Keisarillisen Majesteetin Armollinen Liikenteen-Ohjesääntö valtionrautateille Suomessa.
Annettu Helsingissä, 7 p:nä Lokakuuta 1875.
Me Aleksander Toinen jne. Teemme tiettäväksi: Että Me, tehdyn alamaisen esityksen johdosta, Armossa olemme hyväksi nähneet vahvistaa seuraavan Liikenteen- Ohjesäännön valtionrautateille Suomessa, noudatettavaksi 1 päivästä Tammikuuta 1876.
1. Luku.
Matkustajain kuljetus.
1 §. Oikeus sijaan rautatiejunassa saadaan piletin lunastamisella rahaa vastaan jokaisesta pysäyspaikassa olevasta pilettikonttorista.
2 §. Pilettien myönti alkaa pysäyspaikassa kaupungissa yhtä tuntia ja välipysäyspaikoissa puolen tuntia ennen junain lähtöä ja loppuu pakaasilla varustetuilta matkustajilta kymmenen minuuttia ja pakaasittomilta viisi minuuttia ennen lähtöaikaa.
10 §. Matkustaja ei ole oikeutettu korvauksen saantiin viipymisestä, johon junan myöhästynyt tulo tai lähtö on syynä.
Jos junaa, johon matkustaja on jo ostanut piletin, ei ollenkaan panna menemään, taikka jos se kohdanneen vastuksen tähden matkalla estyy määräpaikkaansa pääsemästä, on semmoinen matkustaja oikeutettu takaisin saamaan maksamat rahansa, edellisessä tapauksessa koko matkalta ja jälkimmäisessä siltä matkan osalta, jota juna ei ole kulkenut.
11 §. Sairaat henkilöt, joissa on kaatuva tauti tahi mielen- vikaa, taikka tarttuvaisia tahi muutoin seuralaisille ilettäviä tauteja, saavat vakinaisissa junissa kulkea ainoastansa sillä ehdolla, että heille lunastetaan kokonainen kupea. Siinä tapauksessa saadaan kuitenkin kupeaan myötä ottaa niin monta seuraajata, kuin muiden siinä olevain sijain luku- määrä on.
13 §. Sen, joka rautatiejunassa ei vaariinota määrättyä järjestystä, taikka ei noudata pysäyspaikan päällystön tahi konduktöörien oikein antamia määräyksiä, taikka ei käytä itseänsä siivosti, voipi konduktööri taikka, konduktöörin ilmoituksesta, kun lähimpään pysäyspaikkaan tullaan, siellä oleva päällystö, estää junassa edemmäksi kulkemasta, olematta hänellä siinä tapauksessa oikeutta saada ostamaansa pilettiä palkituksi.
Nähtävästi väkevistä juomista päihtyneet ihmiset ovat kaikissa tapauksissa pois käskettävät pysäyspaikkain odotussaleista ja etusilloilta (plattformeilta), niin myös vaunuista, jos sinne ovat päässeet, älköötkä he millään ehdolla saako junan myötä seurata.
2. Luku.
Pakaasin kuljetus.
19 §. Pakaasilla ymmärretään semmoisia matkustajain muassaan kuljettamia arkkuja (kohvertteja), kappsäkkejä, vaatesäkkejä, satulleja, lippaita, hatturasioita, vakkoja ja muuta senlaista, joissa on matkustajain vaatteita ja muita matkakaluja.
Pakaasin tulee olla tarpeenmukaisella päällystyksellä varustettuna ja lujasti suljettuna joko lukolla taikka muulla tavalla, sekä yleiseen huolellisesti pakattuna; ja pitää kunkin kolin oleman puhdistettuina vanhoista kuljetusmerkeistä ja adresseista.
Matkustaja, joka on lunastanut täyden piletin, saa maksotta muassaan kuljettaa eninnä viisikymmentä naulaa pakaasia, sekä lapset, joilta puoli piletin hintaa on suoritettu, viisikolmatta naulaa.
Lisäpiletti ei anna oikeutta pakaasia muassaan kuljettaa.
22 §. Ampuma-aseita ei millään ehdolla oteta rautatiellä kuljetettaviksi, jos ne ovat ladattuja. Ruutia ei matkustaja saa mukaansa ottaa muutoin, kuin talletettuna ruutisarvessa tahi ladatuissa patruuneissa metsästystä varten, jossa tapauksessa ruutisarvi tahi patruunitasku on konduktöörin haltuun annettava.
Matkustajat, joilla havaitaan vaunussa olevan kanssansa naitä kaluja, jätetään lähimmäiseen pysäyspaikkaan ja olkoot tavaransa menettäneet rautatienpalveliain pensionikassalle hyväksi.
24 §. Pakaasi vastaanotetaan ainoastansa sittenkuin matkustajapiletti on esiinnäytetty. Kuitenkin on matkusta- jalla oikeus, ilman pakaasitoimiston niitä käsittelemättä, kupeaan maksotta kanssansa ottaa semmoisia pienempiä matkakapineita, jotka mukavasti saatetaan panna istuin- paikan alle taikka sen yllä olevalle verkolle. Semmoisten vaunuun myötä otettujen kapineiden hoidosta ei rautatien- hoidosto vastaa.
Matkustajavaunuihin ei saa myötä ottaa eläviä eläimiä. Jos niin kuitenkin tapahtuu, taikka jos matkustaja kupeaan kanssansa ottaa kapineita, joista muille matkustajille on haittaa, taikka jotka valtaavat tarpeellista tilaa istuin- paikoilta tahi penkkien väliseltä lattialta, on konduktöörillä oikeus panna vaunusta pois mitä sinne on luvattomasti mukaan otettu ja matkustajan pitää eläimistä suorittaa kaksinkertainen rahtimakso ja muista kapineista kaksin- kertainen ylipainomakso.
3. Luku.
Kuljetus ylimääräisellä junalla.
29 §. Ylimääränen juna on kirjallisesti tilattava asian- omaiselta pysäysäyspaikan päällystöltä, pysäyspaikassa kaupungissa viimeistäänkin neljä tuntia ja välipysäys- paikassa viimeistäänkin neljäkolmatta tuntia ennen sitä aikaa, jolloin juna on aivottu lähetettäväksi.
33 §. Jos tilaaja tahtoo junan kulkemista suuremmalla nopeudella kuin kolmekymmentäviisi virstaa tunnissa, suoritetaan nämät maksot viidenkymmenen prosentin koroituksella.
Suurin nopeus, jolla ylimääräinen juna pannaan menemään, on neljäkymmentäviisi virstaa tunnissa, ollen tämä kuitenkin rautatienpäällikön tutkinnon vallassa.
4. Luku.
Sotaväen, postin ja vankien kuljetus.
35 §. Sotaväen, postin ja vankien kuljetuksesta on voimassa mitä tätä nykyä siitä on säädettynä taikka vastedes kentiesi tulee eriksensä säädetyksi.
5. Luku.
Ruumisten kuljetus.
36 §. Ruumiin kuljettaminen on luvallista, ellei siihen ylimääräistä junaa tilata, ainoastansa katteisessa erinäisessä tavaravaunussa.
¨
Ruumis pitää, paitsi tavalliseen rumiinarkkuun, oleman suljettuna tiviisti liitettyyn laatikkoon, sekä lämpimänä vuodenaikana umpinaisesti (hermetisesti) suljettuun metalliarkkuun.
Asianomainen hautausatesti on näytettävä ennen kuin ruumista saadaan kuljetettavaksi ottaa.
Jos ruumis on rajan poikki kuljetettava, pitää sen mukana oleman asianomainen passitus eli lupakirja, ennen kuin se otetaan kuljetettavaksi.
Yleisten kulkutautien liikkuessa on noudatettava mitä niihin kuolleiden henkien ruumisten pitelemisestä on säättynä tahi säädetyksi kentiesi tulee.
Ruumiin kuljetusta pyydetään lähtöpysäyspaikasta pysäyspaikan päällystöltä, jonka tulee antaa tieto, mitä sen suhteen pitää muuta vaarinotettaman.
Jos ruumista kuljetetaan junassa, johon ei kuulu mitään matkustajavaunua, on ruumiin muassa olevalla seuraajalla oikeus, tavallista kolmannen luokan piletin lunastusta vastaan, junaa seurata konduktöörin vaunussa.
Makso ruumiista suoritetaan lähetettäessä liikennetaksan 11 §:ssä säättyjen perustusten mukaan ja luetaan vähintäänki viideltäkolmatta virstalta.
Ruumiin sisäänpanemisen vaunuun ja ulosottamisen vaunusta toimittaa lähettäjä.
6. Luku.
Tavarain kuljetus ylimalkaan.
37 §. Kauppakalua ja kaikenlaisia tavaroita kuljetetaan, jollei toisin ole säädetty, paketteina tahi pikatavarana, suurem- malla nopeudella, parhaasta päästä matkustajajunassa, taikka, tavallisena rahtitavarana, vähemmällä nopeudella, ainoastansa tavarajunassa.
38 §. Paketteina vastaanotetaan ainoastaan hyvin päällystettyjä ja selvällä adressilla (nimi-osoitteella) varustettuja kolia, joiden paino ei ole yli kolmenkymmenen naulan ja jotka ko´oltansa eivät ole yli viiden kuutiojalan.
42 §. Pikatavaralla ymmärretään semmoisia tavaroita ja kapineita, jotka lähettäjä ilmoittaa tahtovansa saada kulkemaan siinä rautatiejunassa, olipa matkustaja- tahi tavarajuna, jonka on pikaisimmin sisäänannon perästä määräpaikkaan tultava.
45 §. Rahtitavaraa kuljetetaan sitä myöten kuin sitä toimistoon sisään jätetään, saatavana olevan liikekaluston mukaan, kaikella mahdollisella joutuisuudella ja vähinnä sadan viidenkolmatta virstan nopeudella vuorokaudessa.
56 §. Pysäyspaikan päällystöllä on oikeus vaatia tarpeellisia tietoja tavaran laadusta sekä lähettäjä tahi vastaanottajan läsnäollessa avauttaa yksi tahi useampi koli, tarkastaaksensa sisällyksen yhtäpitäväisyyttä rahtisetelissä olevain ilmoitusten kanssa. Jos avattaessa havaittaisiin vääriä ylösantoja tehdyiksi, jotk tarkoittavat voittoa lähettäjälle, taikka jotka olisivat voineet rautateille tuottaa tappioa tahi vahinkoa, kirjoittaa asianomainen pysäyspaikan päällystö siitä toimituskirjan, jonka kaksi samassa tilaisuudessa läsnäolevaa jäävitöntä miestä allekirjoittavat, ja tavaralta otetaan kolminkertainen rahtimakso, niiden määräysten mukaan, jotka rahtitaksa sisältää, jonka ohessa siten syyllinen on vastauksessa kaikesta tämän kautta tehdystä vahingosta ja kustannuksesta.
57 §. Semmoisia tavaroita, jotka ovat varustettavat passeilla, alkuperäisyystodistuksilla tahi muilla atesteilla, kuin myös tullaamatonta kauttakulkutavaraa ym., pitää, kun ne sisään jätetään, seuraaman tarpeelliset asiakirjat, ja lankee tavaran omistajan vastattavaksi kaikki se kustannus tahi vahinko, joka laiminlyönnin kautta tässä saattaa tulla.
61 §. Rautatiellä kuljetettavaksi ei oteta seuraavia tavaroita:
a) Tavaroita, joiden kuljetettaessa pitää yleisen kauppatavan mukaan oleman päällystykseen pantuina tahi pakattuna laatikkoihin, aameihin ym., mutta jotka ilmotettaessa ovat sellaista pakkausta vailla.
b) Tavaraa, joka huomataan turmeltuneeksi taikka joka kuljetettaessa voi turmeltua tahi jota ei nähdä tarkoituksen- mukaisesti sisäänpakatuksi tahi suojustetuksi. Kuitenkin otettakoon semmoista tavaraa pysäyspaikan päällystön luvalla vastaan, jos lähettäjä rahtisetelissä kirjallisesti sitoutuu edesvastaukseen kaikesta sen kautta syntyvästä vahingosta.
c) Aineita, jotka ovat pilantuneita.
d) Esineitä, joita postilaitoksen yksinänsä tulee kuljetuttaa, niin kuin valtakunnan kulta- ja hopearahaa, kreditipilettejä, kirjeitä, asiapapereita ynnä muuta semmoista.
7. Luku.
Erilaatuisten tavarain kuljetus.
A) Maito, taalet (kerma) ja elävät kalat.
67 §. Maitoa ja taaletta sekä eläviä kaloja kuljetetaan pikatavarana likennetaksan 27 ja 28 §§:ssä sitä määrättyä alennettua maksoa vastaan, jonka ohessa tyhjät maito- ja taaletastiat ilman maksotta tuodaan takaisin lähetys- pysäyspaikkaan.
Muita kuin yllämainittuja karjakartanon tuotteita varten käytetyt suojuskalut viedään samoin maksotta takaisin siinä tapauksessa, että näitä tavaroita joka päivä tahi muuten säännökkäästi kuletetaan, josta ilmoitus on lähtöpaikalla tehtävä pysäyspaikan päällystölle, jonka tutkinnon vallassa semmoisten maksotta takaisinviennin myönnytys olkoon; ja pitää kaikkien sellaisten kolien oleman varustettuina selvällä ja vakaasti kiinnitetyllä merkillä, johon niin lähettäjän kuin vastaanottajankin adressi on otettuna.
B) Kalleukset.
69 §. Kalleuksia kuljetetaan ainoastansa matkustajajunissa ja pikatavarana sekä vastaanotetaan ainoastansa vakuuttamisen ehdolla, jonka vuoksi rahtisetelissä pitää paitsi lukumäärää painoa ja laatua myöskin ylösotettaman lähetettyjen kappalten arvo.
Jos häviöä tulee palkitaan ainoastansa vakuutettu arvo.
Lisäksi erinäisiä säännöksiä koskien seuraavia tavaraluokkia:
C) Vaaralliset aineet.
D) Päällyksettömät tavarat.
E) Ko´okkaat tavarat.
F) Halot ja puutavarat ylimalkaan sekä tiilet.
8. Luku.
Eläväin eläinten kuljetus.
86 §. Eläviä eläimiä kuljetetaan ylimalkaan ainoastansa tavarajunassa, lunastettavaa pilettiä vastaan, joka esille näytetään lastattaissa ja poisannetaan ulosotettaissa.
Eläimiä, isompia tahi pienempiä, sekä muita kotoelukoita, pitää ylimalkaan kussakin lähetyksessä seuraaman katsoja, jonka tulee lunastaa matkustajan piletti. Eläimiä isommin joukoin lähetettäessä, ei sama katsoja saa hoitaa useampaa, kuin kolmea vaununlastia.
Velvollisuudesta panna katsoja seuraamaan eläimiä ja muita kotoelukoita on vapaus ainoastaan seuraavissa tapauksissa:
1:ksi. Kun sama omistaja lähettää vähemmän kuin neljä hevosta tahi muuta suurempaa eläintä niin lyhyen matkan, että juna samana vuorokautena pääsee määräpaikkaan, ja
2:ksi. Kun vähempiä elukoita, niin kuin vasikoita, lampaita, vuohia ja sikoja lähetetään vähemmin joukoin kuin puoli täysin lastattua vaunua.
Kumpaisessakin tapauksessa pitää lähettäjän ilmoittaa pysäyspaikan päällystölle, ettei katsojaa tule mukaan.
Olkoonpa katsojaa muassa taikka ei, niin ei rautatienhallitus ole missään vastauksessa siitä vahingosta, joka puuttuneen peräänkatsannon vuoksi voipi eläimiä matkalla kohdata.
9. Luku.
Ajokalujen ja veneiden kuljetus.
96 §. Ajokaluja voidaan lähettää joko matkustaja- tahi tavarajunassa, mutta veneitä ainoastansa tavarajunassa.
100 §. Matkustajalla on oikeus eri maksotta ajokaluun jättää pakaasinsa, mutta ei muita kapineita tahi tavaroita.
Tämä pakaasi on junan palvelusmiesten vaarinpidon alla, mutta ei edesvastattavana sitä kohtaavasta vahingosta tahi tappiosta.
Matkustajalla ei ole lupaa rautatiejunassa itse sijoittua siihen ajokaluun, joka hänellä on junassa myötä.
10. Luku.
Liikkuvan rautatien liikekaluston kuljetus.
102 §. Makso liikkuvan rautatien liikekaluston kuljetuksesta luetaan liikennetaksan 40 §:n mukaan.
Höyryssään olevata lokomotivia ei oteta vastaan.
Liikkuvaa rautatien liikekalustoa, joka rakennusmuodon, painon tahi raitioleveyden puolesta on toisenlainen, kuin valtionrautateillä Suomessa käytetty, kuljetetaan ainoastansa edeltäpäin tehdyn suostumuksen mukaan.
11. Luku.
Pysäyspaikkamakso.
12. Luku.
Lastaus ja lossaus.
13. Luku.
Vaakaus.
14. Luku.
Makasinoiminen.
107 §. Tavara pitää siitä pysäyspaikasta, johon se junassa on tullut, jollei toisin ole säädetty, noudettaman pois kolmen- kymmenenkuuden tunnin kuluessa sen jälkeen, sunnuntai- ja pyhäpäivää kuitenkaan lukematta. Tämän määräajan kuluttua luetaan tavaralta makasinoimismaksoa tahi tilan- hyyryä liikennetaksan 44 §:n mukaan.
Jos juna perille tulee myöhemmin, kuin kello kuusi illalla, luetaan yllä mainittu noutoaika kello kuudesta seuraavana aamuna.
Jollei tavaraa, josta ilmoituksen mukaan rahtisetelissä ei pitänyt tietoa antaa, ole kolmenkymmenen kuuden tunnin kuluessa pois noudettu, pitää vastaanottajan, jos hänen asuntonsa on ilmoitettu tahi muutoin tunnettu, kahdentoista tunnin kuluessa sen jälkeen saada pysäyspaikan päällystöltä tieto tavaran tulosta, 65 §:ssä sanottua ja liikennetaksan 26 §:ssä määrättyä maksoa vastaan.
110 §. Kuukauden kuluttua kuulutetaan niin hyvin Suomessa kuin Pietarissa ulostulevissa virallisissa, sekä enimmän levinneissä paikallissanomalehdissä semmoisista jäljellä- olevista tavaroista, kehoituksella niiden pois noutamiseen kolmen kuukauden kuluessa. Samaan aikaan pidetään tointa sellaisen tavaran lähettämisestä lähimmässä kaupungissa olevaan rautatien pysäyspaikkaan.
111 §. Jollei omistaja kolmen kuukauden kuluessa sen jälkeen, kuin mainittu ilmoitus oli sanomalehtiin pantuna, tule pois noutamaan tavarata, pidetään se rautatien omana.
15. Luku.
Varastossapito pysäyspaikoilla.
16. Luku.
Ei peräänkysytyt tavarat.
116 §. Kun joko vastaanottamasta kieltäytään, taikka kun rautatiellä lähetettyä tavaraa ei säädetyillä määräajoilla (katso 107 §:ää ja seur.) poisnoudeta, säilyttää rautatie sen, paitsi 109 §:n 1 momentissa mainittua tavaraa, kolme kuukautta sen jälkeen, kuin viimeinen ilmoitus siitä on ollut sanomalehdissä.
117 §. 110 §:ssä mainittuin kolmen kuukauden kuluttua myydään kaikki tavara, jonka perään ei ole kysytty, julkisella huutokaupalla, joolin ostohinnasta kaikki rautatien kulungit pidätetään ja jäännös otetaan kirjaan erinäiselle "ei peräänkysyttyjen ja unhotettujen" kalujen tilille.
17. Luku.
Unhotetut tahi löydetyt kalut.
119 §. Kaikki pysäyspaikkaan, odotussaleihin ja vaunuihin unhoitetut taikka itse radalta ja sen piiristä löydetyt kapineet ovat heti lähimmälle pysäyspaikan päällystölle annettavat, joka kirjoittaa esineen erinäiseen luetteloon järjestys- numerolla sekä panee ylös, mistä ja milloin se on hänelle annettu, jonka ohessa itse esineeseen kiinnitetään osoitus- lippu, jossa on pysäyspaikan nimi ja se järjestysnumero, jolle se luetteloon on pantuna.
122 §. Neljä kertaa vuodessa kuulutetaan sanomalehdissä lähinnä edellisten kolmen kuukauden kuluessa unhoitetuista ja löydetyistä kapineista. Jollei niiden perään kysytä yön ja vuoden kuluessa sen jälkeen, kuin kuulutus on ollut sanoma- lehdissä, menevät kapineet rautatienpalveliain pensioni- rahastoon.
18. Luku.
Rautatienhoidoston edesvastausvelvollisuus.
123 §. Korvausvaatimus voidaan tehdä seuraavissa tapauksissa:
1) Jos rautatienhoidosto on vastoin 43 ja 45 §:n sääntöjä viivyttänyt tavaran kuljetusta.
2) Jos rautateillä kuljetettavaksi annettu pakaasi tahi tavara on vahingoittunut tahi kadonnut.
124 §. Korvausvaatimuksen ilmoitus sen johdosta, että kuljetusta on viivytetty taikka että pakaasi tahi tavara on vahingoittunut, pitää heti ulosotettaessa kirjallisesti tehtämän perilletulon pysäyspaikan päällystölle ja oleman tavaran huostaanottajalta allekirjoitettuna.
Jollei pakaasi tahi tavara ole ollenkaan perille tullut, tehtäköön siitä ilmoitus samalla tapaa joko pysäyspaikan päällysmiehelle menopysäyspaikalla taikka Liikenteen- johtajalle. Semmoinen ilmoitus tapahtukoon viimeistäänki kahden kuukauden kuluessa sen jälkeen, kuin pakaasi tahi tavara kuljetettavaksi jätettiin.
127 §. Liikenteenjohtajan tulee, saatuansa lähinnä edellisissä pykälissä mainitut asiakirjat ja tarkemman tutkinnon pidettyänsä, milloin sitä tarpeelliseksi katsotaan, jättää asia Rautatienpäällikön haltuun, joka laittaa sen, oman lausuntonsa ohessa, Suomenmaan tie- ja vesikulkulaitosten Ylihallitukselle, jossa viipymättä pidetään tarpeellista tointa sen vahingonpalkkion maksamisesta, jonka saantiin asianomainen ehkä nähdään oikeutetuksi.
Jollei haltija tyydy Ylihallituksen päätökseen, olkoon hänellä valta asiansa laillisessa Oikeudessa ilmoittaa ja ajaa.
128 §. Jollei asianomainen määrätyssä ajassa vaadi korvausta tapahtuneesta vahingosta tahi tappiosta, olkoon sittemmin kadottanut puhevaltansa siitä.
19. Luku.
Tavarain vakuutus.
139 §. Se, joka lähettää semmoista pakaasia tahi tavaraa, jonka arvo nousee niiden korkeimpain hintain ylitse, jotka rautatienhoidosto tappion sattuessa maksaa taksan mukaan, saattaa lähetettäissä vakuuttaa sen täyteen tavaran arvoon.
142 §. Niin hyvin lähetys- kuin vastaanotto-pysäyspaikassa on pysäyspaikan päällystöllä oikeus lähettäjän tahi vastaan- ottajan läsnäollessa avata jokainen vakuutettu koli, saadaksensa pakaasin tahi tavaran todellisesta arvosta varmuus. Jos petollisuutta havaitaan, suorittaa syyllinen kymmenkertaisen vakuutusmakson.
20. Luku.
Yleisiä sääntöjä.
153 §. Varsinaisten rautatiejunain lukumäärän ja nopeuden, kuin myös niiden lähtö- ja tuloajat, määrää Senaatin Maanviljelys-Toimikunta tie- ja vesikulkulaitosten Ylihallituksen siitä tekemän ehdotuksen jälkeen. Ja pitää Ylihallituksen sitten rautatienvirkamiesten noudatettavaksi valmistuttaa kuvattu junakaava.
155 §. Yleisöllä on oikeus kaikilta rautateillä palvelevilta virkamiehiltä ja käskyläisiltä vaatia nöyrää ja avuliasta kohtelua, jota vastoin mainitut virkamiehet ja käskyläiset puolestansa saavat nauttia sitä turvaa, jonka laki ja voimassa olevat asetukset kruunun virka- ja palvelusmiehille sekä käskyläisille ylimalkaan vakuuttavat.
Rautatien virkamiehet ja käskyläiset ovat edesvastauksen uhalla kielletyt olkoonpa millä nimellä taikka minkä varjon alla hyvänsä vaatimasta tahi vastaanottamasta erinäistä palkkiota yksityisiltä hengiltä, älköönkä siis semmoista palkkiota, olkoonpa juomarahoina taikka muulla tapaa, yleisönkään puolesta heille tarjottako.
158 §. Valitukset virkamiehiä vastaan, olkootpa minkälaa- tuisia tahansa, ovat kirjallisesti tehtävät joko Rautatien- päällikölle taikka kohdastansa maan tie- ja vesikulkulaitos- ten Ylihallitukselle.
Valituksia alhaisempain palveliain käytöksestä taikka epäjärjestyksistä pysäyspaikoilla voidaan sitä vastoin tehdä suullisesti tahi kirjallisesti likimmälle pysäyspaikan päällys- miehelle taikka kirjoittaa siihen kussakin pysäyspaikassa löytyvään muistoonpanokirjaan, jonka siellä palveleva pysäyspaikan päällysmies on velvollinen valittajalle esiin antamaan.
Tullaksensa vaariinotetuiksi, pitää väestöä koskevain valitusten selvästi ilmoittaa nimi, virkapukumerkit ym. semmoiset määräykset, jotka asiasta voivat valistusta antaa, sekä välttämättömästi olla varustettuina valittajan selvällä nimikirjoituksella ja hänen olopaikkansa ilmoituksella.
160 §. Tämä ohjesääntö, kuin myöskin liikennetaksa ja siinä mainitut taulut, ovat Rautatienpäällikön toimella präntättävät ruotsiksi, suomeksi ja venäjäksi, sekä soveliaalla paikalla kaikissa pysäyspaikoissa yleisölle kaupan pidettävät.
Jota kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 7 p:nä Lokakuuta 1875.