Kutsuessani Suomen säädyt yleisille valtiopäiville (landtag) minä olen tahtonut saada kuulla kansan toivomukset ja ajatukset siitä, miten maan todellista hyvää olisi edistettävä.
Olen kiinnittänyt huomionne kohteisiin, jotka ovat
tärkeimpiä teidän hyvinvointinne kannalta. Täydellisen vakuuttuneena teidän uskollisuudestanne ja samalla hyvin tietoisena omien tarkoitusperieni puhtaudesta minä olen suonut täyden vapauden asiain käsittelylle näillä valtiopäivillä.
Mikään vieras vaikutus, mikään ulkopuolinen mahtikäsky, ei ole saanut astua kynnyksenne yli. Olen valvonut teidän mielipiteittenne riippumattomuutta. Poissa olevanakin olen ollut teidän keskuudessanne pyrkiessäni lakkaamatta edistämään työnne menestystä.
Teiltä nyt saamissani lausunnoissa on viisauden ja isänmaanrakkauden leima. Tulen ottamaan ne huomioon suorittaessani tärkeätä tehtävääni teidän parhaaksenne.
Teidän työnne päättyy nyt. Mutta hajaantuessannekin teillä on tärkeä velvollisuus. Viekää muassanne kukin kotiseutunne sydämeen, painakaa maanmiestenne sielun syvimpään sama kaikinpuolinen luottamus, joka on johtanut näitä valtiopäiviä. Välittäkää heille sama vakaumus, sama varmuus valtiollisen olemassaolonne tärkeimmistä perusteista, lakienne loukkaamattomuudesta, henkilökohtaisesta turvallisuudesta sekä yksityisomaisuuden koskemattomasta kunnioituksesta.
Tämä urhea ja uskollinen kansa tulee siunaamaan Kaitselmusta, jonka suomia ovat nykyiset olot. Asetettuna vastedes kansakuntien joukkoon lakiensa suojassa tämä kansa muistaa entisen esivaltansa enää vain luodakseen siihen lujat ystävyyden siteet, joiden solmimiseen rauhan palautuminen suo mahdollisuuden.
Ja itse minä saan korjata parhaimman sadon nähdessäni tämän kansakunnan ulkoisesti rauhallisena, sisäisesti vapaana, käyvän harjoittamaan lakien ja maan tapojen turvaamana maanviljelyä ja muita luvallisia elinkeinoja siten, että edistäessään omaa etuaan se samalla tekee oikeutta minun tarkoitusperilleni ja siunaa saamaansa osaa.
19.7.1809
(suomennos: Suomen historian dokumentteja 2)