Isorokkoepidemia tuntuu olevan meillä yhä vain pahene- massa. Viime aikoina on ainakin kantautunut tietoja erittäin pahanlaatuisista sairaustapauksista, jotka ovat johtaneet jopa kuolemaan. Mutta ei ole myöskään ihme, että epidemia pääsee leviämään kauhistuttaviin mittoihin, sillä äärimmäinen välinpitämättömyys isorokon leviämisen estämiskeinoja kohtaan tuntuu vallitsevan täkäläisten keskuudessa.
Me olemme jokin aika sitten (ks. Åbo Underrättelser maaliskuun 27 päivänä) esitelleet Ruotsin lääkäriseuran julkaisemia neuvoja terveiden ihmisten isorokkotartunnan ehkäisemiseksi. Mutta sikäli kuin olemme eri tahoilta kuulleet, nämä neuvot tuntuvat langenneen ainakin Turussa kallioperälle. Sairastunut on pidettävä mahdollisimman tarkoin erillään terveistä, ja potilaan huone on desinfioitava samoin kuin hänen käyttämänsä vuodevaatteet ja pukimet. Kaikki tämä on hyvin tärkeää tartuntataudin leviämisen rajoituksessa, mutta täällä noita ohjeita noudatettaneen vain satunnaisesti. Vielä anteeksiantamattomampaa on, että väheksytään mitä leväperäisimmin varotoimia, joita sekä terve järki että lääketiede vaativat isorokosta johtuvan kuolemantapauksen yhteydessä. Tällöinhän olisi hautaus toimitettava mahdollisimman nopeasti ja niin, että läsnä on mahdollisimman vähän ihmisiä. Sen sijaan täällä pidetään ruumista 6-8 päivää kotona, järjestetään sitten normaaliin tapaan kunnon hautajaiset:, joihin kutsutaan laumoittain vieraita, ja asetetaan rokonarpinen musta ruumis avoimeen arkkuun uteliaiden ihmisten nähtäväksi, jotka ajattelematto- mina kokoontuvat kymmenittäin arkun ympärille tuijotta- maan vainajaa.
Moiset ilmeiset rikkomukset terveydenhoitosääntöjä vastaan vaatisivat ehdottomasti terveyspoliisin toimenpiteitä. Mutta valitettavasti kaupungissamme ei ole terveyspoliisia. Voimassa oleva Turun kaupungin poliisijärjestys sisältää tosin erityisiä terveydenhoidollisia säädöksiä kuten asetuksia katujen ja pihojen puhtaanapidosta, käymälöiden tyhjen- nyksestä, matkustajille tarkoitettujen huoneiden laadusta jne. Olisi epäilemättä liikaa vaatia vähälukuisilta poliisivoimil- tamme, että ne järjestyksen ylläpidon lisäksi hoitaisivat kaikki nekin tehtävät, jotka kuuluvat varsinaiselle terveys- poliisille. Hyvin järjestetty yhteiskunta ei kuitenkaan voi haitatta olla ilman terveyspoliisia, ja niinpä myös Turun kaupungin olisi harkittava tällaisen elimen hankkimista. Sitä ei vaadi ainoastaan kulkutautien aikainen tarve, vaan sillä olisi tavallisissakin oloissa runsaasti tehtävää terveyden- hoidon hyväksi.
Me emme halua tällä kertaa tehdä nimenomaista ehdotusta terveyspoliisin aikaansaamiseksi kaupunkiimme. Mutta haluamme huomauttaa hienovaraisesti, että meillä on olemassa ylimääräinen poliisilaitos, jonka teh tävät ja hyöty vaikuttavat melko epämääräisiltä ja joka kenties olisi sopivasti muutettavissa terveyspoliisiksi. Tarkoitamme "kaupunginkonstaapeleita", miksi heitä kutsutaan virallisesti, eli "pormestarin poliiseja" kuten jokapäiväinen ja enemmän ilmaiseva nimitys kuuluu.
Åbo Underrättelser 17.4.1874 (suom. Suomen historian dokumentteja 2)