Kenraaliadjutantti, ruhtinas Paul Gavrilovitsh Gagarinin kertomus Aleksanteri I matkasta Suomeen (Emil Nervanderin mukaan):
30 p. maaliskuuta klo l0 aamulla, mitä kauneimpana kevättalvipäivänä, kävi keisari seurueineen Viaporissa, "jonka Ruotsin leijona oli rakentanut Venäjän kotkien varalle", kuten Gagarin sanoo, joka oli mukana keisarin seurueessa ja on antanut linnoituksesta pitkähkön kuvauksen. Hän kertoo että rintavarustuksilla oli 900 tykkiä ja yli 1,200 itse linnoituksessa ja huudahtaa: "Ja tämä uusi Gibraltar on maksanut meille vain muutaman viikon saarroksen, muutaman tykinlaukauksen, noin l00 miestä ja neuvotteluja!"
Suurella Itä-Svartöllä oli kenraali van Suchtelen huomaut- tanut keisarille siitä järjestyksestä, mihin melkoinen joukko kaikensuuruisia tulikitoja oli asetettu, ja lisännyt: "Sire, siinä on juurikuin joku tykistökirjasto!" - kirjasto, joka sisältää hallitsijain viimeiset syyt, loppukeinon, jota vastaan ei ole olemassa mitään vastasyitä, kuten Gagarin arvelee.
Kun Vargöllä huomattiin keisari, vedettiin ylös keisarillinen lippu, jota tervehti 900 suurinta tulikitaa - tervehdys, joka lienee kuulunut kauas ympärinsä.
Ehrensvärdin haudasta ja muistomerkistä puhuu ruhtinas Gagarin kunnioituksella ja rakkaudella, lausuen muun muassa: "Ehrensvärdin muistomerkki on ylevän yksinkertainen, se antaa näille kallioille sielun."
Ehkä juuri tällä keisarin käynnillä Viaporissa esitettiin hänelle suunnattomista voimistaan ja uhkarohkeista kujeistaan tunnettu Otto Fleming, jota yleisesti sanottiin "vahvaksi parooniksi". Tämä vanhojen Flemingien viimeinen miehinen jälkeläinen tempasi käsiinsä maassa olevan kanuunan ja teki sillä kunniaa Hänen Majesteetilleen. Viaporista keisari palasi klo 2 i. p. Helsinkiin, jossa hänelle ja hänen seurueelleen tänä päivänä pidettiin kaupungin puolesta suuret päivälliset raatihuoneella.
Siihen aikaan lienee... ollut aika vaikea saada kokoon houkutteleva ruokalista. Kas tässä Gagarinin tragikoo- millinen kuvaus tuosta hyvänsuovasta, mainiosta ateriasta:
»Se oli suuri, se oli pitkä», hän huokailee. »Arvoisan kaupungin virkamiehet ja porvarit eivät säästäneet vateja eikä kumarruksia; mutta kala ei soveltunut yhteen lihan kanssa eikä liha muiden ruokalajien kanssa. Olivit ja gurkut eivät odottaneet paistia, rypäleet tulivat ennen tryffeliä ja tryffeli seurasi hyytelön jälkeen; appelsiinit olivat paras jälkiruoka, mutta hyvin nolot muutoksestaan, sillä ne olivat pakkasen puremia ja makeasta, kullanvärisestä omenasta muuttuneet punaisen ruskeiksi ja karvaiksi. Muiden viinien joukossa tarjottiin myös vanhaa viiniä ja vanhoissa laseissa, ja vielä reinin viiniä, jota höystettiin suurilla sokeripaloilla, ja täten valmistetussa viinissä juotiin maljat!--»
Iltasella oli Helsingin kaupunki keisarin kunniaksi pannut toimeen tanssiaiset - jotka Gagarinin sanojen mukaan olivat sata kertaa päivällisiä paremmat. Tähän nuoren ruhtinaan edulliseen arvosteluun vaikutti kai etusijassa eräs mitä rakastettavin ja viehättävin naisilmiö tanssivien rivissä, niin suloinen ja viehkeä, että hän piti tätä sen naisihanteen vertaisena, jonka kauneille silmille hänen matkakuvauksensa oli aiottu.
Niissä päiväkirjamuistiinpanoissa, joita eräs aikalainen, nuori Kaarle Elias Alopaeus, tuomiorovastin poika, teki ja jotka sisältyvät "Alopaeus-papereihin", mainitaan ettei keisari saapunut tanssiaisiin sekä että huhu väitti hänen Helsingissä saaneen viestejä, jotka luettuaan hän oli hieronut silmäkulmiaan, jopa Iyönyt kädellä otsaansa. Tiedon tultua tästä hänen ministereilleen tanssisaliin nämä yhdessä muun seurueen kanssa olivat muka poistuneet tanssiaisista.
(E. Nervander, Aleksanteri I:n matkat Suomessa, 1906.)