Illalla 28.3. 1809 pidettiin herrainpäivätanssiaiset, joissa Aleksanteri kiinnitti huomionsa vanhan maaherran C.A. Möllersvärdin perheeseen, jonka luona hän vieraili pala- tessaan Turusta 3-4 päivänä huhtikuuta. Erityisesti Aleksanterin huomion herätti Möllersvärdien kaunis tytär, Ulla. Tanssiaiset olivat säätyjen toimeenpanemat, mutta keisari maksoi kuitenkin kustannukset. Porvoon kaupunki oli yöhön saakka juhlavalaistu.
Porvoosta keisari Aleksanteri matkusti Helsinkiin ja sieltä 31. maaliskuuta Turkuun. Turusta Keisari matkusti 3. huhtikuuta Hämeenlinnaan, josta hän matkusti Janakkalan ja Haus- järven kautta tehdäkseen luvatun käyntinsä Möllerhofin suurehkolla maatilalla. Maatilan omisti silloin Möllesvärd`in perhe, jonka päämies oli 68-vuotias maaherran arvoa kantava Kaarle Adolf Möllersvärd, joka oli naimisissa tukholmalaisen 53-vuotiaan Charlotta L´Estraden kanssa. Kaksi vanhempaa veljestä oli sodassa ja vain nuoremmat tyttäret Marie-Louise ja Ulla olivat kotona.
Ulla Möllersvärd oli "nuoren kukoistuksensa parhaassa kevätloistossaan, sorjana vartaloltaan, puhtaine, tarmok- kaine kasvonpiirteineen hän loisti kuin vastapuhjennut ruusu ja herätti huomiota kaikkialla". Näin kuvailivat muistitiedot Ullaa. Keisari Aleksanterin kerrotaan lumoutuneen hänen varhaisesta kauneudestaan.
Keisari saapui Möllerhofiin huhtikuun 3. päivän illalla ja hänen seurueensa oli supistettu. Juhla-aterialla maaherra sai esittää keisarin maljan, joka riemulla juotiin. Tilapäiset maalaistanssiaiset lopettivat tämän Möllerhofille muistorikkaan päivän. Aikalaisten kertoman mukaan "ilo kohosi kattoon Möllerhofin pylvässalissa", joka keisarin Aleksanterin läsnäolon kautta esiintyi muistolle suurena ja komeana. "Ylhäiset ja alhaiset lumoava hallitsija" oli tanssittanut monta kertaa onnesta säteilevää Ulla Möller- svärdiä.
Seuraavan yön keisari vietti Möllerhofin kulmahuoneessa. Ottaessaan seuraavana aamuna jäähyväisiä Möllersvärdin perheeltä oli Aleksanteri nopeasti vienyt talon nuoren tyttä- ren oven taakse ja suudellut punastuvaa neitoa.
Aleksanteri halusi pian ilmaista Möllersvärdin perheelle tunnustuksensa siitä vastaanotosta, jota hän sen piirissä oli saanut kokea, ja jättää heille kullekin muisto heidän vieraan- varaisuudestaan ja todistus erityisestä suosiosta. Keisarilliset jalokivillä runsaasti koristetut lahjat olivat: sormus maaherralle, rintasolki (fermoir) rouva Möllersvärdille, kampa vanhemmalle ja rintasolki nuoremmalle tyttärelle. 17.4. 1811 keisari ilmoitti maaherralle nimittäneensä hänen tyttärensä hovineitsyeksi (demoiselle d´honneur) keisarilli- seen hoviin. Möllersvärd pyysi Speranskin tällöin anomaan, että keisari nimittäisi Ullan hovineitsyeksi, eikä vanhempaa sisarta (kuten tapana oli). Pyyntöön myönnyttiin.
Möllersvärdin perhe osoitti kiitollisuuttaan Aleksanteri I:stä kohtaan pystyttämällä Mäntsälänkartanon puistoon yksinkertaisen puisen muistomerkin, jota koriti keisarin kruunulla varustetut nimikirjaimet hohtavasta metallista ja kirjoitus:" Yleiselle hyväntekijälle yksityisen henkilön kiitollisuus Syyskuussa 1819". Muistomerkki säilyi pystyssä 1870-luvulle saakka.
Toinen todiste Möllersvärdin perheen uskollisesta muistosta keisarillista ystävää kohtaan on käsikirjoitus: "Huvitus Keisari Aleksanterin Nimipäivänä 11 p. Syysk. 1816. Esitetty Mäntsälänkartanossa". Siinä esiintyi Suomen neljän säädyn edustajia, ja näytelmä loppui kuvaelmalla, jossa hengettäret kunnioittaen ympäröivät keisarin rintakuvaa, edustajain pitäessä kuvan yllä tammiseppelettä, missä oli kirjoitus: "ob cives servatos". Yksi hengettäristä oli luultavasti silloin kauneutensa parhaassa kukoistuksessa säteillyt 25-vuotias hovineiti Ulla Möllersvärd.
Ulla Möllersvärd oli vihitty jouluaattona 1813 (Runebergin kuvaaman sotasankarin) kenraalimajuri O.R. Essenin kanssa, joka oli silloin 58-vuotias ja kolmannessa aviolii- tossaan. Naimiskauppa oli 22-vuotiaasta morsiamesta vastenmielinen ja hän jätti miehensä hääiltana. Seuraavana vuonna he erosivat laillisesti, ja von Essen meni jouluaattona 1814 neljänteen avioliittoonsa. Rouva Ulla Möllersvärd asettui asumaan Porvooseen ja omisti aikansa vuodesta 1840 alkaen pienen, äidittömän veljentyttären hoitamiseen ja kasvattamiseen. Tämän kodissa hän vanheni ja muuttui vähitellen pieneksi ja kurttuiseksi, vuosien painon käyris- tämäksi eukoksi. Ulla Möllersvärd laskettiin haudan lepoon yhtenä kesäpäivänä 1878, 87-vuoden ikäisenä.
(E. Nervander, Aleksanteri I:n matkat Suomessa, 1906)