Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus,
sisältävä yhteisiä sääntöjä niille yleisille kilpa-ajoille hevosilla, joita toistaiseksi tullaan vuosittain Suomessa pitämään.
Annettu Helsingissä, 21 p:nä Joulukuuta 1870.
Me Aleksander Toinen jne., Teemme tiettäväksi: Sittenkuin Armollisen Julistuksen kautta 25 päivältä Kesäkuuta 1869 Suomen yleisistä varoista määräsimme viisitoista tuhatta markkaa vuosittain kahdentoista vuoden kuluessa, luetut sanotun vuoden alusta, palkintoina käytettäviksi kilpa-ajoissa maan eri osissa, sekä asianomaiset Kuvernöörit ja maassa perustetut hevosystäväin yhdistykset ovat antaneet vaaditut alamaiset lausuntonsa tehdystä ehdotuksesta yhteisiin sääntöihin näille kilpa-ajoille, olemme Me Armossa nähneet hyväksi sanotussa katsannossa vahvistaa seuraavat säännöt aluksi neljänä vuonna noudatettaviksi, lukien 1871 vuoden alusta.
1 §. Palkintokilpaan ottakoot osaa ainoastansa oriit ja tammat, jotka ovat Suomessa syntyneitä, kelpaavia siintöeläimiksi sekä vapaita taudista ja perimöisistä vioista. Hevosen, joka ontuu, ja tamman, joka on tiine, ei sallita ottaa kilpa-ajoon osaa.
2 §. Saadaksensa ottaa kilpa-ajoon osaa tulee hevosen olla, juoksian vähintänsä neljä vuotta ja vetäjän vähintänsä viisi vuotta vanhan, eikä päälle kahdentoista vuoden.
3 §. Kelvataksensa palkittavaksi pitää hevosen, kengitettynä, olla korkeudeltaan, juoksian vähintänsä yhdeksän korttelia kolme tuumaa ja vetäjän ylinnä kymmenen korttelia kolme tuumaa, korkeus luettuna lanteiden korkeimmalta paikalta.
4 §. Kilpailu juoksioilla toimitetaan tasaisella, ympäriinsä vähintäänkin virstan pituisella, soikealla radalla, joka siinä tapauksessa kaksi kertaa yhtä menoa päästä päähän juostaan. Tämä matkan pituus voidaan 1873 ja 1874 vuosien kilpailuissa, jos hevosystäväin yhdistys kilpailupaikalla, tahi, missä semmoista ei ole, valittu toimikunta sen päättää, lisätä kolmeksi virstaksi, vaan ei enemmäksi.
5 §. Palkintokilpailut, sekä juoksioilla että vetäjilläkin, toimitetaan talven aikana, re´ellä. Ajan kilpa-ajoille määrää läänin Kuvernööri, paikkakunnan hevosystäväin yhdistyksen ehdotuksesta, missä semmoinen on perustettu. Kilpailua älköön missään paikkakunnassa määrättäkö semmoiseksi päiväksi, jona markkinoita siellä pidetään, eikä sunnuntai- tahi pyhäpäiväksikään, taikka sen jälkeiseksi päiväksi.
Kuvernöörin tulee kilpailuajasta antaa yleisölle tieto ilmoitusten kautta, jotka kolme kertaa, ensimäisen kerran viimeistäänkin kaksi kuukautta ennen kilpa-ajoa, pannaan sekä maan virallisiin sanomalehtiin, että niihinkin sanomiin, jotka siinä maakunnassa ulosannetaan, missä kilpailua tullaan pitämään; jota paitsi Kuvernöörin pitää kilpailun ajasta panna kuulutus läänin kaikkiin kirkkoihin, siellä julistettavaksi kolmena sunnuntaina, ensimäisen kerran viimeistäänkin kaksi kuukautta ennen kilpailua. Näissä ilmoituksissa on myöskin sanottava niiden palkintojen lukumäärä ja suuruus, jotka tulevat jaettaviksi, sekä tieto annettava niiden hevosten laadusta, jotka saavat kilpailuun osaa ottaa, ja minä päivänä ja tuntina hevoset ovat ilmoitettavat 6 §:ssä mainittuun katselmukseen.
Vuosiksi 1871 ja 1872 määrää Senaatin Maanviljelys- toimikunta kilpa-ajojen ajat, sittenkuin asianomaisia Kuvernöörejä on asiasta kuulusteltu; ja kuulutettakoon 1871 vuoden kilpa-ajojen määräajoista lähempänä niiden pitämisaikaa, kuin yllä on säädetty.
6 §. Kullakin kilpailupaikalla valitsee siellä oleva hevosystäväin yhdistys, jos semmoista on, mutta muutoin läänin Kuvernööri, toimikunnan rataa toimeen panemaan. Tämän toimikunnan tulee jäsenistänsä tahi muista asiantuntevista hengistä valita vähintäänkin kolme kilpailun palkintotuomaria sekä määrätä se tulomakso, joka kultakin kilpa-ajoon osaa ottavalta hevoselta on suoritettava ja joka makso ei saa nousta yli neljän markan.
Palkintotuomarien tulee ilmoitetulla tunnilla ennen kilpa-ajoa mitata kilpailuun ilmoitettujen eläinten korkeus ja eläinlääkärin avulla muutoin syynätä ne, sekä kilpailusta poissulkea semmoiset, joiden ei nähdä kelpaavan palkittaviksi. Muutoin tulee palkintotuomarien katsoa kilpa-ajon perään ja päättää mikä kilpailevista on palkinnon voittanut, kaikki tarkasti noudattaen tässä asetuksessa vahvistettuja sääntöjä.
7 §. Kilpailiain suoritettavat tulomaksot käytetään kilparadan laittamiseen. Mitä tähän ehkä näiden maksojen lisäksi tarvitaan, on koottava raha-apujen kautta asiata harrastavilta hengiltä, sillä tavalla kuin asianomaiset siitä sopivat. Mitään osaa määrätyistä palkintorahoista ei saada mainittuun tarkoitukseen käyttää.
8 §. Juoksiain kilpa-ajossa juoksevat hevoset peräkkäin ja yksitellen, ajanlaskun mukaan. Jos kaksi hevosta tahi usempikin juoksisivat määrätyn matkan yhtä pitkässä ajassa, pitää niiden, vähän aikaa levättyänsä, uudestaan kilpailla kahden virstan radalla. Jos ei sittenkään saada mitään ratkaisevaa päätöstä, vaan kilpailiain nähdään jälkimäisessäkin koetuksessa osoittaneen yhtäläistä nopeutta, pitää niitä, hetkisen levättyänsä, vieläkin koettaa ainoastansa yhden virstan radalla ja koetusta sillä tavoin pitkittää samanlaisella radalla, kunnes jompikumpi nopeudessa voittaa toisen.
Vetäjäin kilpa-ajossa alotetaan koetus vedättämällä vähintäänkin kahdensadan leiviskän painoista kuormaa, ajokalua lukuun ottamatta, luisulla eli kaltavalla radalla, jonka nouseminen pitää olla tarkasti mitattuna. Painoa kunkin vetäjän kuormaan pitää määrätyillä paikoilla rataa, yhtä kaukana toisistaan, lisättämän visseillä leivisköillä, jota tehdään kunnes vetäjä pysähtyy. Ruoskaa eli piiskaa ei saada kilpa-ajossa missään tapauksessa käyttää.
13 §. Orille tahi tammalle, olkoonpa juoksia tahi vetäjä, joka kilpa-ajossa on voittanut jommankumman kahdesta korkeimmasta palkinnosta, älköön sittemmin samaa palkintoa annettako, jollei hevosen omistaja asianomaisen maistraatinjäsenen, kruununnimismiehen tahi muiden luotettavain henkien todistuksella voi näyttää että tamma sitte viimeisen palkinnonsaannin on saanut varsan, tahi että oriilla on, niillä ehdoilla, jotka Kruunun siintöoriille ovat määrätyt, astutettu vähintänsä kuusi tammaa. Semmoisen palkinnon saaneen oriin omistajan tulee sen vuoksi, jos hän tahtoo seuraavan vuoden palkintokilpailuun osaa ottaa oikeudella saada sama palkinto, joka oriista ennen on annettu, aikaisin keväällä, kolmasti kuuluttamalla sen seurakunnan kirkossa, jossa hän asuu, ilmoittaa yleisölle että oritta saadaan astujana käyttää edellämainituilla ehdoilla. Jos ei niin monta tammaa, kuin yllä on mainittu, ilmoitettaisi astuttaviksi, niin on oriin omistajalla kuitenkin oikeus seuraavassa kilpa-ajossa ottaa sillä osaa saman palkinnon kilpailuun, joka oriista ennen on saatu, jos hän silloin luotettavasti todistaa semmoisen kuulutuksen annetuksi.
Oriista tahi tammasta, joka kilpa-ajossa on voittanut toisen palkinnon, saadaan, edellämäärätyistä ehdoista huolimatta, seuraavan vuoden kilpa-ajossa antaa ensimäinen palkinto, jos hevonen sen ansaitsee.
Oriista tahi tammasta, joka maassa pidetyissä kilpa-ajoissa on voittanut palkinnon, älköön toisessa kilpa-ajossa samana vuonna enää palkintoa annettako. Sen estämiseksi, ettei tätä vastaan rikota, tulee toimikunnan heti kunkin kilpa-ajon jälkeen läänin Kuvernöörille jättää luettelo kaikista hevosista, jotka siinä ovat palkintoja voittaneet, sisältävä, paitsi hevosen omistajan nimeä ja kotopaikkaa, myöskin hevosen nimen ja ijän, sekä lyhyen tiedon sen ulkonaisista tuntomerkeistä. Tämä luettelo on sitten viipymättä Kuvernöörin toimesta yleisölle tiedoksi annettava sen painattamisella sekä maan virallisiin sanomalehtiin, että niihinkin sanomiin, jotka kilpailupaikalla ulostulevat.