Keisarillisen Majesteetin Plakaatti
neljästä yhteisestä, julkisesta, kiitos-, paasto-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka koko Suomen Suuriruhtinanmaassa ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät vuonna 1870.
Annettu Helsingissä, 1 p:nä Marraskuuta 1869.
Me Aleksander Toinen jne., Tarjoomme Teille, Meidän rakkaille, uskollisille alamaisillemme evangelisesta Lutheruksen seurakunnasta Suomen Suuriruhtinanmaassa, erinomaisen lempeytemme, armollisen suosiomme ja hyvän tahtomme, Jumalan Kaikkivaltiaan kanssa.
Rukoile ja tee työtä! Nämät sanat sisällänsä pitävät tähdellisen elämänohjeen, jonka totuus on perustettu Jumalan sanaan ja jonka vakaisuuden kokemus todistaa. Rukous ja työnteko ovat ihmisen tosi menestyksen perustuksena ja ehtona. Ei toinen eikä toinen näistä yksinänsä vie tarkoituksen perille, vaan molempain yhdistyksessä on perustuksen voima ja molempain harjoittamisesta vuotaa menestys ja siunaus. Maallisen elämänsä kannalta on ihmisellä maallisten suhteiden piirissä hänelle osoitettu työalansa ja asetettu määräyksensä hyödyttää kelvollisen toimen kautta; mutta koska hän sen ohessa tuntee itsensä Luojaan sidotuksi ja on aivottu hengellisessä yhdistyksessä Hänen kanssaan korkeampata, ijankaikkista elämää viettämään, niin tarvitsee hänen maallisen työntekonsa aikana alati kokea ylläpitää, virkistää ja vahvistaa tätä hengellistä yhdistystä sekä siten harjauta elämään sitä taivaallista elämää, jota varten hänen kuolematon sielunsa kuitenkin on lopullisesti luotu.
Työnteko on aivan tarpeellinen ja hyödyllinen.
Viisaudessansa ja rakkaudessansa on Jumala niin asettanut, että mikä ihmiselle on todella hyödyllistä, se on myöskin käynyt hänelle välttämättömän tarpeelliseksi. Jumalan tuomiossa ensimäiselle ihmiselle syntiinlankeemuksen jälkeen: sinun otsas hiessä pitää sinun syömän leipää, asuu rakkaus, eikä rangaistus; ja kun paratiisin ilotarhoista pois ajetun täytyy surulla elättää itseänsä maan päällä, joka kasvaa hänelle orjantappuroita ja ohdakkeita, niin on juuri tämä hänelle hyödyksi ja siunaukseksi. Työnteon, ahkeran ja raskaan työnteon kautta, muodostuu ihmisen itseomainen luonne ja saavutetaan oikea ihmisarvo. Se, joka uskollisen työnteon kautta kutsumuksessansa, rehellisesti huolta pitää itsestänsä ja omaisistansa sekä hänelle annetun taidon ja voiman mukaan sen ohessa edistää yhteistä hyvää, voittaa itsellensä kaikkien oikeatuntoisten kunnioituksen samalla kuin täytetyn velvollisuuden tunto hänelle tuottaa itsensä kunnioituksen ja sisällisen tyytyväisyyden. Surun ja vastoin- käymisen aikoina on työ hänelle lohduttava ystävä; monen- kaltaisten houkutusten ja viettelysten keskellä hänen tukensa ja turvansa. Laiska sitä vastoin joutuu helposti häntä kietoviin viettelysten ja omain syntisten himojensa paulaan, sillä joutilaisuus, joka sotii Jumalan järjestystä vastaan, on monen pahuuden juuri. Tässä Jumalan järjestyksessä säädetään myöskin: jos ei joku tahdo työtä tehdä, niin ei hänen syömänkään pidä. Laiskana elämistä seuraa useimmasti häviö ja köyhyys. Silloin kuuluu: en minä voi kaivaa, häpeen minä kerjätä. Mutta jos siten köyhäksi joutuneelta on kadonnut hyödyllisen työn tekemisen halu ja voima, niin - kerjätköönpä hän almuja toisten ovilla, taikka anastakoon itsellensä varkaudella ja petoksella toisen omaa, - vajoo hän yhä syvemmälle ja alentuu siveellisessä katsannossa.
Sentähden on Jumalan sanassa niin monta nimenomaista käskyä ja sydämellistä varoitusta työntekoon. Kuusi päivää pitää sinun työtä tekemän ja kaikki askarees toimittaman, määrää kolmas käsky Jumalan laissa. Joka peltonsa viljelee, hän saa leipää yltäisesti; vaan joka pyytää joutilasna käydä, se ravitaan köyhyydellä, sanoo viisas Salomo. Joka varastanut on, älkään sillen varastako, vaan paremmin tehkään työtä ja toimittakaan käsillänsä jotakin hyvää, kirjoittaa Apostoli Paavali kristityille Ephesossa, ja Thessalonikan seurakunnalle antaa hän seuraavan nuhteen ja varoituksen: me kuulemme että muutamat teidän seassanne tavattomasti vaeltavat ja ei tee työtä, vaan joutilasna ovat. Mutta senkaltaisia me käskemme ja neuvomme meidän Herran Jesuksen Kristuksen kautta, että he hiljaisuudessa työtä tekisit ja omaa leipäänsä söisit.
Mutta niin kuin työ on aivan tarpeellista ja hyödyllistä sekä Jumalalta käskettyä, niin totta on myöskin, että ainoastansa sillä työllä, joka rukouksella ja kiitoksella pyhitetään, on oikea siunaus muassansa. Ei ihminen taida mitään ottaa, ellei hänelle anneta taivahasta. Kaikkinainen hyvä anto ja kaikkinainen täydellinen lahja tulee ylhäältä valkeuden isältä. Hän se on, joka työn tekemiseen antaa halun ja voiman; Hän se on, joka antaa hankkeiden ja yritysten menestyä, joka siunaa työn hyvällä lopulla. Jos ei Herra huonetta rakenna, niin he hukkaan työtä tekevät, jotka sitä rakentavat. Sen vuoksi että siunaus tulee Jumalalta ja kunnia on yksistänsä Hänen; sen vuoksi pitää kaikki työnteko aloitettaman ja toimitettaman rukouksella sekä lopetettaman kiitoksella. Niin kuin ihminen tarvitsee tehdä työtä jokapäiväisen leipänsä eteen, niin tarvitsee hän myös joka päivä rukoilla taivaalliselta Isältä: Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Jumalan lasten rukoileminen ei ole rajoitettu ainoastansa muutamiin huoneisiin, aikoihin ja hetkiin; he vaeltavat alituisessa rukouksen seuranpidossa Jumalansa kanssa ja rukous- huokaukset nousevat heidän sydämistänsä niin työtä tehdessä kuin levätessä. Mutta varsinki sinä päivänä, jonka Herra on itse pyhittänyt ei ainoastansa ruumiin levoksi ruumiillisista töistä, vaan sielunki levoksi hänen pyhässä kanssakäymisessänsä, on kristityn ylen iloista Jumalalle kantaa sydämensä kiitosuhrit, rukoilla häneltä uutta armoa, uutta voimaan ja siunausta sekä Herran huoneessa yhdistyä yhteiseen ylistysvirteen, niin kuin Psalmista todistaa: hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein ylimmäinen: aamulla julistaa sinun armoas ja ehtona sinun totuuttas. Kuinka ihanat ovat sinun asuinsias, Herra Sebaoth! Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin; minun ruumiini ja sieluni iloitsee elävässä Jumalassa.
Rakkaat alamaiset! Me olemme tahtoneet muistuttaa Teille yhdistetyn työnteon ja rukouksen tuikitarpeellisuudesta, tärkeydestä ja siunauksesta; ja vakuutetut, niin kuin olemme, hurskasmielisten rukoilijain myöskin olevan rehellisiä työntekijöitä, ja että totinen jumalanpelko on kansallisen jalouden perustus, tahdomme Me jumalisuuden harjoittamiseen erinäisesti kehoittaa Teitä ja sitä varten, vanhan tavan mukaan, määrätä neljä sunnuntaita tulevana vuonna 1870, nimittäin ne, jotka tulevat olemaan Maaliskuun 6:na, Toukokuun 8:na, Heinäkuun 17:sta ja Lokakuun 23:tta päivänä, yhteisinä rukouspäivinä juhlallisesti pidettäviksi ja vietettäviksi.
Sen ohessa kuin määräämme saarnojen johdoksi edellä- mainittuina rukouspäivinä myötäseuraavat Jumalan sanasta valitut tekstit, kehoitamme Me Teitä kaikkia, Meidän uskollisia alamaisiamme evangelisesta Lutheruksen uskon- tunnustuksesta Suomen Suuriruhtinanmaassa, ketään pois eroittamatta, olkoonpa mistä säädystä ja arvosta hyvänsä, sekä ahkerasti käymällä jumalanpalveluksessa Herran huoneessa ja hiljaisissa ja hartaissa Jumalan sanan tutkimisissa kodoissansa oikein pyhittämään nämät yhteiset rukouspäivät: ollen kaikkien asianomaisten velvollisuutena tämä Meidän Käskymme säännöllisesti julistaa sekä sen noudattamista tarkasti valvoa. Me jätämme Teidät kaikki ja kunkin Jumalan Kaikkivaltiaan haltuun, armollisesti. Helsingissä, 1 p:nä Marraskuuta 1869.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä, Suomeen asetettu Senaatinsa.