Keisarillisen Majesteetin Plakaatti
neljästä yhteisestä, julkisesta kiitos-, paasto-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka koko Suomen Suuriruhtinanmaassa ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät vuonna 1868.
Annettu Helsingissä, 14 p:nä Tammikuuta 1868.
Me Aleksander Toinen jne., Tarjoomme Teille, Meidän rakkaille, uskollisille alamaisillemme evangelisesta Lutheruksen seurakunnasta Suomessa, erinomaisen lempemme, armollisen suosiomme ja hyvän tahtomme, Jumalan Kaikkivaltiaan kanssa.
Menneen vuoden lopulla sääsimme Me erinäisen katumus- ja rukouspäivän sen kovan katovuoden ja uhkaavan hädän tähden, jolla Jumala viisaudessansa oli hyväksi nähnyt etsiä maata, ja kehoitimme Teitä, rakastettuja alamaisiamme, vilpittömällä synnintunnustuksella nöyrässä uskossa rukoilemaan Jumalalta armoa ja laupeutta. Sinä päivänä ovat myöskin, Me olemme siitä vakuutetut, monta tuhatta katuvaista sydäntä yksin ajoin lähestyneet Isän laupeaan istuinta, ja Hän, joka ei ylenkatso viheliäisten huokauksia, on totisesti kuullut niiden rukoukset, jotka Ainoan Pojan Jesuksen Kristuksen nimessä ovat kolkuttaneet hänen isälliselle sydämellensä. Mutta katumusta ja rukousta vaaditaan ei ainoastansa yhtenä päivänä, tahi muutamina erinäisinä päivinä. Jokapäiväistä syntien anteeksi saamista on niiden tarve, jotka joka päivä syntiä tekevät, ja ahkeria rukouksia niiden, jotka alituisesti tarvitsevat Kaikkivaltiaan apua. Se hätä, joka on matkaan saattanut yleisen rukoushuudon, ei olekaan vielä lakannut. Herran käsi on yhtenään ojennettuna, hänen kurittava vitsansa on nostettuna ja tulee ehkä koskemaan moneen vieläkin kipeämmästi. Nostakoot siis kaikki ne, joita se uhkaa, silmänsä ylös ja muistakoot, että se on pyhä ja vanhurskas Jumala, joka liikuttaa vitsaa, että hän, joka sydämet tutkii, ei anna itseänsä pettää valhekatumuksella ja teeskennellyllä menolla, vaan että hän vaatii sydämen totista kääntymystä, sillä Herran silmät katsovat uskoa. Ne taasen, jotka ovat ottaneet kurituksen parannukseksi ja uskovat Jumalaan, niin kuin Kristuksen kautta sovitettuun Isäänsä, älkööt unhottako sitä manausta, joka puhuu heille niin kuin lapsille: Minun poikani, älä katso ylön Herran kuritusta, ja älä näänny, koskas häneltä rangaistaan; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän myös rankaisee: turvatkoot he siihen autuaasen lupaukseen, että niille, jotka Jumalata rakastavat, kääntyvät kaikki kappaleet parhaaksi. - Mutta avun aikaa ja tapaa älköön kukaan Hänelle määrätkö. "Hän tietää oikean avun ajan, hän toimittaa kaikk´ parahin". Jos hän viisaudessansa viivyttääkin rukouksen kuulemista, niin vuodattaa kuitenkin hänen rakkautensa käsi kärsiväisyyden katkeraan kalkkiin armonsa makeuden ja antaa pimeän surupilven takaa toivon kirkkaan auringon paistaa. Kyynelten kylvöstä kasvaa ijankaikkisen elämän touko. Kaikkinainen rangaistus ei näy meille iloksi, vaan murheeksi; mutta sitten antaa hän rauhallisen vanhurskauden hedelmän niille, jotka siinä harjoitetut ovat. Ja siinä lupauksessa Herra ei vilpistele. Jokaiselle, joka nöyrällä sydämellä on malttavaisesti kärsinyt kurituksen ja antanut sen taivuttaa itsensä yhä uskollisemmasti ottamaan Jumalan tahdosta vaaria ja noudattamaan sitä, on aika tuleva, jolloin hän sanoo: Minä kiitän sinua, Herra, ettäs vihainen olet ollut minun päälleni; mutta sinun vihas on palainnut, ja sinä lohdutat minua. Katso, Jumala on minun autuuteni; minä olen turvassa ja en mitään pelkää; sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja minun virteni, ja hän on minun autuuteni.
Tämän opetuksen ja tämän lohdutuksen voitte Te, rakastetut alamaiseni, saada Jumalan sanasta, joka kaikessakin köyhyydessänne runsaasti asuu Teidän seassanne. Ammentakaa ahkerasti siitä lähteestä. Se sana, joka on valkeus Jumalan kirkkauden valkeudessa, on loistava siihen hengelliseen pimeyteen, joka peittää monta sielua, hajoittava taitamattomuuden ja eksymyksen sumupilvet sekä synnyttävä yhä totisemman ja selvemmän tiedon Jumalasta ja hänen pyhästä tahdostansa. Tämä sana, joka on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka, on julkaiseva salaiset ajatukset ja sydänten aivotukset sekä synnyttävä syvemmän ja todellisemman itsensä tuntemisen. Tämä sana, joka on niin kuin tuli ja niin kuin vasara, joka vuoren murentaa, on musertava monta kopeata mieltä, pehmentävä monta kivikovaa sydäntä; - ja missä pelto sillä tapaa on taivaalliselle siemenelle valmistettu, siinä laskee evankeliumin elähyttävä ja lohduttava sana jäähdyttävänä kasteena sydämen polttaviin haavoihin ja virvoittavana iltasateena surun tukaluudessa ja murheen helteessä. Sitä, joka pitää itsensä Jumalan sanan ankkurissa kiinni, häntä ei myrsky peljätä, eikä vastoinkäyminen ja kärsimys kukista. Hän tietää, että Jumala vapahtaa huutavaisen köyhän ja raadollisen, jolla ei ole auttajata; ja turvaten Jumalan armoon ja apuun voipi hän tunnustaa: vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä Jumala kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
Rakkaat alamaiset! Jumalan sanan aarreaitasta, jossa on niin runsaasti virvoitusta ja lohdutusta, ovat teidän isänne löytäneet kärsivällisyyttä ja voimaa niiden monenkaltaisten kärsimysten kantamiseen, jotka niin useasti ovat rasittaneet Suomenmaata. He ovat tyynellä ja nöyrällä sydämellä veisanneet: "Sun sanas suruss´ murheessam´ , me pidäm´ meidän turvanam´ ", - ja Jumala on auttanut heitä vaikeimmissakin vaiheissa. Paetkaa Tekin tähän vakaasen linnaan; etsikää Tekin lohdutustanne Jumalan lujissa armolupauksissa. Tähän olemme Me tahtoneet kehoittaa Teitä, kun taasen täksikin vuodeksi säädämme neljä yhteistä, julkista, kiitos-, paasto-, katumus- ja rukouspäivää, juhlallisesti vietettäviksi ja pidettäviksi sunnuntaipäivinä Maaliskuun 15:sta, Toukokuun 3:na, Heinäkuun 19:sta ja Lokakuun 18:sta päivänä.
Me käskemme ja velvoitamme siis tämän kautta Teitä kaikkia, Meidän uskollisia alamaisiamme evangelisesta Lutheruksen uskontunnustuksesta Suomen Suuriruhtinanmaassa, ketään eroittamatta, olkoonpa mistä säädystä ja arvosta hyvänsä, näinä edellämainittuina juhlallisina kiitos-, paasto-, katumus- ja rukouspäivinä luopumaan kaikista maallisista askareista ja, jumalisen valmistuksen perästä, varhain ja yksimielisesti astumaan ylös Herran huoneesen, siellä, rukoillen ja ylistysvirsiä veisaten, yhdessä tutkistelemaan Jumalan pyhästä sanasta joka kerraksi valituita tekstejä ja niitä opetuksia, joita sen johdolla tullaan Teidän eteenne asettamaan. Ja että Meidän hyvässä aikomuksessa annettua jumalista käskyämme sitä tarkemmin noudatettaisiin, tahdomme Me kaikkia asianomaisia käsketyiksi tätä velvollisella tavalla ja oikeassa ajassa tiedoksi julistamaan sekä tarkkaan ja yksivakaisesti vaaria pitämään, ettei kukaan sitä, määrätyn edesvastauksen haastolla, rikkone ja laiminlyöne; jonka jälkeen Teidän kaikkien yhteisesti ja jokaisen eriksensä tulee itsenne ojentaa.
Ja Me jätämme Teidät, kaikki ja kunkin, Jumalan Kaikkivaltiaan haltuun, Armollisesti. Helsingissä, 14 p:nä Tammikuuta 1868.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä, Suomeen asetettu Senaatinsa.