Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä
Hänen Suomen Senaatinsa ulosantama
Plakaatti
neljästä kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka koko Suomen Suuriruhtinanmaassa ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät vuonna 1874.
Annettu Helsingissä, 20 p:nä Lokakuuta 1873.
Sen voiman ja vallan nojalla, jonka Hänen Keisarillinen Majesteetinsa on Keisarilliselle Suomen Senaatille suonut,
Tahtoo Keisarillinen Senaati ilmoittaa Suomenmaan asukkaille evangelisesta Lutheruksen uskontunnustuksesta!
Kaikkinainen hyvä anto, ja kaikkinainen täydellinen lahja tulee ylhäältä valkeuden Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, eikä valkeuden ja pimeyden vaihetusta, - niin todistaa se sana, joka totinen on ja opettaa voi. Kansa, joka on tullut osalliseksi Jumalan ilmoitetusta sanasta, jossa ijankaikkinen totuuden valo katoomattomalla kirkkaudella loistaa, voi siitä oppia tuntemaan sekä Jumalan olennon, omaisuuden ja teot, että oman välikohtansa tähän Luojaansa, Ylläpitäjäänsä ja Vapahtajaansa nähden, kuin myös tien totiseen ja pysyväiseen yhdistykseen Hänen kanssansa, joka on ihmiskunnan yhteinen korkein elämänmäärä. Ensimäinen totuus, joka tämmöisestä tiedosta tulee, on se, että Jumala on kaikkien hyväin lahjain antaja, että kaikki hyvyys, kaikki ruumiillinen ja hengellinen siunaus saa Hänestä alkunsa ja johdattaa takaisin Häneen, joka on kaikki kaikissa, kaiken alku ja lopullinen tarkoitusperä; ja ensimäinen tunto, joka välttämättömästi on ihmisessä heräävä, kun välinsä Jumalan kanssa hänelle selkiää, on kiitollisuus, - ei ainoastaan luonnon antimista, joita Hänen laupias kätensä runsaasti ja joka päivä jakaa yhtäläisesti kaikkialle, Hänen, joka sallii aurinkonsa koittaa niin pahain kuin hyväinkin ylitse, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillenkin, vaan pikemmin kiitollisuus siitä sulasta armosta, jota Jumala runsaan, ylenpalttisen rakkautensa mukaan Ainoassa Pojassaan, Jesuksessa Kristuksessa, on osoittanut ja vielä joka päivä osoittaa kelvottomille syntisille.
Semmoinen kiitollisuuden tunto sopii kristilliselle kansalle. Se on hänen korkein kunniansa ja kaunistuksensa samalla kuin se on totisen itsensä tuntemisen välttämätön ehto, sydämen siitä syntyvä nöyryys ja luottamus sekä pyhitetty elämä rakkaudessa ja jumalanpelvossa.
Mutta kansa, joka tietää sydämestä kiittää ja ylistää Jumalatansa ja Vapahtajaansa, ei myöskään voi unhottaa, että kuuliaisuus on uhria parempi, että ne uhrit, jotka Jumalalle kelpaavat, ovat syntejänsä murehtiva ja muserrettu sydän sekä hengen halu uudella kuuliaisuudella palvelemaan Jumalata pyhyydessä ja vanhurskaudessa.
Jumalata kiittäminen Hänen sulasta armostansa ja hyvyydestänsä; oman kelvottomuutensa ja syntinsä tunnustaminen, sekä armon ja siunauksen rukoileminen laupeuden Isältä ja kaiken lohdutuksen Jumalalta kaikessa, mitä ajalliseen onneen ja ijankaikkiseen autuuteen kuuluu: nämät kappaleet ovat likisimmässä yhteydessä ja hartaan tutkimuksen oikeat tutkintoaineet kun kristillinen kansa yksimielisesti astuu Jumalansa eteen yleisinä kiitos-, katumus- ja rukouspäivinä.
Tähän nähden ja erittäin muistellen sitä suurta siunausta maallisessa katsannossa, jonka Jumala pian loppuvan vuoden kuluessa on maanviljelyksen runsailla tuotteilla ja muiden luvallisten elinkeinojen onnellisella kartuttamisella suonut koko Suomen maallemme, on Keisarillinen Senaati tahtonut tulevaksi vuodeksi 1874 säätää neljä yhteistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää vietettäviksi Helmikuun 22, Toukokuun 3, Heinäkuun 26 ja Lokakuun 11 päivänä olevina sunnuntaina, sekä saarnojen johdoksi edellämainittuina rukouspäivinä määrätä myötäseuraavat Jumalan sanasta valitut tekstit: ja kehoitetaan siis kaikkia Suomen Suuri- ruhtinanmaan asukkaita evangelisesta Lutheruksen uskontunnustuksesta, ketään pois eroittamatta, olkoonpa mistä säädystä ja arvosta hyvänsä, sekä käymällä jumalanpalveluksessa Herran huoneessa ja hiljaisissa ja hartaissa Jumalan sanan tutkimisissa kotonansa oikein pyhittämään nämät yhteiset rukouspäivät: ollen kaikkien asianomaisten velvollisuutena, tämä Käsky säännöllisesti julistuttaa ja sen noudattamista tarkasti valvoa. Helsingissä, 20 p:nä Lokakuuta 1873.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä, Hänen Suomen Senaatinsa.