VALIOKUNNAT: Säädyt asettivat vuoden 1867 valtiopäiville 10 yleistä valiokuntaa: laki-ja talousvaliokunta, valtiovarain- ja suostuntavaliokunta, perustuslakivaliokunta, kirkkolakivaliokunta, pankkivaliokunta, talousvaliokunta, tarkastusvaliokunta, lakivaliokunta, talousvaliokunta, yleinen valitusvaliokunta.
HALLITUKSEN ESITYKSET: Hallituksen esityksiä valtiopäiville oli kaikkiaan 35, joista ehti valtiopäivien avajaisiin valmiiksi vain 23. Kaikkiaan hyväksyttiin 29 esitystä.
ANOMUSEHDOTUKSET: Säätyjen tekemiä anomusehdotuksia oli kaikkiaan 214. Aatelissääty teki 9 anomusehdotusta, pappissääty 46, porvarissääty 42 sekä talonpoikaissääty 117 ehdotusta.
PÄÄTÖKSIÄ:
1. UUSI VALTIOPÄIVÄJÄRJESTYS: Säädyt oli kutsuttava koolle joka viides vuosi, säätyjen työskentelytapaa kevennettiin, luotiin uusi toiminnan muoto: plenum plenosum eli kaikkien säätyjen yhteinen täysistunto. Säätyjen kokoonpano muuttui.
2. UUSI RITARIHUONEJÄRJESTYS: Aatelissäädyn jako kolmeen luokkaan poistettiin; tämä lopetti äänestysten mutkallisuuden ja helpotti säätyä sijoittamaan valiokuntiin kulloinkin niihin sopivammat edustajansa.
3. PAPPISSÄÄTY: Säätyyn oli otettava edustajia uuden kirkkolain mukaan myös muidenkin kuin pappien joukosta. Säätyyn kuuluivat valtiopäivillä piispat ja vähintään 28 hiippakunnittain valittua papiston edustajaa sekä sen lisäksim yksi, korkeintaan kaksi edustajaa ylopiston ja kunkin hiippakunnan koulunopettajista.
4. PORVARISSÄÄTY: Porvaristoon kuului porvaristo ja kaupunkien virkamiehistö, minkä lisäksi vaalioikeus oli talonomistajillakin. Kutakin 6000 asukasta kohti oli valittava edustaja, mutta kaupunki, jossa oli vähemmän kuin 1500 asukasta, sai joko asettaa oman edustajansa tai sopia yhteisestä edustajasta jonkin toisen kaupungin kanssa, jolla oli oikeus vain yhden edustajan lähettämiseen.
5. TALONPOIKAISSÄÄTY: Säädyssä olivat vaalioikeutettuja rälssi-tai perintömaan omistajat sekä vakaalla asukas- oikeudella kruununtiloja, virkataloja, kuninkaankartanoa tai kuninkaan latokartanoa hallitsevat. Vaalit olivat välilliset. Jokaiseen tuomiokuntaan kuuluvasta kunnasta tai kunnan osasta valittiin kuntakokouksessa tai pitäjänkokouksessa vaalioikeutettujen joukosta valitsijamies kutakin 2000 henkeä kohti. Äänet oli laskettava tilojen uusien eli tasattujen manttaalien mukaan.
6. VÄLIAIKAINEN RIKOSLAKI: Lakia ei sen edellyttämien vankiloiden puutteessa voitu julkaista, vaan suunniteltu uudistus saatiin aikaan vasta uuden rikoslain astuttua voimaan 1894, johon mennessä pitkin 1880-lukua oli ennätetty rakentaa joukko sellijärjestelmän mukaisia vankiloita.
7. UUSI KIRKKOLAKI: Kirkko ja koulu erotettiin. Kirkko pysyi valtiokirkkona. Kirkon lainsäädäntöoikeutta sen omissa asioissa supistettiin. Uusi kirkolliskokous sai vain aloite-ja valmisteluoikeuden; sen hyväksymät ehdotukset tuli esittää hallitsijalle ja säädyille tarkastamista ja lainsäädännöllisen päätöksen tekemistä varten. Kirkkokuria tiukennettiin.
8. LAHJOITUSMAAKYSYMYS: Itä-Suomen lahjoitusmaitten kysymys saatiin ratkaistua. Säätyjen takuulla otettiin 4 miljoonan kuoletuslaina sekä säätyjen takuulla saatiin lahjoitusmaitten myyjille asettaa enintään 8-miljoonan arvosta 5% korkoa tuottavia obligaatioita. Talonpojat lunastivat siten tilansa perintötiloiksi valtiolta 39 vuoden maksuajalla ja maksoivat lunastussummalle korkoa 6%, josta 1% olisi kuoletusta.