Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaatinsa ulosantama
PLAKAATTI
neljästä kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka koko Suomen Suuriruhtinanmaassa ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät vuonna 1875.
Annettu Helsingissä, 26 p:nä Lokakuuta 1874.
Sen voiman ja vallan nojalla, jonka Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on Keisarilliselle Senaatille suonut,
Tahtoo Keisarillinen Senaati ilmoittaa Suomenmaan asukkaille evangelisesta Lutheruksen uskontunnustuksesta!
Kun Suomenmaamme edellensä on levollisessa rauhassa saanut nauttia järjestetyn yhteiskunnallis-tilan etuja ja sen ohessa monena vuonna perätysten iloita runsasten vuoden- tulojen ja muiden myötäisten olojen kautta lisääntyneestä toimeentulosta, niin pitäisi jokaisen rehellisen Suomen kansalaisen tuntea itsensä kehoitetuksi kaikesta tästä antamaan Jumalalle, kaikkein hyväin lahjain antajalle, sydämen nöyrät kiitokset, sekä myöskin, tarkasti vaarin- ottaen taivaallisen Isän hyvästä tahdosta ja yhä uskollisem- pana maallisessa kutsumuksessansa, kokea käyttää nämä lahjat totiseksi siunaukseksi ei ainoastaan itsellensä ja likimmille läheisillensä, vaan myös yhteis-oloille, rakastetulle isänmaalle. Kokemus opettaa kuitenkin, valitettavasti, että myötäkäyminen, kun ei sitä jumalanpelvossa ja nöyryydessä vastaan-oteta ansaitsemattomana armona, monessa vaikuttaa ylpeyttä, kevytmielisyyttä, nautintohimoa, kopeutta sekä jumalallisen ja inhimillisen lain ylenkatsetta. Myötäkäymisen päivinä unhottaa moni olevansa Jumalan vallan alaisen ja velvollisen lähimmäistänsä rakastamaan. Itsekkäisyydessä käytetään nämät lahjat omain himojen tyydyttämiseksi ja Jumalan hyvyyden, kärsiväisyyden ja pitkämielisyyden rikkaus ylenkatsotaan, ajattelematta että Jumalan hyvyys vetää parannukseen.
Mutta jumalattomille ei pidä hyvin käymän, sanoo viisas Saarnaaja. Ei Jumala anna itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää: joka lihassansa kylvää, se lihastansa turmeluksen niittää - todistaa Herran Apostoli. Eikä siinä kyllä, että ne, jotka laiminlyövät Herran pelvon ja elävät lihallisessa mielessä, itsellensä tuottavat ajallisen ja ijankaikkisen onnettomuuden, he saattavat myös, kun pahuus on vallalle päässyt ja yhä avarammalle levennyt, vihdoin Jumalan vihantuomiot kansansa ja maansa ylitse; sillä missä monta jumalatonta on, siinä on monta syntiä, ja niinkuin vanhurskaus korottaa kansan, niin on synti kansan kadotus.
Synnin turmelusta vastaan niin hyvin yksityisessä ihmisessä, kuin koko kansassakin, on apua ainoastansa Herran Jumalan tykönä, joka tahtoo kaikkia ihmisiä autuaiksi, ja että he totuuden tuntoon tulisit. Hänen luonansa on armoa ja paljon anteeksi-antamusta kaikille niille, jotka totisella katumuksella ja sydämen uskolla hänen puoleensa kääntyvät. Hän on armahtavainen niitä kohtaan, jotka nöyrällä ja vilpittömällä mielellä hänen turviinsa hädästään pakenevat. Hänen korvansa ovat avoinna kansansa huudoille. Herran silmät katsovat niitä, jotka häntä pelkäävät, jotka hänen laupiuteensa toivovat.
Totinen ja elävä jumalanpelko on perustus kansan menestykseen. Tunto siitä, että Jumala on pyhä Jumala, joka vihaa syntistä elämää, saattaa halun ja mielen huolellisesti noudattamaan mitä Jumala sanassansa ja omassatunnossa käskee. Usko Jumalaan niinkuin armolliseen ja laupiaasen Isään, joka ei tahdo syntisen kuolemaa, vaan että hän kääntyy ja elää, vaatii vilpittömään synnin katumukseen ja luottamuksella turvautumaan Kristuksen valmistamaan pelastukseen, ja varmuus siitä, että tämä pyhä ja armias Jumala myöskin on kaikkiviisas ja kaikkivaltias Herra, kehoittaa uskalluksella luottamaan hänen apuunsa kaikissa elämän vaiheissa.
Semmoinen kansa, joka niin uskoo ja niin vaeltaa elävän Jumalan edessä, tunnustaa myöskin ilolla: meidän sielumme odottaa Herraa, joka on meidän apumme ja kilpemme. Sillä meidän sydämemme iloitsee hänessä; ja me toivomme hänen pyhään nimeensä. Olkoon sinun laupiutes, Herra, meidän päällämme, niinkuin me sinuun uskallamme.
Näiden totuuksien miettimiseen ja ahkeraan jumalisuuden harjoitukseen kehoitetaan Suomenmaan asukkaita, kun tulevaksi vuodeksi 1875 säädetään neljä yhteistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää vietettäviksi Helmikuun 28, Heinäkuun 25 ja Lokakuun 17 päivänä olevina sunnuntaina, jonka ohessa myötäseuraavat Jumalan sanasta valitut tekstit ovat määrätyt saarnojen johdoksi näinä päivinä: ja kehoitetaan siis kaikkia Suomen Suuriruhtinanmaan asukkaita evangelisesta Lutheruksen uskontunnustuksesta, ketään pois eroittamatta, olkoonpa mistä säädystä ja arvosta hyvänsä, sekä käymällä jumalanpalveluksessa Herran huoneessa ja hiljaisissa ja hartaissa Jumalan sanan tutkimisissa kotonansa oikein pyhittämään nämät yhteiset rukouspäivät; ollen kaikkien asianomaisten velvollisuutena, tämä Käsky säännöllisesti julistuttaa ja sen noudattamista tarkasti valvoa. Helsingissä, 26 p:nä Lokakuuta 1874.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä, Hänen Suomen Senaatinsa:
J. M. Nordenstam. Oscar Norrmén.
J. Snellman. A. Mechelin.
V. von Haartman. A. Brunou.
Emil Lönnblad Theodor Sederholm.
G. M. Waenerberg.
RUKOUSPÄIVÄIN TEKSTIT
Suomen Suuriruhtinaanmaalle, vuonna 1875.
ENSIMÄISENÄ RUKOUSPÄIVÄNÄ, 28 päivänä Helmikuuta.
Aamusaarnassa: Ps. 38: 2, 5. Herra, älä rankaise minua vihassas ja älä kurita minua hirmuisuudessas. Minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he minulle ylön raskaaksi tulleet.
Puolipäiväsaarnassa: Matth. 11: 28. Tulkaat minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut, ja minä tahdon teitä virvottaa.
Ehtoosaarnassa: Ps. 34: 18, 19. Koska vanhurskaat huutavat, niin Herra kuulee ja pelastaa heitä kaikista tuskistansa. Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkea mieli.
TOISENA RUKOUSPÄIVÄNÄ, 9 päivänä Toukokuuta.
Aamusaarnassa: Ps. 32: 5. Sentähden minä tunnustan sinun edessäs minun syntini ja en peitä minun pahoja tekojani. Minä sanoin: minä tunnustan Herralle minun pahat tekoni, niin sinä annoit anteeksi minun syntini vääryyden. Sela.
Puolipäiväsaarnassa: 1 Kor. 1: 30, 31. Kristus Jesus on meille Jumalalta tehty viisaudeksi ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi; että, niinkuin kirjoitettu on, joka iseänsä kerskaa, hän kerskatkaan itseänsä Herrassa.
Ehtoosaarnassa: Joh. 5: 24. Totisesti, totisesti sanon minä teille: Joka kuulee minun sanani ja uskoo sen, joka minun lähetti, hänellä on ijankaikkinen elämä: ja ei hän tule tuomioon, vaan menee kuolemasta elämähän.
KOLMANTENA RUKOUSPÄIVÄNÄ, 25 päivänä Heinäkuuta.
Aamusaarnassa: Joh 15: 5. Minä olen viinapuu, te olette oksat; joka minussa pysyy ja minä hänessä, hän kantaa paljon hedelmätä, sillä ilman minutta ette voi mitään tehdä.
Puolipäiväsaarnassa: Rom. 6: 22, 23. Mutta että te nyt olette synnistä vapautetut ja Jumalan palveliaksi tulleet, niin teillä on teidän hedelmänne pyhyyteen, mutta lopuksi ijankaikkinen elämä. Sillä kuolema on synnin palkka; mutta ijankaikkinen elämä on Jumalan lahja Jesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.
Ehtoosaarnassa: 1 Kor. 6: 19, 20. Ettekö te tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka teissä on, jonka te Jumalalta saitte, ja ettepä te ole teidän omanne? Sillä te olette kalliisti ostetut: kunnioittakaat siis Jumalata teidän ruumiissanne ja teidän hengessänne, jotka Jumalan ovat.
NELJÄNTENÄ RUKOUSPÄIVÄNÄ, 17 päivänä Lokakuuta.
Aamusaarnassa: Es. 49: 13. Iloitkaat te taivaat, riemuitse sinä maa, kiittäkäät te vuoret ihastuksella; sillä Herra on kansaansa lohduttanut ja on raadollisiansa armahtanut.
Puolipäiväsaarnassa: Ps. 95: 1-7. Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle! Tulkaamme Hänen kasvoinsa eteen kiitoksella ja riemuitkaamme Hänelle lauluilla! Sillä Herra on suuri Jumala ja suuri kuningas kaikkein jumalitten ylitse. Sillä Hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös Hänen. Sillä Hänen on meri, ja Hän on sen tehnyt; ja Hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet. Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme; ja maahan laskekaamme Herran meidän luojamme eteen! Sillä Hän on meidän Jumalamme ja me Hänen elatuskansansa ja Hänen kättensä lauma.
Ehtoosaarnassa: Ilm. k. 7: 12. Amen, siunaus ja ylistys, ja viisaus, ja kiitos, ja kunnia, ja voima, ja väkevyys, olkoon meidän Jumalallemme ijankaikkisesta ijankaikkiseen, Amen.