävä kokous, siitäkin huolimatta, että se edusti Venäjän yhteiskuntaa, jonka kanssa ei ollut haluttu olla tekemisissä. Historian pilaa, tai ehkä vain leikkiä, oli että keisareita tulivat lopulta edustaneeksi kansankomissaarien neuvosto, neuvostojen toimeenpaneva komitea ja neuvostojen kongressi.
Osmo Jussila