Otteita Haminan rauhansopimuksesta 17.9.1809
V artikla
Hänen Majesteettinsa Ruotsin kuningas luovuttaa ehdottomasti ja kaikiksi ajoiksi niin omasta kuin häntä Ruotsin valtaistuimella ja hallituksessa seuraavien jälkeläistensäkin puolesta Hänen Majesteettinsa Venäjän keisarin ja Häntä Venäjän Keisarikunnan valtaistuimella seuraavienkin hyväksi kaikki oikeutensa ja vaatimuksensa niihin seuraavassa mainittuihin maakuntiin, jotka Hänen Keisarillisen Majesteettinsa aseet ovat valloittaneet nykyisen sodan aikana, nimittäin Kymenkartanon lääniin, Uudenmaan ja Hämeen lääniin, Turun ja Porin lääniin sekä Ahvenanmaan saariin, Savoon ja Karjalaan, Vaasan ja Oulun lääneihin sekä osaan Länsipohjaa Tornionjokea myöten, tavalla josta lähemmin säädetään seuraavassa, rajojen viitoitusta koskevassa artiklassa.
Mainitut läänit asukkaineen, kaupunkeineen, satamineen, linnoituksineen, kylineen ja saarineen samoin kuin kaikki muu niihin kuuluva, etuoikeudet, verot ja tuotot, tulevat vastedes kuulumaan Venäjän keisarikunnan täyteen omistusoikeuteen ja yliherruuteen ja jäämään siihen yhdistetyiksi.
Tämän vuoksi Ruotsin kuningas lupaa ja vahvistaa mitä juhlallisimmin ja sitovimmin niin omasta kuin seuraajiensa ja koko Ruotsin kuningaskunnan puolesta olla koskaan tekemättä sen enempää välitöntä kuin välillistäkään vaatimusta mainittuihin lääneihin, maakuntiin, saariin ja alueihin, joiden asukkaat mainitun luopumisen nojalla tulevat vapautumaan siitä uskollisuudenvalasta, joka on sitonut heitä Ruotsin kruunuun.
V artikla
Ahvenanmeri, Pohjanlahti ja Tornion- ja Muonionjoki ovat tulevaisuudessa Venäjän keisarikunnan ja Ruotsin kuningaskunnan rajoina.
Niistä saarista, jotka sijaitsevat yhtä kaukana kummastakin rannikosta, tulevat lähinnä Ahvenanmannerta ja Suomea sijaitsevat saaret kuulumaan Venäjälle, mutta Ruotsille ne, jotka lähinnä rajoittuvat sen rannikkoihin. Tornionjoen suussa tulevat Koivusaari, Röytän satama ja se niemi [Suensaari], jolla Tornion kaupunki sijaitsee, muodostamaan Venäjän omistamien alueiden uloimmat pisteet, ja raja ulottuu Tornionjoen loppuun asti, kunnes tämän joen molemmat haarat yhtyvät Kengiskoskella; siitä raja edelleen seuraa Muonionjoen juoksua ohi Muonioniskan, Ylimuonion Palojoensuun, Kuttasen, Enontekiön, Kelottijärven, Pätikän, Naimakan, Raunulan ja Kilpisjärven aina Norjan rajaan saakka.
Siten viitoitetulla Tornion- ja Muonionjoen linjalla tulevat ne saaret, jotka ovat syvimmän veneväylän tai virranuoman itäpuolella, kuulumaan Venäjään, ja Ruotsiin ne, jotka ovat tämän uoman länsipuolella.
Heti ratifioitujen sopimusten vaihdon jälkeen määrätään molemmin puolin maanmittarit merkitsemään paikalle rajapaalut Tornion- ja Muonionjoen loppuun asti edellä viitoitetun linjan mukaan.
(suomennos: Suomen historian dokumentteja 2.)