Kenraaliadjutantti, ruhtinas Paul Gavrilovitsh Gagarinin kertomus Aleksanteri I matkasta Suomeen (Emil Nervanderin mukaan):
Ilalla oli kaupunki ja tuomiokirkko juhlallisesti valaistu ja porvaristo piti suuret tanssikemut, joita keisari kunnioitti läsnäolollaan vieden tanssiin naisia kaikista säätyluokista ja valloittaen kaikkien sydämet rakastettavalla alentuvaisuudellaan.
Tästä iloisesta juhlasta on kauppaneuvos Erik Julin vähää ennen kuolemataan jättänyt vanhempien turkulaisten muistoihin nojautuvan kuvauksen, jossa muun muassa kerrotaan seuraavaa: Tanssiaiset oli järjestetty Zeipelin, sittemmin Limanin talon yläkertaan ja tanssi tapahtui n. s. Zeipelin suuressa salissa, joka silloin oli tunnettu koko Suomessa maan suurimmaksi. Se oli kylliksi tilava, mutta vain 6 kyynärän korkuinen.
Kynttilät oli varomattomasti sijoitettu, niin että tungoksessa syntyi pieni tulenvaarakin. Kun näet yksi "tanssiaisten kuningattarista", neiti Hedda Haartman, järjesti pukuaan, sattui hänen ilmakas pukineensa liian lähelle erästä kynttilää ja leimahti palamaan, mutta onneksi sammutettiin tuli silmänräpäyksessä. Tuo ripeä neitonen kiiruhti kotiin, vaihtoi pukua ja tuli pian takaisin loistaakseen pidoissa toisella tavalla, kertoo Julin.
Tanssiaisissa soitti erään pietarilaisen kaartinpataljoonan soittokunta, mikä seikka nuoressa, eloisassa ruhtinas Gagarinissa herätti muistot keisarikaupungin kuohuvasta elämästä ja vertailut suuren maailman naisten ja maaseudun nuorten neitosten välillä. Näyttää siltä että jälkimäiset häntä kovasti viehättivät. Hän uhraa kirjasessaan useita sivuja Turun tanssiaisten naisille, merkittyään ensin muistiin, että koko sikäläisessä lukuisassa miesjoukossa tuskin oli ainoaakaan nuorukaista. "Maan nuorison parahisto, temmattuna kotiseudultaan, oli sotakentällä kohtaamassa kuolemaa."
"Tämäniltainen tanssi on kauan säilyvä muistossani", hän kirjoittaa. - "Naiset - ne olivat minulle juurikuin joku uusi maailma, ihannemaailma; ilman menneisyyttä, ilman nykyi- syyttä se esitti minulle vain tulevaisuutta. Joskin vieras sielulleni oli se toki viehättävä silmilleni. Jokaisessa henki- lössään se näytti minulle luonteen ja kuvan. Tätä eroavai- suutta etsii turhaan pääkaupungeissa, se tavataan vain maaseuduilla. Pääkaupungeissa on vain yksi käytöstapa, ja jokainen asettautuu kuuliaisesti tämän hyvän käytöstavan, sen maun, sen oikkujen, sulojen ja koko sen olemistavan tasalle. Mutta maaseudulla on korkein hyvä tapa se, ettei tunnusta muuta tapaa kuin omansa, jonka luulee olevan yhtä hyvän kuin jonkun toisenkin. Niinpä näkyi täällä eräs seuraavan lappalaistapojaan, toisesta heiastivat airs de Petersbourg (pietarilaiset tavat), kolmas piti saksalaiset tapansa."
Muistaen ensin tanssiaisten aito pääkaupunkilaisesti esiintyviä naisia hän huudahtaa: "Ah, kuinka te halveksitte naisia, joilla oli lyhyet hameet! Ja millaisella ivahymyisellä katseella te tarkastelitte heidän maalaispukujaan. Te ette enää etsineet ihailua, te luulitte voivanne komentaa sitä. Punaista ja valkeaa ihomaalia, helmiä, kukkia, nauhoja, pitsejä ja koruompeluksia, kaikkea sitä oli teillä, mutta teillä oli myös jo kuluneet 35 ikävuottanne! --
Ja teidän käytöstapanne, te kauniit naiset - hän jatkaa - sievine pukuinenne ja viehättävine tapoinenne! Se oli aivan Figaron Rosinan lainen. -- Tuokioksi vapaina luulivat Rosinaiseni heille ei olevan tarpeeksi kahdesta siivestä lentääkseen. Heidän siniset, kaihoa ilmaisevat silmänsä, tottuneet ujosti katselemaan alas pikkusen kauniin jalan kärkeä, kohottivat katseensa, mutta arkoina vielä päivän loistolle, ne vilkuen hakivat toisia silmiä, jotka tahtoisivat sanoa heille: Siniset, kaihoisat silmät, kuinka olettekaan kauniit! - Ja heidän esiintymisensä? Oivallista, kun ollaan 18-vuotiaita ja kauniita! Se vaihteli tuhannella eri tavalla ja aina eloisena, mutta aina täynnä suloa.--
Ja teidän käytöstapanne - kuinka kuvailla sitä? Te, jotka muodostitte tuon kauniin ryhmän maaseudun nuoria tyttöjä! Kuinka kuvailla tuota keimailevaa naivisuutta ja tuota naivia keimailua? Te punastuitte, hymyilitte, su]jitte ja maahan loitte silmänne; te viehätitte tietämättä siitä itse mitään, te osotitte niin naivia antautumista, että oli erityisen huvittavaa olla teitä hylkäämättä. Keimailevien luona kävi haaveilemassa, Rosinojen kanssa oli perhosilla; teidän luo palasi iloitsemaan !"
Lopuksi Gagarin kertoo omituisen tanssiaisepisodin, johon illallisen jälkeen saatiin olla todistajina, välikohtauksen sellaisen, jonka pieni yliopistokaupunki ennen vanhaan voi kustantaa itselleen. Ilmoitettiin "että eräs yliopistoon kuuluva ukko halusi tanssia kadrillin. Heti astui eräs nuori neitonen, äitinsä kehoituksesta, keskelle salia ottamaan vastaan iloista ukkoa. Neito asettui paikalleen. Eucharis ei välitä siitä, kenen kanssa hänen tulee tanssia. Hän ei tee ainoatakaan elettä odottaessaan; hän elää vain tanssia ja huvitusta varten. Joko hän kohta tulee, Theos saaren ukko, kukkaseppele kulmilla ja lyyry kädessä? Suuri Jumala! Mitä näen? Se ei olekkaan Anakreon, Bacchuksen nuorentamana, se onkin joku viinin voideltu, jolla on kreikkaa yli hartiain ja latinaa jalkapohjiin saakka. Hän tulee tekemään itsensä yleisen naurun esineeksi! - En kauemmin katsonut häntä. Katsoin Eucharista: hän oli alusta loppuun Tempen nymfi."
(E. Nervander, Aleksanteri I:n matkat Suomessa, 1906.)