Pöytäkirja, pidetty Suomen Suuriruhtinanmaan neljänsiä yleisiä Valtiopäiviä aljettaissa, Keisarillisen Linnan Valtiosalissa Helsingin kaupungissa, 6 päivänä Helmikuuta 1872.
(Säätyjen ja muiden läsnäolijoiden järjestäytyminen Valtiosaliin)
Kenraalikuvernööri asettui Valtaistuimen portiden viereen; sen perästä luki Kenraalikuvernööri erään Hänen Majesteettinsa Keisarin ja Suuriruhtinaan Säädyille antaman Korkeasti omalla kädellä allekirjoittaman tervehdyspuheen venäjänkielellä, joka kuului näin:
(puhe venäjäksi)
Sittenkuin Kenraalikuvernööri oli tämän armollisen puheen suomalaisessa ja ruotsalaisessa käännöksessä antanut Kenraalikuvernöörinkanslian Tirehtorille, Todelliselle Valtioneuvokselle Robert Isidor Örn´ille, niin Todellinen Valtioneuvos luki mainitut käännökset Valtaistuimen portaiden vieressä; ja kuuluvat ne, tähän otettuina näin:
(puhe ruotsiksi)
"Suomen Suuriruhtinanmaan Edusmiehet!
Erinomaisella mielisuosiolla tervehdin Minä Teitä, kokoontulleina varsinaisille valtiopäiville nykyisissä ajan oloissa, jotka ovat sangen myöntäisiä, verraten niihin koviin koettelemuksiin, jotka maata rasittivat heti viimeisten valtiopäiväin jälkeen, jolloin Suomenmaa, jota yleinen katovuosi oli kohdannut, Kaikkivallan tutkimattomasta päätöksestä, joutui niin hirmuiseen nälänhätään, ettei sen vertaa miesmuistissa ole kuultu.
Tämän kovan koettelemuksen aikana oli yksityinen auttavaisuus lempeällä, kristillisellä rakkaudella kokenut keventää hädän hirmuista kuormaa ja osoittanut liikuttavan, ihmiskuntaa kunnioittavan auttavaisuuden; mutta vaikka niin suuria apulahjoja sekä muualla, että varsinkin Suomessa koottiin, - vaikka valtiovaraston kaikki käsillä olevat raha- ja jyvävarat avunannoiksi käytettiin, niin oli Hallitus, kulutettuansa kaikki nämät apukeinot, pakoitettu ulkomaalta lainaamaan puolen kuudetta miljoonaa markkaa, jolla leivän aineita ostettiin sadoille tuhansille hädänalaisille, ja suvi- touvon siemeniä hankittiin. Valitettavasti eivät kuitenkaan nämät varat, eikä ne isoalaiset valtion työt, jotka silloin alullepantiin, voineet estää nälkäpakon turmiollisia seurauksia; kovat ruttotaudit raivosivat lähes joka paikassa ja matkaan saattoivat, sydämelliseksi surukseni, hirmuisia vaivoja ja kärsimisiä kansalle, ja sangen suuren harventu- misen väkiluvussa.
Näitä sydämelleni surullisia muistoja mainitsen Minä sentähden, että suurimmalla kiitollisuudella Jumalan armosta, ja riemullisilla rakkauden tunteilla uskollista Suomen kansaani kohtaan, tahdon yhteisesti Teidän kanssanne kantaa hartaimmat kiitokset Luojalle Kaikkivaltiaalle, joka sitten siunasi maan riittävällä elolla ja näin sammutti kärsimisen kivut. Maanviljelys, kauppa, teollisuus ja yksityisten ponnistukset ovat jällensä voimistuneet, ja sen kautta on myös valtiolaitoksen tila niin paljon parantunut, että sen tulot eivät ainoastaan ole kyllin riittäneet sen varsinaisiin tarpeisin ja yllämainitun lainan maksamiseen, vaan vieläpä myötenkin antaneet erinäisten yleisesti hyödyllisten töiden ja hankkeiden toimittamisen. Näiden etupäässä on mainittava se rautatie, joka yhdistää Venäjän Valtakunnan Keisarinkaupungin ja Suomen Suuriruhtinanmaan pääkaupungin toisiinsa, silmin- nähtäväksi hyödyksi kaupalle ja teollisuudelle, jotka saattavat etäisten paikkakuntain asukkaat likeisempään kanssakäyntiin keskenänsä. Tämä keskuusliike, joka yleisesti kartuttaa monipuolista edistymistä, sopii varsinkin vähitellen karkoittamaan paikallisia epäluuloja ja kasvattamaan niitä keskinäisen luottamuksen ja suosion tunteita, joita Minä hartaasti toivon itsestänsä syntyvän ja ystävällisesti asuvan kaikkien niiden kansain povessa, jotka Minun valtikkani alle ovat yhdistetyt.
Mitä entiseen aikomukseeni tulee, että korkeimmat hallitusvirastot olisivat toisin järjestettävät, niin olen Minä kokeeksi määrännyt sellaisen muutoksen Senaatin työjärjestyksessä, että se myöskin antaa suuremman joutuisuuden asiain käyttämisessä, jota niiden alati kasvava paljous vaatii.
Siihen nähden, että Venäjän kielen oppimista kouluissa ei ole tarpeellisella menestyksellä harjoitettu, vaikka tämän kielen tarkka tunteminen on käynyt yhä enemmän tarpeelliseksi ei ainoastansa virkamiehille, vaan myös yksityisessäkin liiketoimessa, olen Minä hyväksi katsonut käskeä että, maan alkeiskoulujen toisin järjestämisen mukana, Venäjän kieli niihin jällensä asetettakoon välttämättömänä opetus- aineena.
Sitä viime vuonna, Armollisessa käskykirjassa Kenraali- kuvernöörille, mainittua kysymystä yleisen asevelvollisuuden toimeenpanemisesta Suuriruhtinanmaassa ei nyt sovi Teidän keskusteltavaksi esittää, sillä sitä ei Keisarikunnassa vielä ole ennätetty toimeen saada.
Uudet Valtiopäivä- ja Ritarihuonejärjestykset määräävät tarkasti Teidän toimialanne, ja kun sillä jo on saadussa kokemuksessakin noja, niin toivon Minä Teidän menestyksellä voivan määräajassa päättää nyt alkavat keskustelemuksenne.
Mahtakoon Teidän tunnollinen ja harras työnne olla maalle totiseksi eduksi ja sopia yhä enemmän kiinittämään molemminpuolista luottamusta Hallituksen ja kansan välillä! Siihen antakoon Jumala Kaikkivaltias Teille siunauksensa.
Niin julistan Minä nyt valtiopäivät avatuiksi.
ALEKSANDER."
Maamarsalkki, Jalkaväenkenraali, Vapaaherra Johan Mauritz Nordenstam ja aatelittomain Säätyjen Puhemiehet: Arkkipispa Edvard Bergenheim, Porimestari Wilhelm Zilliacus ja Talonmies August Mäki-Peska astuivat sitte esiin, kukin vuorostaan, ja pitivät, jokainen Säätynsä nimessä, Kenraalikuvernöörille seuraavat puheet:
Maamarsalkki Vapaaherra Nordenstam: (puhe ranskaksi)
Arkkipispa Bergenheim: (puhe ranskaksi)
Porimestari Zilliacus: (puhe ruotsiksi)
Talonmies Mäki-Peska:
"Teidän Korkean Ylhäisyytenne kautta pyytää Suomen Talonpojansääty tällä riemuisalla juhlahetkellä saada Hänen Majesteetillensa Keisarille, Kaikkein Armollisimmalle Suuriruhtinaallemme edeskantaa alamaisimmat kunnianosoituksensa ja hartaimmat kiitollisuutensa tunteet kaiken sen isällisen rakkauden ja väsymättömän hellän huolen edestä, jolla Rakas Ruhtinaamme on sitte viimeistenkin valtiopäiväin sekä ruumiillisessa että valtiollisessa katsannossa alati holhonut armasta Suomenmaatamme ja etenkin sen köyhää Talonpojansäätyä, joka neljä vuotta sitten sai ylen kovan nälän ja taudin kanssa taistella, jopa yli viimeisten voimainsakin, aina kuolemaan saakka, menettäin monta tuhatta työkansastansa ja siihen nousevasta lapsitaimistosta. Tästä hirveästä tuonen ahdingosta riensi, lähisin Jumalaa Kaikkivaltiasta, Rakkahin Ruhtinaamme voimallisimmilla neuvoilla ja runsailla lahja-antimilla hätääntynyttä kansaamme pelastamaan ja meidän ruumiillista etuamme korjaamaan, josta nyt monet tuhannet elävitten luvussa, ynnä koko Suomen kansa, alamaisuudessa Hänelle kantaa hartaimmat kiitoksensa. Myös valtiollistakin tilaamme on Rakkahin Ruhtinaamme tällä aikakaudella voimallisesti holhonut ja edistänyt, armollisimmasti vahvistamalla meille uuden valtiopäivä- järjestyksen ja aikakautisten valtiopäiväin määräämisellä, joiden armollisten hallitustointen kautta uusi elinvoima ja vikevyys on valtio-oloissamme syntynyt, ja tukevampi perustus niille tullut lasketuksi. Tämänkin jalon hyväntyön edestä, niin kuin ijätikin kestäneestä väsymättömästä holhouksesta kansaamme kohtaan, pyytää Suomen Talonpojansääty tällä kalliilla juhlahetkellä saada Rakkaimmalle Ruhtinaallensa ilmoittaa alamaisimmat kiitollisuutensa tunteet, rukoillen Hänelle Korkeimmalta lahjain Antajalta rauhallista ja korkeata hallitusikää sekä vahvoja voimia raskaan valtikkansa kantamiseen ja vihdoin, tämän katoovaisen elämän päätettyä, kunnian kruunun taivaassa!"
Kenraalikuvernööri ilmoitti sitten Säädyille ne ehdotukset ja esitykset, jotka Keisarillinen Majesteetti Armossa oli tahtonut Valtiopäiviä aljettaissa Säätyjen eteen panna; jota tarkoitusta varten Todellinen Valtioneuvos Örn ylösluki seuraavan luettelon niistä, ensin ruotsiksi ja sitte suomeksi:
(luettelo käsiteltävistä kysymyksistä)
Sittekuin tämä oli tapahtunut ja Kenraalikuvernööri, seurattuna samoin kuin tullessaankin, oli kello puoli kolme lähtenyt Valtiosalista, erosivat kaikki Säädyt.
Armollisimman määräyksen mukaan:
J. F. Pipping.