Samalla kun Suomessa on kasvanut, vaurastunut ja vahvistunut ruotsalainen säätyläisluokka, sitä, samoin kuin maamme muuta ruotsalaisväestöä, ovat elähdyttäneet samat tunteet kuin muita suomalaisia, yhteinen vapauden- ja isänmaanrakkaus. Se ei ole ollut erillään kuin vieras kasvannainen, se on ollut sanan täydessä merkityksessä kotonaan tässä maassa, yhtä varmasti kuin kansa, johon se kuuluu, on ollut ja on kotonaan. Kun isänmaa heittyi kohtalokkaiden tapahtumien pyörteissä uusille urille ja molemmat siinä asuvat kansallisuudet yhtyivät entistä tiiviimmin aidoksi kokonaisuudeksi, Suomen kansaksi, on tämän luokan jos minkä innoittajana ollut suomalainen isänmaallisuus.
Edellä esitetty voidaan tiivistää näin: ruotsalaisella säätyläisluokalla, joka on ollut ja on yhä meidän kulttuurimme tärkein kannattaja ja edistäjä, on varma ja selvä paikkansa Suomen kansan keskuudessa, koska sillä on nämä tehtävät ja se muodostaa ikään kuin meidän maamme ruotsalaisten kärjen. Tähän luokkaan ovat keskittyneet ne voimat, joita ruotsalainen kansanosa on tuottanut meidän kulttuurimme avuksi ja edistämiseksi tai omaksunut samaan tarkoitukseen muilta tahoilta, enimmäkseen maan puhtaasti suomalaisesta väestöstä. Historia ja kulttuurin mahti ovat luoneet tällaisen tilanteen. Mutta vaikka tällä yhteiskunta- luokalla on kuvatunlainen asema, sitä on täällä yhtä vähän kuin muualla pidettävä minään sinänsä erillisenä, minään häilyvänä välikappaleena. Yhtä varmasti kuin ruotsalainen kansallisuus ja kulttuuri ovat täällä oikeutettuja eivätkä merkitse minkäänlaista epäkohtaa, yhtä varmasti näin on laita myös Suomen sivistyneen ruotsalaisluokan suhteen. Se ei siis edellytä jotain erillistä ruotsalaisuutta, johon olisi suhtauduttava toisin kuin maamme muuhun ruotsalaiseen väestöön. Itse asiassa sen olemassaolo on vain seurausta muusta ruotsalaisväestöstä sekä siitä, että se omistaa ja on tuonut mukanaan kulttuurin, joka nyt kuuluu isänmaalle. Ei kukaan, jolla on päätä tajuta ja sydäntä tunnustaa, mitä Suomi on tässä suhteessa voittanut, saata kiistää sitä hyötyä ja tärkeyttä, joka on koitunut sivistyneen säätyläisluokan syntymisestä.
Silti on saanut tavan takaa kuulla yrityksistä, joilla tuo yhteiskuntaluokka koetetaan saattaa keinotekoisella erottelulla kieroon asemaan. Samalla kun myönnetään, että se on syntynyt historiallisen kehityksen tietä, se pyritään esittämään sellaisena, jolla ei ole juuria nykyoloissa, jonkinlaisena epämuodostumana, joka on kitkettävä pois. Sitä kuvataan itseensä koteloituneeksi, sanotaan että se muodostaa omalaatuisen ruotsalaisryhmän, joka on vahingoksi suomalaisväestölle. Tätä sivistynyttä ruotsalais- luokkaa, jonka piiriin mahtuu lähes kaikki, mitä Suomessa on tehty suurta, merkittävää ja muistettavaa, olisi pidettävä vain jonkinlaisena pintavaahtona, joka olisi kaiketi kuorittava pois suurella uudistuskapustalla - jos se vain kävisi päinsä. Moiset pyrkimykset ovat läheisessä yhteydessä yrityksiin loihtia esiin kansallista suomalaista kulttuuria, joka tapahtuisi sulkeutumalla ahtaisiin rajoihin ja tukkimalla mahdollisuuksien mukaan henkireikiä ruotsalaiselta kulttuurilta, joka on ollut ja on vieläkin meidän kulttuurimme perusta ja tuki. Ne ovat läheisiä seuraamuksia tuosta tuhoavasta fennomaniasta, jonka mukaan on ensin purettava se, mitä on olemassa, jotta voitaisiin rakentaa uutta, ja jonka kannattajat kuvittelevat, että puutarhat on jätettävä hoidotta ja tallattava, jotta saataisiin tilaa yhdelle uudelle kasville, jota halutaan viljellä. Ikään kuin taivaan alla ei olisi kylliksi tilaa kullekin siemenelle itää, kasvaa ja tehdä hedelmää, jos sillä vain on voimaa siihen!
Nuo pyrkimykset, joiden takana olevat miehet ovat lähtöisin juuri siitä säätyläisluokasta, jonka he haluavat saattaa huonoon huutoon, sopivat erinomaisesti järjestelmään. Sinkauttamalla pannaanjulistus sen luokan ylle, joka koostuu ruotsalaisen kulttuurin tärkeimmistä haltijoista ja tukijoista ja edustaa epäilemättä ruotsalaisuuden huippua ja jalostunutta muotoa, on valittu paras tapa suunnata voimakkaita iskuja itse tuohon kulttuuriin. Ruotsalaista maalaisväestöä vastaan ei tietenkään voida avoimesti hyökätä, sillä sen oikeus olemassaoloon täytyy sentään johdonmukaisuuden nimessä tunnustaa. Mutta sivistynyt luokka käsittää kaikki ne voimat, jotka ruotsalainen kansanosa on saattanut sivistyksen palvelukseen, ja sen häiriöttömästä olemassaolosta ja jatkuvasta työstä riippuu myös tämän kult- tuurin säilyminen, joka on ruotsalaisuuden elinehto. Sepä julistetaankin vastuuttomasti syypääksi epäkohtiin, jotka kaipaavat uudistusta! Vaikka taktiikka ei ole erityisen hieno, se on sentään hyvin valittu, kun ottaa huomioon horjuvat ja epäselvät käsitykset omasta asemasta, jotka ovat tunnusomaisia osalle säätyläisiä.
Mainittua taktiikkaa näkyy käsitellyn viimeksi laajasti ja avomielisesti nimimerkki Y. K:n allekirjoittamassa artikkelissa, joka ilmestyi Kirjallisen Kuukausilehden viime vihossa ja jonka U. S. julkaisi omanaan. Kirjoittaja väittää, että meillä on kahdenlaista ruotsalaisuutta: niin sanottua etnografista ruotsalaisuutta, jonka edellytyksenä on ruotsalaisen asutuksen esiintyminen suomalaisen rinnalla joissakin osissa maata, sekä säätyluokkaista ruotsalaisuutta. Edellinen ei aiheuta minkäänlaista haittaa suomalaisväes- tölle, mutta jälkimmäinen tekee vieraalla kielellään todellista vahinkoa, ja se olisi siis poistettava. Tähän ei tosin voida päästä heti, sanotaan edelleen, vaan sen tulee tapahtua vähitellen. Tosiaankin jalomielistä: tuomitun pitää saada aikaa valmistautua kuolemaansa. Tai oikeammin - jos halutaan nähdä asia koko alastomuudessaan - hänet on näännytettävä vähitellen nälkään alituisesti annoksia pienentäen.
Mutta, herra Y. K. ja muut samoin ajattelevat, Te ette ole ottaneet laskuissanne huomioon tätä: tuomittu ei voi eikä halua kuolla eikä kuole. Ne sivistyneen ruotsalaisen säätyläisluokan jäsenet, jotka tuntevat siihen tarvetta, saavat kernaasti muuttaa pois palvellakseen suomalais- kansallista aatetta, joka tosin heistä riippumatta etenee kuin vahva virta meressä, jos vain sillä on sisäistä voimaa. Horjuvat ja sokaistuneet saavat mielihyvin kompastella, tietämättöminä siitä kulttuuriperinnöstä, jota heidän tässä lännen tukikohdassa tulisi hoitaa. Sivistynyt ruotsalaisluokka ei menetä mitään, kun tällaiset ainekset eroavat siitä. Heistä vapautuneena se osaa entistä lujemmalla sisäisellä kiinteydellä suojella oikeuksiaan, hoitaa asiaansa ja viljellä tätä vanhaa kulttuuria, jonka vapaa pohjolan voima on tunkenut läpi koko meidän yhteiskuntajärjestyksemme ja kohottanut Suomen kansan kansakuntien joukkoon - elämän arvoiseksi. Me olemme tästä aivan varmoja. Me uskomme siihen yhtä varmasti kuin siihen, että tämä sivistynyt ruotsalaisluokka tervehtii veljellisellä kädenlyönnillä sitä sivistynyttä suomalaista luokkaa, joka pakottomasti, teeskentelemättä ja luonnollisesti sekä vielä näyttöä vailla olevin omin voimin kasvaa suomalaisuuden helmasta ja perustaa olemassaolonsa kansalliselle suomalaiselle kulttuurille.
Vikingen 11.4.1871 (suom. Suomen historian dokumentteja 2)