Keisarillisen Majesteetin Armollinen Ohjesääntö
majoituksesta sekä sotaväestöjen ja sotaväenkalujen kuljetuksesta Suomessa.
Annettu Helsingissä, 19 p:nä Kesäkuuta 1868.
Me Aleksander Toinen jne., teemme tiettäväksi: että Me, sittenkuin Suomenmaan Säädyt ovat lausuntonsa asiasta antaneet, olemme hyväksi nähneet armossa vahvistaa seuraavan ohjesäännön majoituksesta sekä sotaväestöjen ja sotaväenkalujen kuljetuksesta Suuriruhtinanmaassa:
1. Artikla.
Majoituksesta.
1. Luku.
Yleisiä määräyksiä.
1 §. Sotaväen majoitus kaupungissa ja maalla toimitetaan yhteisellä kustannuksella kruunun rakennuksissa, mutta missä semmoisia ei ole saatavina, on se maan asujanten suorastaan tehtävä, tätä ennen määrättyjen perustusten mukaan.
2 §. Vapaan majoituksen saavat päällystö ja miehistö sekä sivili- ja kirkollisvirkamiehet ja palvelijat maa- ja merisotaväessä, kuin myös sotaväen sairashuoneisiin taloutta tahi sairashoitoa varten asetetut naispalvelijat, milloin he, todellista palvelusta maassa tehden, ovat joko seisontakorttiereihin sijoitetut, tahi komennuksilla, kulkuretkillä ja marsseilla matkassa.
Samanlaisia etuja nauttivat myös semmoiset ylipäällystöön kuuluvat henget, jotka ovat sotaoikeudessa syytökseen saatetut ja toistaiseksi virantoimituksesta eroitetut, mutta kuitenkin saavat vapaina oleskella; niin myös alipäällystöstä ja miehistöstä ne, jotka virkaeron saatuansa ovat johonkin paikalliseen komennuskuntaan muutetut oikeudella täydelliseen ylläpitoon kruunulta, kuitenkin vaan siltä ajalta, kuin he semmoista ylläpitoa nauttivat ja siinä paikka- kunnassa oleskelevat, johon komennuskunta on sijoitettu.
Naimattomat upsierit, jotka sotaoikeudessa ovat syytökseen saatetut eivätkä saa vapaina oleskella, saavat puolen määrätystä majoituksesta.
2. Luku.
Seisontakorttierista maan asukasten luona.
18 §. Milloin sotaväestö on seisontakorttierissa majoitus- velvollisten luona, kaupungissa tahi maalla, annetaan jokaiselle ylipäällystöön kuuluvalle hengelle seuraava määrä asuinhuoneita, nimittäin:
Asuinhuoneiden määrä Kenraalille
naineelle / naimattomalle 9 / 8
Huoneita palvelijoille ja kyökiksi 2
Tallitilaa hevoismäärälle 8
Liiteriä 2
...
19 §. Alipäällystö ja miehistö majoitetaan talonväen kanssa yhteen, taikka eri huoneisiin, kuitenkin niin, että vähintänsä 450 kuutiojalkaa ilmaa tulee jokaisen täysikasvuisen miehen tahi naisen ja puoli siitä jokaisen 14 vuotta nuoremman lapsen osalle, joka huoneessa asuu.
20 §. Tykki ja hevoisväestön upsierien hevoisille, kuin myös kruunun ratsu-, kuorma- ja tykkihevoisille sekä komppaniain artellihevoisille, hankitaan tallitila kruunun kustannuksella, sen mukaan kuin siitä 30 §:ssä säädetään.
Maalla antakoon isäntä majoitetulle, tarvittaissa, myöskin pakaritupaa leipomauunin kanssa sekä leipomiseen tarpeellisia, paikkakunnassa tavallisia kaluja, niin myös saunahuonetta, jonka lämmittäminen kuitenkin on sotaväestön kustannettava, jollei saunaa ole talonväkeä varten lämmitetty.
25 §. Talvikuukausina, jotka luetaan, Uudenmaan, Turun ja Porin, Hämeen, Viipurin ja Mikkelin lääneissä Lokakuun 1 päivästä Toukokuun 1 päivään, sekä Kuopion, Vaasan ja Oulun lääneissä Lokakuun 1 päivästä Kesäkuun 1 päivään, olkoon talonisäntä velvollinen niiden huoneiden lämmittämiseksi, joissa ylipäällystö asuu tahi jotka ovat luovutetut semmoisiksi virkahuoneiksi, joita majoitus- velvollisten tulee hankkia, taikka alipäällystölle ja miehistölle erittäin määrätyt, kuukausittain antamaan jokaista tulisijaa varten 2/7 syltää koivu- taikka 3/7 syltää mänty- tahi kuusipuita, 1 1/4 kyynärän pituisia, jokainen syltä luettuna 4 kyynärää pitkäksi ja 3 kyynärää korkeaksi.
Ruuanlaittamiseen, kun kyökkiä talonväen kanssa yhteisesti käytetään, annetaan majoitetuille polttopuita puoleksi allasanotuista määristä. Kyökkiä varten saavat: johonkuhun taulun 4:stä ensimäisestä luokasta kuuluva henki 3/8 syltää, muu taapiupsieri 3/16 syltää, yliupsieri 3/22 syltää sekä kymmenen miestä alipäällystöä ja miehistöä, yhteisesti 3/16 syltää mänty- tahi kuusipuita jokaiseksi kuukaudeksi koko vuoden pitkään.
Käyttäköönpä majoitettu talonisännän kanssa yhteistä kyökkiä tahi olkoonpa hänelle semmoinen eriksensä jätetty, niin annetaan leipomiseen: johonkuhun neljästä ensimäisestä luokasta kuuluvalle hengelle 5/8 syltää, muulle taapi- upsierille 5/16 syltää, yliupsierille 5/32 syltää sekä kymmenelle miehelle alipäällystöä ja miehistöä, yhteensä 5/16 syltää mänty- tahi kuusipuita, niin ikään jokaiseksi vuoden kuukaudeksi.
Yllämainittuihin määriin luetaan myös se, mitä palvelusväen huoneiden lämmittämiseen tarvitaan, missä semmoisia erittäin annetaan, sekä sen ruuantekoon ja leipomiseen.
Mitä majoitettu sotilas on saattanut hänelle annetuista polttopuista säästää, sitä älköön hän myökö taikka muulla tapaa hyväksensä käyttäkö, vaan pitää jälelle jääneiden puiden käydä isännän omaksi.
26 §. Valaistukseksi kahden viimeisen luokan hengille ynnä heidän palvelijoillensa jätettyihin asuinhuoneisiin kaupungeissa antavat majoitusvelvolliset joka kuukaudelta, lukien Lokakuun 1 päivästä Toukokuun 1 päivään: yhdelle taapiupsierille 15 naulaa ja yhdelle yliupsierille 7 naulaa talikynttilöitä; mutta sanottujen upsierien korttiereihin maalla sekä niihin huoneisiin, kaupungissa ja maalla, jotka ovat jätetyt kenraalimiehille ja heidän palvelijoillensa, ei anneta kynttilöitä, niin kuin ei myöskään virkahuoneisiin.
Alipäällystö ja miehistö saavat valaistusta yhteisesti talonväen kanssa, milloin yhdessä asuvat; jos ovat eriksensä majoitetut, määrätään, niin hyvin kaupungissa kuin maalla, kymmenelle miehelle yhtä paljon kynttilöitä kuin yhdelle yliupsierille.
Jos majoitettu tahtoo talikynttilän asemesta saada muuta valaistusainetta, sopikoon siitä isännän kanssa.
9. Luku.
Kuormakyydin tilaamisesta ja käyttämisestä.
77 §. Kuormakyytiin kutsumus on, milloin aika sen myöten antaa, tehtävä kuulutuksen kautta kirkossa; pitäen kuitenkin aina kyytivelvollisille taikka, jos jotakuta heistä ei tavattaisi, hänen talonväellensä kruununpalvelijain huolenpidon kautta siitä myös annettaman erinäinen tieto.
Jos joku, jota kyytiin on asianomaisella tavalla kutsuttu, jääpi pois, vahvistakoon kruununpalvelija kutsumuksen valallansa, jollei sitä muutoin voida toteen saada.
80 §. Jollei kyytivelvollinen tahi se, jonka hän sijaansa on pannut, tule määrätyllä kellonlyömällä paikalle otollisilla juhdilla ja ajoneuvoilla, olkoon hän sakon alainen 100 §:n mukaan, ja paikalla oleva kruununpalvelija hankkikoon kohta, tavallista kyytipalkkaa ja ajokalujen vouraa vastaan, taikka siitä helpoimmasta hinnasta sen yli, josta sopia voidaan, mitä näin puuttuu, jonka jälkeen hinnan eroitus enemmittä tempuitta mitataan poisjääneeltä ulos; häntä kuitenkin estämättä, puheenpaittiuden uhalla, neljäntoista päivän kuluessa sen jälkeen, kuin rahat häneltä ulosotettiin, Kuvernöörin tykönä hakea niitä takaisin.
10. Luku.
Kyytipalkasta ja sen maksamisesta.
92 §. Tehdystä kuormakyydistä tulee kyyditsijäin saada sama palkka hevoiselta ja ajoneuvoilta, kuin kestikievarikyydistä.
(otteita)