Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus,
sisältävä sääntöjä kullan etsimisestä ja tämän metallin hyväksi käyttämisestä Suomen Lapissa.
Annettu Helsingissä, 12 p:nä Toukokuuta 1875.
Me Aleksander Toinen jne. Teemme tiettäväksi: että kun armollinen Julistus sisältävä sääntöjä kullan etsimisestä ja huuhtomisesta Suomen Lapissa, annettu 22 päivänä Maaliskuuta 1872, nyt kuluvan vuoden loputtua lakkaa voimassa olemasta, niin olemme Me, kullan etsimisestä ja tämän metallin hyväksikäyttämisestä sanotussa Lapissa, hyväksi nähneet armossa antaa seuraavat säännöt vuosina 1876, 1877 ja 1878 noudatettaviksi:
1 §. Jokainen hyvämaineinen mies Hänen Keisarillisen Majesteetinsa alamaisista Venäjän Keisarikunnassa ja Suomen Suuriruhtinaanmaassa, Moseksen uskolaiset tästä kuitenkin pois erotettuina, saa, siihen hankittuansa asian- omaisen luvan, niillä ehdoilla, jotka tässä alempana mainitaan, Suomen Lapissa toimittaa etsintöjä vuorissa tahi löyhissä maakerroksissa olevan kullan löytämiseksi, ja metallin hyväksensä käyttää.
Jos ulkomaalainen haluaa päästä nauttimaan samanlaista oikeutta, riippuu luvan saanti siihen kussakin eri tapauksessa armollisesta tutkinnosta.
2 §. Kullanetsintöjen ja niiden töiden peräänkatsantoa, jotka kullan hyväksikäyttämiseen ovat tarpeellisia, pitää Vuori- hallituksen päävalvonnan alla vuorimestari tahi muu hänen sijaansa määrätty vuorivirkamies, tarpeellisen apulaisen kanssa.
Oulun läänin Kuvernöörin tulee valvoa järjestyksen pitämistä paikallispoliisin taikka, milloin niin vaaditaan, erittäin asetetun järjestysmiehen ja tarpeeksi monen auttajamiehen kanssa.
3 §. Kullan etsintöjen toimittamiseen antaa vuorimestari luvan kirjallisilla todistuksilla, jotka pysyvät voimassa Tammikuun 1 päivään v. 1879 ja ovat vuorimestarin tykönä asianomaisesti registeriin otettavat. Jokaisesta semmoisesta todistuksesta, jota omistaja ei saa toiselle hengelle siirtää ja josta vuorimestarin tulee saada yksi markka kuusikymmentä penniä lunastusta, maksetaan kruunulle viisikymmentä markka, jotka suoritetaan vuorimestarille.
4 §. Jos etsintöä jatketaan seuraavana vuonna, pitää siitä vuorimestarille ilmoitettaman ennen kuin työhön ruvetaan.
5 §. Se kullan etsinnöille valittu paikka, jota ei toinen ole edeltäpäin haltuunsa ottanut, on heti merkittävä kahdella paalulla, jotka, osoittaen keskilinjan, määräävät etsittäväksi aivotun aluuden alku- ja loppukohdat, joka aluus ei missään tapauksessa saa olla kahtatuhatta syltää pitempi ja sataa- viittäkymmentä syltää leveämpi. Aluuden puoleiseen paalujen kylkeen on kirjoitettava ruotsiksi, suomeksi tahi venäjäksi: "N.N. haltuunsa ottanut kullan etsintöä varten, N.N. päivänä, kuukautena ja vuonna."
6 §. Siten haltuunotetun työpaikan suhteen vakuutetaan kullanetsijälle yksinomainen oikeus saada kuudenkymmenen päivän kuluessa, sen päivän aamusta lukien, jona etsintö- paalut ulos pantiin, toimittaa tarpeellista tutkimusta paikan löytörunsaudesta ja valtautukseen kelvollisuudesta, kuitenkin sillä ehdolla, että hän siinä käyttää vähintäänkin kahta työkumppania. Löydetystä kullasta, jonka paljous kirjoitetaan erääsen asianomaiselta vuorimestarilta langalla läpivedettyyn ja hänen virkasinetillänsä varustettuun sekä säättyä lunastusta vastaan saatuun päiväkirjaan, pitää kruunulle suoritettaman 21 §:ssä määrätty makso.
7 §. Se, joka kullan etsinnössä tavataan, olemattansa siihen oikeutettuna, taikka joka etsimistä samalla paikalla toimittaa yli 6 §:ssä määrätyn ajan, tehköön kolmesataa markkaa sakkoa, ilmiantajalle yksinänsä, ja olkoon kruunulle rikkonut kaiken siinä löytämänsä kullan.
8 §. Kullan etsinnöstä siihen valitulla paikalla saa kullanetsijä omaa mieltänsä myöten määrätä millä tapaa työ on tehtävä.
9 §. Samalle hengelle tahi yhtiölle saatettakoon samaan aikaan antaa korkeintaan viisi etsintötodistusta, oikeudella yht´aikaa työtä te´ettää yhtä monessa etsintöaluudessa, kuitenkin ehdolla että ne ovat vähintäänkin kahdentuhannen syllän päässä toisistansa.
10 §. Kun kullanetsijä jättää jonkun tutkimansa aluuden, jota hän ei tahdo työalaksi käyttää, pitää hänen heti ylösottaa paalut, viidenkolmatta markan sakon haastolla, ilmiantajalle yksinänsä.
11 §. Jos tutkittu paikka kullanetsijän mielestä ansaitsee, lupa- eli valtauskirjan saamiseksi siihen, vuorimestarille ilmoittamista, pitää hänen tutkimusaluuden osoittamiseksi pantuihin paaluihin ruotsin-, suomen- tahi venäjänkielellä kirjoittaa: "Ilmoitettu N.N. päivänä, kuukautena, vuonna, N.N. nimelle."
Se, joka omistajan luvatta siirtää tahi kokonansa pois ottaa tutkimus- tahi ilmoituspaalun taikka muuttaa siihen tehdyt kirjoitukset, langetettakoon sadan markan uhkasakkoon ilmiantajalle yksinänsä.
12 §. Kun kullanetsijä on löytänyt kultaa kalliosta tahi löyhästä maakerroksesta, pitää hänen siitä anta tieto vuorimestarille taikka sille, joka paikkakunnassa on hänen sijaisenansa, sen uhalla että kadottaa mahdollisesti kokoomansa kullan ja menettää oikeutensa kullan etsintöä edellensä jatkaa; jonka lisäksi hän semmoisesta laimin- lyönnistä sakoitetaan viidestäkolmatta viiteensataan markkaan asti, Oikeuden tutkinnon mukaan, ilmiantajan eduksi.
13 §. Jos tutkittavaksi otettu paikka vuorimestarin mielestä on, silloin saadun kullan paljouden tähden, heti kullanetsijän valtautettava, pitää kullanetsijän tarkasti noudattaa vuorimestarin siitä antamata määräystä, uhalla että hän muussa tapauksessa julistetaan menettäneeksi kaiken enemmän oikeutensa kysymyksessä olevaan paikkaan.
14 §. Jos kullanetsijä on nähnyt tutkitun paikan ansaitsevan valtauttamista, tulee hänen heti vuorimestarilta kirjallisesti hakea valtauskirjaa siihen. Tässä hakemuksessa pitää oleman ilmoitettuna aluuden avaruus sekä seudun luonto, likimääräinen etäisyys eräistä määräkohdista ja paikan muut erinomaisemmat tunnusmerkit, mitä kultaa tuottavia puhkomia tahi maanpoistoja siinä on tehty sekä minkä verta kultaa etsittäessä on saatu. Vuorimestari antaa sitten ilman sen enempiä temppuja valtauskirjan, vaarinottaen että lähempänä kuin tuhannen kahdensadan syllän päässä jonkun talon kartanosta olevaa kullan löytöä ei saada työalaksi ottaa, jollei talonhaltia siihen ole antanut kirjallista lupaansa, ja pitää sen perästä vuorimestarin huolenpidon kautta, hakijan kustannuksella, tehdaspiiri, niin pian kuin mahdollista on, ulkona maalla merkittämän ja kartalle kuvattavan.
Se, joka kullan huuhtomista tahi puhkomista toimittaa, olemattansa siihen oikeutettu, tehköön viisisataa markkaa sakkoa, ilmiantajan hyväksi, sekä olkoon kruunulle rikkonut kaiken siten saamansa kullan, jonka ohessa hän kadottaa kaiken enemmän oikeutensa saada kullan etsintöä tahi kullan hyväksikäyttämisen työtä Lapissa toimittaa.
15 §. Ilmoitukset kultalöydöistä pitää vuorimestarin siinä järjestyksessä, jossa ne sisään ovat tulleet, kirjoittaa sitä varten laittamaansa kirjaan, jossa kaapimisia ei saa tapahtua. Mahdollisesti sattuvat harhakirjoitukset ovat siten oikaistavat, ettei ensinnä kirjoitettua pois hävitetä. Tämä kirja on vuorimestarin aina pidettävä niiden saatavana, jotka siitä tietoa haluavat.
Vuorimestarin pitää, sitä pyydettyä, ilmoittajalle antaa oikeaksi todistettu kopia mainittuun kirjaan otetusta ilmoituksesta.
16 §. Sillä, joka ensin on tehnyt ilmoituksen saadaksensa valtauskirjaa johonkin sanottuun paikkaan, olkoon siihen etuoikeus, jos vaan muut sitä varten nyt annetut määräykset ovat asianomaisesti täytetyt.
17 §. Jos useammat valtaajat ovat itsekukin saaneet valtaus- kirjan samaan löytöpaikkaan, kuulukoon valtausoikeus sille, joka siihen on itsensä ensin ilmoittannut, jos vaan valtaus- kirja on kuulutettu laillisessa ajassa eikä mitään petollisuutta ole ilmoituksessa ollut. Riidat valtausoikeudesta saman löytöpaikan eri valtaajain välillä ylösottaa ja tutkii paikka- kunnan Oikeus.
...