Keisarillisen Majesteetin Plakaatti
neljästä yhteisestä, julkisesta, kiitos-, paasto-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka koko Suomen Suuriruhtinanmaassa ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät vuonna 1871.
Annettu Helsingissä, 14 p:nä Marraskuuta 1870.
Me Aleksander Toinen jne., Tarjoomme Teille, Meidän rakkaille, uskollisille alamaisillemme evangelisesta Lutheruksen seurakunnasta Suomessa, erinomaisen lempeytemme, armollisen suosiomme ja hyvän tahtomme, Jumalan Kaikkivaltiaan kanssa.
Jumalan sana, joka totuuden valossa meille näyttää Jumalan ja ihmisen keskinäisen välin, opettaa että mielen muutos on välttämättömästi tarpeellinen jokaiselle ihmiselle hänen luonnollisessa tilassaan, sekä että tämä muutos ei voi tapahtua ihmisen omasta voimasta, vaan on Jumalan vapahtavan armon tehtävä. Ellei joku vastuudesta synny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä: ellette käänny ja tule niin kuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan, - niin vakuuttaa Jesus Kristus, sen ohessa kuin hän osoittaa itseensä, niin kuin ainoaan Poikaan, jonka Jumala rakkaudesta maailmaa kohtaan on antanut, että jokainen kuin uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman. Sen vuoksi alkoikin Hän opetusvirkansa toimittamisen sillä varoituksella: tehkäät parannus ja uskokaat evankeliumi; ja Apostoli Pietarin ensimäinen saarna heluntaipäivänä päättyi kehoituksella: tehkäät parannus, ja antakaan jokainen itsensä kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi saamiseksi. Ja niin kuin kristillinen kaste merkitsee, "että vanha Aadami hänessä, joka kastetaan, jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta, syntein ja kaikkein pahain himoin kanssa, pitää upotettaman ja kuoletettaman, ja jälleen joka päivä nouseman ylös uusi ihminen, jonka pitää pyhyydessä ja vanhurskaudessa ijankaikkisesti Jumalan edessä elämän", niin varoittavat Apostolitkin alituisesti semmoiseen lakkaamattomaan mielen uudistukseen ja lisääntymiseen pyhityksessä. - Mutta koska vapahdus on Jumalan vapaan armon lahja, jonka ihminen saa vapaasti vastaanottaa, niin täytyy jokaisen, joka tahtoo siitä tulla osalliseksi, sitä rukoilla, isota ja janota, sekä saadusta lahjasta kiittää ja ylistää. Ainoastansa nöyrässä ja kiitollisessa sydämessä voi usko syntyä ja elää - se usko, joka, Kristuksessa tapahtuneen vapahduksen vastaanottamisella ja omistamisella, saattaa ihmisen oikeaan tilaan Kolmiyhteistä Jumalata kohtaan ja siten tekee hänen osalliseksi ijankaikkiseen elämään ja autuuteen.
Näistä totuuksista tulette Te, rakkaat alamaiset, useasti muistutetuiksi Jumalan sanassa, kun sitä luette ja katselette kotona Teidän majoissanne, sekä myöskin silloin, kuin Herran huoneesen kokoonnutte yhteistä hartautta pitämään. Mutta Me katsomme sen kristilliseksi velvollisuudeksemme joka vuosi kehoittaa Teitä semmoiseen jumalisuuden harjoitukseen, siitä vakuutettuina, että jumalanpelko on kansallisen yhteyskunnan vakavin tuki, ja että vanhurskaus korottaa kansan, mutta synti on kansan häpeä. Erittäisin tahdomme Me tällä kertaa mieleenne johdattaa, miten Teillä maallisessakin katsannossa on suuri syy Jumalalle yhteisesti kantaa sydäntenne kiitosuhreja. Kaikista maanne seuduista on tullut mitä ilahuttavimpia tietoja kaikenkaltaisten viljain runsaista sadoista ja ylipäänsä karttuvasta varallisuudesta. Miten silloin on, kun Jumala ottaa siunauksensa pois, olette Te viimeisinä katovuosina kylliksi kokeneet. Oppikaat siis kiitollisuudella vastaanottamaan ja taidolla käyttämään Jumalan lahjoja. Niin kuin Herra silloin kurituksellansa tahtoi herättää Teitä ajattelemiseen, niin tahtoo Hän nyt laupeudellansa ja hyvyydellänsä kehoittaa Teitä parannukseen. Muista maista kuuluu hirmuisia sodan ja vainon sanomia. Tuhansittain ihmisiä tuhotaan verisissä tappeluissa; satoja tuhansia niiden maiden asukkaita kohtaa katkerat vahingot. Kaupungit hävitetään raunioiksi, kylät poltetaan poroksi, hedelmälliset viljavainiot tallataan maahan ja ryöstetään paljaiksi. Teitä on Jumala Kaikkivaltias armollisesti varjellut tämmöisistä kauhistuksista. Te saatte levossa istua hiljaisissa majoissanne ja voitte lakien turvissa vakaina hoitaa rauhallisia askareitanne. Älkäät olko Jumalata tästäkään armosta kiittämättä. Kansan sukukunnat, tuokaat Herralle, tuokaat Herralle kunnia ja voima. Tuokaat Herralle hänen nimensä kunnia; tuokaat lahjoja ja tulkaat hänen esihuoneisiinsa. Kumartakaat Herraa pyhässä kaunistuksessa; peljätkäät häntä kaikki maailma.
Me kehoitamme Teitä vilpittömään katumukseen ja parannukseen, uskolliseen rukoukseen ja Jumalan nimen kiittämiseen ja ylistämiseen, määrätessämme, että neljä sunnuntaita tulevana vuonna 1871, nimittäin ne, jotka tulevat olemaan Maaliskuun 12:sta, Toukokuun 7:nä, Heinäkuun 16:sta ja Lokakuun 22:tta päivänä, ovat yhteisinä kiitos-, paasto-, katumus- ja rukouspäivinä juhlallisesti pidettävät ja vietettävät.
Sen ohessa kuin määräämme saarnojen johdoksi edellä- mainittuina rukouspäivinä myötäseuraavat Jumalan sanasta valitut tekstit, kehoitamme Me Teitä kaikkia, Meidän uskollisia alamaisiamme evangelisesta Lutheruksen uskontunnustuksesta Suomen Suuriruhtinanmaassa, ketään pois eroittamatta, olkoonpa mistä säädystä ja arvosta hyvänsä, sekä ahkerasti käymällä jumalanpalveluksessa Herran huoneessa ja hiljaisissa ja hartaissa Jumalan sanan tutkimisissa kodoissanne oikein pyhittämään nämät yhteiset rukouspäivät: ollen kaikkien asianomaisten velvollisuutena, tämä Meidän Käskymme säännöllisesti julistaa sekä sen noudattamista tarkasti valvoa. Me jätämme Teidät kaikki ja kunkin Jumalan Kaikkivaltiaan haltuun, armollisesti. Helsingissä, 14 p:nä Marraskuussa 1870.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä, Suomeen asetettu Senaatinsa.