Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaatinsa ulosantama
PLAKAATTI
neljästä kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka koko Suomen Suuriruhtinaanmaassa ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät vuonna 1877.
Annettu Helsingissä, 30 p:nä Lokakuuta 1876.
Sen voiman ja vallan nojalla, jonka Hänen Keisarillinen Majesteetinsa on Keisarilliselle Suomen Senaatille suonut,
Tahtoo Keisarillinen Senaati ilmoittaa Suomenmaan asukkaille evankelisesta Lutheruksen uskontunnustuksesta:
Jokaiselle sielulle, joka etsii totuutta ja janoo elävää Jumalaa, on elämän tie ilmoitettu Hänessä, joka todisti itsestänsä: minä olen tie, totuus ja elämä. Niin kuin on yksi Jumala niin on myöskin yksi Välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jesus, joka itsensä kaikkein edestä lunastuksen hin- naksi on antanut. Tämän Välimiehen luokse saapi jokainen tulla, ja Hänen kanssa täytyy jokaisen personallisesti olla uskossa yhdistetty, jos hän on ijankaikkisen elämän käsittävä.
Mutta niin kuin jokainen Kristukseen uskova ihminen seisoo välittömässä elämänyhteydessä Hänen kanssa, niin ovat uskovaiset keskenänsä rakkauden hengessä toinen toisensa kanssa yhdistetyt pyhäksi yhteiskunnaksi ja ovat jäseniä siinä ruumiissa, jonka pää on Kristus. Ajan ja paikan suhteen ilmestyy tämä uskovaisten yhteys eri yhteiskunnissa, osaksi eri tunnustuksen mukaan, osaksi sen ohessa eri maiden ja paikallisolojen mukaan. Piirinsä puolesta ahtain, mutta myöskin itsekseen likinnä suljettu yhdistys on paikallis- seurakunta, jossa samaa tunnustusta olevat ja toisillensa myöskin personallisesti tutut uskovaiset tulevat kokoon samaan Herran huoneesen yhteistä sielunylennystä varten kuulemalla Jumalan sanaa ja ottamalla osaa Hänen pyhään sakramenttiinsa sekä yhdistymällä yhteisiin rukouksiin ja veisuihin. Tällä tavoin herätetty ja elossapidetty seura- kuntaelämä saapi kuitenkin voimaa ja eloisuutta siitä, että ulkopuolella tätä ahtaampaa piiriä, sekä yhteisessä isän- maassa että ulkopuolella sen rajoja kaukaisissa maissa, löytyy pääasiallisesti yhtäläisellä tavalla järjestettyjä seurakuntia.
Pian loppuvana vuonna on Suomenmaan kaikilla evankelis- lutherilaisilla seurakunnilla ollut tilaisuus ensimmäisen kerran laillisesti valittujen valtuusmiestensä kautta yleisessä kirkolliskokouksessa kokoontua keskustelemaan erinäisistä, Suomen kirkolle yhteisistä ja sen yhteiskunnalliseen järjestykseen kuuluvista asioista. Tämä tapaus, joka on saanut alkunsa syvästi tunnetusta yksimielisyyden ja yhteyden tarpeesta uskonnollista elämää koskevain ulkonaistenkin muotojen suhteen, ei voi muuta kuin vaikuttaa elähyttävästi ja vahvistavaisesti kirkolliseen yhteyteen, ja herättää jokaisessa, joka ymmärtää mikä ääretön arvo uskonnolla on yhteiskunnan voimassapitämiseksi, ilon ja kiitollisuuden tunteita.
Ja koska tämä sama vuosi on ollut Suomenmaalle muutenkin onnellinen vuosi; koska Jumala armollisesti on suojellut rakasta isänmaata yleisistä maanvaivoista, siunannut vuodentulon ja edistänyt kaiken rehellisen työn sekä kaikki luvalliset harrastukset yhteiseksi ja yksityiseksi hyväksi; koska maalla, samalla kertaa kun se ensimmäisen kerran asettamalla yleiseen näyttelyyn kotimaisen taidollisuuden ja ahkeruuden tuotteita on voinut antaa yleissilmäyksen saavutetusta sivistystyöstään, on ollut ilo rajainsa sisäpuolla vastaanottaa maanisän, korkeastirakastetun Suuri- ruhtinaansa, Hänen Majesteetinsa Keisarin sekä Hänen Majesteetinsa Keisarinnan ja useita muita Korkean Keisarillisen Huoneen Jäseniä; niin on maan asukkailla kylläkin syytä kaikesta tästä niin kuin myös kaikesta muusta hengellisestä ja ruumiillisesta siunauksesta edesantaa Jumalalle kaikkein korkeimmalle kiitollisia ylistysuhreja.
Sen yhteisyyden hengen ilmi tuomista varten, jonka tulee elähyttää eri paikallisseurakuntia yhteisessä isänmaassa, ja jotta yhteiskunnan jäsenet tulisivat muistutetuiksi korkeammasta, taivaallisesta kutsumuksestansa olla pyhäin kylänmiehet ja Jumalan perhe, säädetään Suomenmaan asukkaille evankelisesta Lutheruksen uskontunnustuksesta taas tulevaksi vuodeksi 1877 neljä yhteistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää, vietettäviksi Helmikuun 25, Huhtikuun 22, Heinäkuun 29 ja Lokakuun 14 p:nä olevina sunnuntaina, jonka ohessa myötäseuraavat, Jumalan sanasta valitut tekstit ovat määrätyt saarnojen johdoksi näinä päivinä; ja kehoitetaan siis kaikkia Suomen Suuriruhtinaanmaan asukkaita evankelisesta Lutheruksen uskontunnustuksesta, ketään pois eroittamatta, olkoonpa mistä säädystä ja arvosta hyvänänsä, sekä käymällä jumalanpalveluksessa Herran huoneessa että hiljaisissa, hartaissa Jumalan sanan tutkimista kotonansa oikein pyhittämään näitä yleisiä rukouspäiviä: ollen kaikkien asianomaisten velvollisuutena, tämä Käsky säännöllisesti julistuttaa ja sen noudattamista tarkasti valvoa. Helsingissä, 30 p:nä Lokakuuta 1876.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä, Hänen Suomen Senaatinsa.