Kirkollistoimikunnan kirje kaikille Tuomiokapituleille, kiitoksen pitämisestä vuosittain kirkoissa, Hänen Majesteettinsa Keisarin hengen pelastuksen johdosta 16 p:nä Huhtikuuta 1866 ja 6 p:nä Kesäkuuta 1867.
Annettu Helsingissä, 15 p:nä Maaliskuuta 1869.
Siitä vakuutettuna, että evankelis-lutherilaiseen uskontunnustukseen kuuluvat Suomen asukkaat alati tulevat hartaimmalla kiitollisuudella ylistämään Jumalan armollista kaitsemusta, jonka kautta Hänen Majesteettinsa Keisari Aleksander Toisen kallis henki kaksi eri kertaa, Huhtikuun 16 p:nä 1866 ja Kesäkuun 6 p:nä 1867, uhkaavasta kuoleman- vaarasta varjeltiin Suomen kotimaamme siunaukseksi, joka on saanut nauttia lukemattomia todistuksia tämän Korkean Hyvintekiänsä lemmestä ja suosiosta, on Keisarillinen Senaati määrännyt, että kaikissa Suomenmaan evankelis- lutherilaisissa kirkoissa vuosittain edellämainittuina päivinä, jos ne sunnuntaiksi sattuvat, taikka muussa tapauksessa sitä edellisenä sunnuntaina, kiitosrukous tämän johdosta pitää saarnan jälkeen saarnastuolista pidettämän sekä ylistysvirsi kohta sen perästä seurakunnalta veisattaman. Jonka, kuin myöskin että Tuomiokapitulin tulee kiertokirjeessä antaa tästä hiippakunnan papistolle käsky, Kirkollistoimikunta, määräyksen mukaan, saa Tuomiokapitulille tiedoksi ja noudatukseksi tämän kautta ilmoittaa.