Keisarillisen Majesteetin Plakaatti
neljästä yhteisestä, julkisesta, kiitos-, paasto-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka koko Suomen Suuriruhtinanmaassa ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät vuonna 1872.
Annettu Helsingissä, 30 p:nä Lokakuuta 1871.
Me Aleksander Toinen jne., Tarjoomme Teille, Meidän rakkaille, uskollisille alamaisillemme evangelisesta Lutheruksen seurakunnasta Suomessa, erinomaisen lempeytemme, armollisen suosiomme ja hyvän tahtomme, Jumalan Kaikkivaltiaan kanssa.
Niin kuin yksityisen ihmisen, niin pitää myös kaikkien inhimillisten olojen ja asetusten, tarkoitusperäänsä vastatakseen, olla Jumalan Hengeltä pyhitettyinä. Se keskinäisen uskalluksen ja rakkauden side, joka yhdistää Jumalan ja ihmisen toisiinsa ja jossa on uskonnon totinen olento, on myöskin perustuksena kaikkeen todelliseen kansalliselämään ihmisten kesken. Jumalassa, pyhässä rakkaudessa, on elämän lähde. Se elämä, joka siitä vuotaa, joka sen kanssa on lakkaamattomassa yhdistyksessä ja siitä alituisesti uudistuu, on pyhitetty rakkauden elämä, joka aina pysyy. Mutta siinä elämässä, joka sitä vastoin on luopunut elämän alkuperästä, ei asu muuta, kuin hengellinen kuolema, olkoonpa vaikka minkälaisiin hengellisen elämän valemuotoihin pukeutuneena.
Tämän on ihmiskunnan Vapahtaja Jesus Kristus sanoilla ja teoilla osoittanut; tämän totuuden tahtoi Hän, joka itse on tie, totuus ja elämä, saattaa eläväksi ja todelliseksi kaikissa niissä kansalliselämän oloissa, joihin hän täällä maan päällä eläessänsä joutui. Ihmiskunnan historia opettaa myöskin, että missä tämä uskonnon sisimmäinen periajatus halveksitaan tahi alaspoljetaan, siellä laukeavat kansallis- siteet ja siellä syntyy hämmennyksiä, jotka saattavat väkivaltaisiin mullistuksiin taikka vaikuttavat että koko yhteiskunnan rakennus tykkänään raukee. Jumalan totuudelle vieras maailman viisaus kuvailee nurjapuolisia aatteita ihmisten avuista ja maallisesta onnesta, ja monet tuhannet ymmärtämättömät ja horjuvaiset ihmismielet antautuvat yleistä vapautta, tasa-arvoisuutta, veljellisyyttä ja omaisuuden yhteisyyttä kuvastelevain houkutusten valtaan. Mutta Jumalan järjestyksestä pois erinnyt vapaus ei ole mikään muu, kuin himojemme orjallinen palvelus. Ulkomuotoisesti kyhätty tasa-arvoisuus, joka ei ole perustettu sydämen tosi nöyryyteen Jumalan edessä, on semmoinen narrinpuku, jonka himojen ensimäinen tuulenpuuska repii hajalle. Veljellisyys, joka ei vapaasti vuoda Jumalan rakkaudelta syntisiä kohtaan valloitetusta sydämestä, on tyhjä nimi, - helisevä vaski ja kilisevä kulkunen. Omaisuuden yhteisyys, johon väkivalta pakoittaa ja joka ei perustu oikeudentuntoon ja sydämen laupeuteen, on vereen ja kyyneleihin sammuva valhe.
Aivan toisin kuvaillaan nämät asiat siinä sanassa, joka totinen on ja opettaa saattaa, jossa on opettajana Kristuksen Henki, totuuden, uskon ja rakkauden henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja väkevyyden henki, taidon ja Herran pelvon henki. Niin opettaa Herra Kristus itse: jos Poika teidät vapaiksi tekee, niin te totisesti olette vapaat; ja Herran Apostoli Paavali sanoo: kussa Herran Henki on, siinä on vapaus; ja taasen: Te olette vapauteen kutsutut, ainoastaan karttakaat, ett´ette salli sen vapauden lihalle tilaa antaa, vaan palvelkaat rakkaudessa toinen toistanne. - Todellisesta tasa-arvoisuudesta opettaa sama Apostoli: ei ole tässä Juutalainen eikä Kreikkalainen, ei orja eikä vapaa, ei mies eikä vaimo, sillä te olette kaikki yksi Kristuksessa Jesuksessa; ja taasen: olkoon teillä yksi mieli, yhtäläinen rakkaus, ja olkaat yksimieliset ja yhtäpitäväiset; älkäät tehkö mitään riidan eli turhan kunnian kautta, vaan nöyryydessä pitäin toinen toisensa parempana kuin itsensä. - Oikean perustuksen totiselle veljellisyydelle on Herra Kristus lausunut sanoissa: rakastakaat teitänne keskenänne, niin kuin minä teitä rakastin, että te myös toinen toistanne rakastaisitte; ja semmoiseen keskinäiseen rakkauteen kehoittavat Apostolit ahkerasti ja uskollisesti: olkaat keskenänne palavaisessa rakkaudessa puhtaasta sydämestä, kirjoittaa Pietari; ja taasen: olkaat kunnialliset jokaista kohtaan, rakastakaat veljiä, peljätkäät Jumalata, kunnioittakaat kuningasta. - Samoin tapaamme yltä yleensä Jumalan sanassa mitä voimakkaampia kehoituksia keskinäiseen palveluksentekoon, auttavaisuuteen ja armeliaisuuteen, ei ulkonaisina lain käskyinä, vaan kaikki on jätetty pyhitetyn sydämen vapaasen rakkauteen: kukin sydämensä ehdon jälkeen, ei ylönmielin eli vaatein, sillä iloista antajata Jumala rakastaa.
Näin opettaa Jumalan sana. Näin tahtoo Kristuksen Henki läpitunkea ja pyhittää kaikki inhimilliset olot. Näin tahtoo Hän rakkauden kautta, joka on täydellisyyden side, yhdistää kaikki ihmiset yhdeksi ruumiiksi, jonka päänä Kristus on. Näin tahtoo hän perustaa ja valmiiksi saada Jumalan valtakunnan maan päällä.
Siinä vakuutuksessa, että totinen jumalanpelko on oikea perustus ei ainoastansa yksityisen ihmisen, vaan myös jokaisen yhteiskunnan menestykselle, katsomme Me esivallalliseksi velvollisuudeksemme, kehoittaa Teitä, Meidän rakkaita alamaisiamme, ahkeraan ja uskolliseen jumalisuuden harjoittamiseen, ja ilmoitamme tämän kristillisen tarkoituksemme siten, että taas tulevaksi vuodeksi 1872 määräämme neljä yhteistä kiitos-, paasto-, katumus- ja rukouspäivää juhlallisesti vietettäviksi Maaliskuun 10:nä, Kesäkuun 9:nä, Elokuun 4:nä ja Lokakuun 27:tta päivänä olevina sunnuntaina.
Sen ohessa kuin määräämme saarnojen johdoksi edellä- mainittuina rukouspäivinä myötäseuraavat Jumalan sanasta valitut tekstit, kehoitamme Me Teitä kaikkia, Meidän uskollisia alamaisiamme evangelisesta Lutheruksen uskon- tunnustuksesta Suomen Suuriruhtinanmaassa, ketään pois eroittamatta, olkoonpa mistä säädystä ja arvosta hyvänsä, sekä ahkerasti käymällä jumalanpalveluksessa Herran huoneessa ja hiljaisissa ja hartaissa Jumalan sanan tutkimisissa kodissanne oikein pyhittämään nämät yhteiset rukouspäivät: ollen kaikkein asianomaisten velvollisuutena, tämä Meidän Käskymme säännöllisesti julistaa sekä sen noudattamista tarkasti valvoa. Me jätämme Teidät kaikki ja kunkin Jumalan Kaikkivaltiaan haltuun, armollisesti. Helsingissä, 30 p:nä Lokakuuta 1871.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä, Suomeen asetettu Senaatinsa.