Yrjö Koskinen: Oppikirja Suomen kansan historiassa.
Esipuhe:
Jaloin Suomen Miesten Adolf Iwar Arwidsson ja Gabriel Rein vainajain muistolle pyhittää hartaimman kiitollisuuden ja kunnioituksen osoitteeksi Kirjan-tekijä.
Puolen seitsemättä wuosisataa oli Ruotsinwalta ohjannut Suomen kansan kohtaloa ja hoitanut sen historiallista kaswatusta. Ruotsinwalta oli ensin tuonut tänne Kristin-uskon ja sen kautta saattanut Suomenmaan Eurooppalaisen sivistyksen yhteyteen. Ruotsinwallan kautta Suomalaiset heimokunnat tässä maassa ensin oliwat yhdistyneet warsinaiseksi kansakunnaksi, wastaan-ottaen ja omaksesa omistaen ne la´it ja yhteiskunnalliset laitokset, jotka Ruotsin kansa, warahammin waltioksi asettuneena, jo oli ennättänyt itsellensä muodostaa. Suomen kansalle se olim ollut erinomaista onnea, että nämä ulkoa tuodut laitokset kokonaan seisoivat talonpoikaisen wapauden perustuksella ja että läänitys-järjestelmä, joka samaan aikaan alkoi pohjaseen lewitä, ei milloinkaan saanut warsinaista jalan-sijaa Ruotsin waltakunnassa; sillä tästä seurasi, että Suomen kansa, waikka walloitettuna, saawutti samat waltiolliset oikeudet, kuin mitä Ruotsin kansa itse nautitsi. Rinnan nuo molemmat kansakunnat sitten oliwat kulkeneet historiallista uraansa kowien ja keweiden waiheiden läpitse, ja jos olikin kunnian osa useimmiten tullut Ruotsin kansalle ja kärsimysten enemmyys Suomalaisille, oli kumminkin meidän kansa tästä waltio-yhteydestä woittanut etuja, joita se itsekseen jätettynä ei olisi woinut samassa määrässä ja yhtä joutuisasti saawuttaa. Mutta nyt tämä historian näkymölle myöhään saapunut Suomen kansa oli wähitellen ennättänyt muun maailman tasalle siwistyksessä ja yhteiskunnallisessa edistyksessä, sen itsenäisyyden-tunto oli samassa määrässä herännyt ja tuo warttunut kansallis-henki alkanut waatia erikoista waltiollista asemaa. Näin walmistui ero Ruotsin waltakunnasta luonnollisena edistys-asteena Suomen kansan historiassa. Waan tämä ero ei tapahtunut keskinäisen wihollisuuden kautta. Tuo wanha weljyyden-liitto katkesi ikäänkuin sallimuksen kowan iskun kautta ja jätti muiston, joka aina on pysywä kansallemme kalliina ja pyhänä.