Pöytäkirja, pidetty Suomen Suuriruhtinaanmaan kolmansia yleisiä Valtiopäiviä lopetettaissa, Keisarillisen Linnan Valtiosalissa Helsingin kaupungissa, 31 päivänä Toukokuuta 1867.
Suomenmaan Kenraalikuvernööri ja Kenraaliadjutantti, Kenraaliluutnantti Kreivi Nikolai Adlerberg, jonka Hänen Majesteetinsa Keisari ja Suuriruhtinas Armossa oli määrännyt ja asettanut Keisarillisen Majesteetin puolesta lopettamaan valtiopäivät ja laskemaan Säädyt kotiin, tuli, Keisarillisen Majesteetin Armollisimmasti vahvistamain juhlamenoin mukaan valtiopäiviä lopetettaissa, oltuaan läsnä Jumalanpalveluksessa ja saarnassa kaupungin Nikolaikirkossa, kello kolme jälkeen puolenpäivän Valtiosaliin, jolloin Kenraalikuvernöörin edellä kävivät:
1:ksi. Valtiopäiväin juhlamenonohjaajat;
2:ksi. Keisarillisen Suomen Senaatin Prokuraatori ja Jäsenet, kaksi aina rinnakkain; ja
3:ksi. Keisarillisen Senaatin Oikeus-Osaston Varaesimies; sekä hänen perässänsä
4:ksi. seurue, johon kuului sotaherroja ja sivilivirkamiehiä, jotka Kenraalikuvernööri oli kutsunut tässä juhlallisuudessa läsnäolemaan.
Ritaristo ja Aatelissääty Maamarsalkin kanssa sekä Papis-, Porvaris- ja Talonpoikaissäädyt Puhemiehinensä olivat, ennen Kenraalikuvernöörin tuloa Valtiosaliin, sinne kokoontuneina.
Saliin tultuansa asettautui Kenraalikuvernööri Valtaistuimen portaiden viereen.
Sittenkuin Keisarillisen Senaatin Varaesimies ja Jäsenet ynnä Prokuraatori sekä Kenraalikuvernöörin seurueesen kuuluvat ja muut kutsutut henget olivat käyneet heille osoitetuille sijoillensa, astuivat esiin Maamarsalkki Vapaaherra Nordenstam ja aatelittomain säätyjen Puhemiehet: Arkkipispa Bergenheim, Kauppaneuvos Frenckell ja Talonpoika Mäki-Peska Ruoveden pitäjästä Turun ja Porin lääniä, kukin vuorostaan, ja pitivät, jokainen säätynsä nimessä, Kenraalikuvernöörille seuraavat puheet:
Maamarsalkki Vapaaherra Nordenstam: (puhe ranskaksi)
Arkkipispa Bergenheim: (puhe ranskaksi)
Kauppaneuvos Frenckell: (puhe ruotsiksi)
Talonpoika Mäki-Peska:
"Korkeasti Vapaasukuinen Herra Kreivi, Suomenmaan Kenraalikuvernööri!
Hänen Keisarilliselle Majesteetillensa, maamme armollisimmalle Suuriruhtinaalle, pyytää Suomen Talonpoikaissääty tällä kalliilla ero- ja juhlahetkellä saada Teidän korkean Ylhäisyytenne kautta edeskantaa seuraavat alamaiset tunteensa ja mielipiteensä.
Suuret ja sydämelliset ovat meidän alamaiset kiitoksemme nytkin päättyvistä valtiopäivistä. Rakkahin Ruhtinaamme on näiden kuluessa antanut meille esityksiä kirkollisen, valtiollisen ja muun kansallisen olomme kaikkein painavimmissa asioissa ja myöskin armossa suonut meille ajanjatkoa niiden tarkempaan käsittelemiseen. Maamme nykyinen kovasti köyhä ja hädänalainen tila on tosin monessa asiassa meitä suuresti painanut, mutta rehellisesti ja peittelemättä olemme kuitenkin kokeneet niille vastata parhaan ymmärryksemme ja vointimme mukaan. Jumala, joka on heikoissa väkevä, siunatkoon nämät meidän vähäväkiset toimemme! Hänen voimallinen kätensä olkoon laupeudella ojennettuna rakkaan Ruhtinaamme, armaan isänmaamme ja köyhän kansamme ylitse!
Suomen Talonpoikaissäädyn alamaisin uskollisuus, hartaus ja kiitollisuus ovat aina vilpittömästi omistuvat Suomen kansan jalolle hyvintekijälle ja hallitsijalle Toiselle Aleksanderille."
Sen jälkeen kuin Maamarsalkki ja Puhemiehet olivat astuneet Kenraalikuvernöörin eteen, jätti Maamarsalkki Kenraalikuvernöörille "Suomen Suuriruhtinanmaan Valtiosäätyjen Päätöksen, tehty ja annettu yleisillä Valtiopäivillä Helsingin kaupungissa, 31 p. Toukokuuta v. 1867" ruotsin- ja suomenkielillä kirjoitettuna.
Kenraalikuvernööri luki sen perästä Hänen Majesteetinsa Keisarin Säädyille antaman, Korkeimmasti omalla kädellä allekirjoitetun venäjänkielisen puheen, joka näin kuului: (puhe venäjäksi)
Sittenkuin Kenraalikuvernööri oli tämän Armollisen puheen suomalaisessa ja ruotsalaisessa käännöksessä antanut Keisarillisen Senaatin Oikeus-Osaston Jäsenelle, Todelliselle Valtaneuvokselle Clas Nordenheim, luki Todellinen Valtaneuvos mainitut käännökset Valtaistuimen portaiden vierestä; ja kuuluivat ne, tähän otettuina, näin: (puhe ruotsiksi)
"Suomen Suuriruhtinanmaan Edusmiehet!
Noudattaen armossa säätämääni määräaikaa näiden valtiopäivien lopettamiselle, joiden toimia olen isällisellä tarkkuudella seurannut, tahdon Minä uutteralle työnteollenne omistaa ansaitun hyväksymisen, - mutta sen ohessa täytyy Minun kuitenki valittaa, että muutamissa tärkeissä asioissa on tultu väärään käsitykseen Minun tarkoituksistani, jonka kautta itse olette saattaneet Minun toimenpiteisin, joita olisin tahtonut välttää molemmin- puolisen suostumuksen kautta hyvin ajatelluille ja vakaille perustuksille.
Sen väärän käsityksen poistamiseksi, joka on ilmoitettu järjestyksessä, missä Keisarin esitykset ovat Säädyille tehtävät, olen Minä yksin ajoin tämän kanssa osoittanut Senaatia voimassaoleviin asetuksiin.
Teidän kanssanne yhdessä kannan Minä hartaita rukouksia Kaikkivaltiaalle Jumalalle, että Hän nykyisenä vuonna tahtoisi siunata maatamme runsaalla vuodentulolla, sekä toivotan uskollisille ja rakkaille alamaisilleni hyvää menestystä kaikissa heidän luvallisissa toimissa ja hankkeissansa.
Jättäen teidät ja koko Suomen kansani Jumalan isälliseen huomaan, ja pysyen Suomenmaata kohtaan kaikella Keisarillisella laupeudella hyvin suosiollisena, julistan Minä nämät valtiopäivät päättyneiksi.
ALEKSANDER"
Sarskoi Selo 14 (26) p. Toukokuuta vuonna 1867.
Kun Armollinen puhe oli luettu, koroittivat Säädyt ja muut läsnäolijat äänensä kolminkertaiseen "eläköön Keisari ja Suuriruhtinas", jota seurasi hilpeimmät hurrahuudot.
Kenraalikuvernööri meni tämän jälkeen, Keisarillisen Senaatin Varaesimiehen ja Jäsenten ynnä Prokuraatorin astuessa hänen edellä sekä seurueensa häntä muuten saattaessa, Valtiosalista kello puolivälistä neljä, jonka jälkeen Säädyt erausivat.
Armollisimman määräyksen mukaan:
J. Snellman.