Yhteenveto niistä yleisistä asetuksista, jotka saarnastuoleista Suomen Suuriruhtinanmaan kirkoissa vuosittain ovat julki luettavat.
Helsingissä, Keisarillisen Senaatin kirjapainossa, 1876.
...
Keisarillinen kirje yhteisen kansan velvollisuudesta kyyditä sotaväenkomennuskuntia ja kuinka kyyti on tilattava ja käytettävä sekä yhteinen kansa palkittava, annettu 26 p:nä Elokuuta 1824.
Sittenkuin meidän tykönämme kysymys alamaisuudesta on nostettu siitä, että Suomen Suuriruhtinaanmaassakin noudatettaisiin mitä Ministerikomitean antaman ja Meidän 15 p:nä viimekulunutta Maaliskuuta armollisimmasti vahvistaman mietinnön mukaan Venäjän Keisarikunnassa siitä on säätty, että asujamet maalla ovat velvolliset sotaväen asemapaikkoja muutettaissa taikka muutoin kun rykmentit, pataljonat tahi komennuskunnat ovat marssilla, kyytirahaa saamatta, antamaan niin monta kyytihevosta, kuin paitsi kruunun hevosia siihen tarvitaan; ja tässä tutkintomme alaiseksi on tullut, että sanottua velvollisuutta, Suomessa voimassa olevia asetuksia vastaan, ei voida sen asukkaille ilman erinäistä palkintoa määrätä, niin tahdomme toistaiseksi ja siksi että toisin säädetään tämän kautta armossa määrätä: että kun Suomen asukkailta, jonkun marssilla olevan maahan sijoitettuun sotaväkeen kuuluvan suuremman tahi vähemmän sotajoukon perille saattamista varten asianmukaisessa järjestyksessä tilataan ne hevoset, jotka välttämättömästi vaaditaan yli sen hevosluvun, jonka kruunu mainittua tarkoitusta varten kustantaa, niin pitää kyyditseväin siitä nauttia maksoa Suomen sotilaskassasta sen mukaan kuin kruununkyydistä määrätty on; jonka ohessa Me tämän toimeenpanemisesta ja tarpeellisesta perään- katsomisesta olemme tahtoneet säätää niinkuin seuraa:
1:ksi Tulee Kuvernöörien asianomaisen sotaväenpäällikön tilauksesta, joka aina on annettava vähintänsä kaksi viikkoa ennen tarvetta, paitsi kun matkaavat sotajoukot avonaisella käskykirjalla muista lääneistä tulevat sekä kyytiä likim- mäiseltä kruununpalvelijalta tilaavat, käskeä paikkakunnan kruununpalvelijoita hankkimaan tilaisuutta varten anotut tarvittavat hevoset ja pitää huolta siitä, että kumminkin joku kruununpalvelijoista välttämättömästi seuraa transporttia, sekä pitääksensä tarpeellista järjestystä kyytimiesten kesken, että myös peräänkatsoaksensa, ettei millekään hevoselle panna suurempaa painoa kuin kolmenkymmenenkahden ja kolmenkymmenenkahdeksan Ruotsin leiviskän välillä, niin- kuin Meidän armollinen kiertokirjeemme 4 p:ltä Heinäkuuta 1811 tämän suhteen määrää, taikka että, sairaita sotamiehiä kuljetettaissa, korkeintaan kolme (3) miestä ajaa kullakin hevosella; ja pitää matkaavan sotaväen päälliköltä vaadittaman kuitti, johon on pantu kyydissä käytettyin hevosten lukumäärä, paikka jossa ne vastaanotettiin ja kyytihollin pituus, missä tilaisuudessa ja minkälaista trossia eli painoa varten sekä kenen määräyksestä kyyti on tilattu, joka kuitti, varustettu transporttia seuraavan kruunun- palvelijan kirjallisella tiedolla hevosten lukumäärästä ja hollin pituudesta, asianomaiselle Kuvernöörille kohta lähetetään.
2:ksi Saatuansa kuitit tehdystä kyydistä, ovat Kuvernöörit velvolliset määräämään Lääninräntteristä edeltäpäin maksettavaksi yhteiselle kansalle samain kuittien mukaan tulevan kyytirahan ja asianomaisten kruununvoutien kautta pitää huolta siitä että kyyditsijät tulevat maksetuiksi; jonka perästä sanotut kuitit joutuisimmasti lähetetään Suomen Kenraalikuvernöörille, joka ne tutkii ja Kuvernööreille takaisin lähettää, niin että edeltäpäin ulosannettu raha voidaan tilikirjoihin kuitattavaksi ilmoittaa.
Ulosveto 19 p:nä Huhtikuuta 1833 annetusta Keisarillisesta kirjeestä rästinä olevain talonveroin uloshakemisesta.
1:ksi Koska se kruununtilan asukas, joka nuhteettomasti eläen on hyvin viljellyt asumaansa tilaa, mutta katovuoden tahi muiden vahinkoin kautta on tullut kykenemättömäksi maksamaan ulostekonsa vuodelta, ei ole katsottava sen kautta asunto-oikeuttansa menettäneeksi, mutta tässä kuitenkin toiselta puolen on lukua pidettävä, ettei kruunu kohtuuttomain vähennysten kautta tule kärsimään luvallisessa oikeudessaan, taikka ettei rästien vähennyksen etu koskaan tule muitten kruununtilan asukasten osaksi, kuin niitten, jotka hyvän talouden, siveyden sekä ahkeruuden ja uutteruuden kautta ovat tehneet itsensä semmoisen armon ja kehoituksen ansanneiksi, olemme Me, kaiken epätiedon välttämiseksi, minkä järjestyksen mukaan vähennyksiä kruununtilan veroista myönnetään, armossa tahtoneet tästä säätää ja selittää: että kun kruununtilan veroja ja muita ulostekoja, olkootpa ne minkänimiset tahansa, puuttuvain varain tähden ei voida ulos saada ja rästinalaisilla asukkailla edelläosoitettuin perustusten mukaan näkyy olevan oikeus maksunvähennykseen ja tilan häiritsemättömään hallintoon, on ylöskantaja velvollinen semmoisista rästeistä kirjoittamaan erinäisen vähennyslistan, jonka reunaan, kunkin rästinalaisen asukkaan kohdalle, hän kirjoittakoon ei ainoastaan minkä verran irtonaista omaisuutta kullakin tehdyssä ulosottoyrityksessä on havaittu olevan, ja sen joukosta juhtain ja eläinten lukumäärän, ynnä tiedon kanssa tilan kylvöstä pellossa, vaan myöskin kummoinen hänen käytöksensä on ja kuinka hän tilaa hoitaa sekä lopuksi mitkä syyt ovat vaikuttaneet hänen rappiotilansa. Ja pitää tämä vähennyslista yleisessä pitäjänkokouksessa ja sen jälkeen paikkakunnan kihlakunnanoikeudessa julki luettaman ja vähennyksen saamiseksi ehdoitetut asukkaat sinne kuulutuksen kautta kirkossa kutsuttaman, kuultaviksi ilmoitettuin rästien todellisuudesta, jonka jälkeen ja sittekuin lautakunnan ja naapurein todistus niistä seikoista, jotka ylöskantomies on vähennyksen syyksi ilmoittanut, ovat saadut, asianomaisen tumarin ja kirkkoherran tulee, päällekirjoituksella vähennyslistalle, joko varmaan todistaa, että ylöskantomiehen kirjoitukset listalle ovat todellisten olojen kanssa yhtäpitävät, taikka myös ilmoittaa, missä osissa samat kirjoitukset ovat havaitut vääriksi ja epäiltäviksi. Sittekuin vähennyslistat, tällä tavoin todistettuina, ovat asianomaisille Kuvernööreille tulleet ja Kuvernöörit sitä paitsi, tiloilla asetusten mukaan pidettyjen taloussyynien kirjoista taikka myös, jos syytä siihen olisi, pidettäväin rästitutkintoin kautta itse ovat tarkemmin tiedustelleet asianlaitaa, tulee Kuvernöörien tutkia, voivatko vähennystä saamaan ehdoitetut rästinalaiset asukkaat edellämainitun yleisen perustuksen mukaan olla rästien vähennykseen oikeutetut, vai ovatko asukkaat huonon taloudenpidon, säädyttömyyden tahi tilanviljelyksen laimin- lyönnin kautta katsottavat itse olleiksi syypäät varattomuu- teensa; ja pitää edellisessä tapauksessa tavallinen vähennys- päätös Kuvernööriltä annettaman ja rästit sen jälkeen kuitatuiksi kirjoitettaman, mutta jälkimäisessä tapauksessa kohta pidettämän tointa asukasten häätämisestä ja rästinalaisten tilain tarjoomisesta muille asukkaille rästien maksua vastaan...
Ulosveto 17 p:nä Joulukuuta 1839 annetusta Keisarillisesta ohjesäännöstä työ- ja ojennuslaitoksille Suomenmaassa.
51 §. Jos ojentolainen karkaa laitoksesta taikka jos ei se palaja, joka luvan saatua on mennyt pois, mutta jonka määrätyllä ajalla olisi pitänyt laitokseen takaisin tulla, antakoon asianomainen Kuvernööri kuuluttaa hänen peräänsä ja saakoon se, joka hänet kiinni ottaa ja asian- omaiseen paikkaan tuopi, palkinnoksi kymmenen ruplaa pankkoassignationeja (11 markkaa 44 penniä), jotka kohta ulosmaksetaan siltä Lääninhallitukselta, jonka läänissä ojentolainen kiinni saadaan. Ja korvattakoon tämä ulos- makso ojentolaisen säästörahasta tahi varoista, jos niitä löytyy.
Ulosveto 15 p:nä Toukokuuta 1848 annetusta Keisarillisesta ohjesäännöstä, joka koskee, muun muassa, pituus-, astia- ja painomittain vakausta.
192 §. Jos joku kaupassa ja liikenteessä käyttää kruunaamattomia pituus-, astia- ja painomittoja, taikka semmoisia, jotk´eivät korkeintaan kolmen vuoden kuluessa ole asianomaisesti va´atut ja templatut, vetäköön sakkoa kymmenen ruplaa (40 markkaa); jos ne havaitaan vääriksi tahi väärennetyiksi, joutukoon erittäin sen edesvastauksen alaiseksi, jonka laki Kauppakaaren 8 luvussa määrää.
Keisarillinen asetus eläinten tahallarääkkäämisestä, annettu 20 p:nä Kesäkuuta 1864.
Suomenmaan Säätyjen alamaisesta kehoituksesta tahdomme Me, muuttaen rangaistusmääräykset Rakennuskaaren 22 luvun 2 ja 6 §§:issä sekä 8 §:n 4:nnessä kohdassa eli momentissa, Armossa säätää ja määrätä seuraavaisesti:
Jos joku harjoittaa toisen eläintä kohtaan semmoista tahallarääkkäystä, kuin Rakennuskaaren 22 luvun 2 tai 6 §:ssä taikka 8 §:n neljännessä kohdassa sanotaan, vetäköön sakkoa kymmenestä kahteen sataan markkaan, niin jaettavaksi, kuin Oikeudenkäyntikaaren 32 luku, 1 § säätää. Jos hän ei voi sakkojansa maksaa, istukoon vankeudessa vedellä ja leivällä sen verran aikaa, joka vastaa kolmatta osaa tuomitusta sakkomäärästä.
Sama laki olkoon, jos joku omia tai muiden eläimiä pidellessä muuten osoittaa julkinaista julmuutta.Jos rikos tehdään aikomuksella kostaa jotakin eläimen omistajalle, luettakoon se raskauttavaksi seikaksi.
Keisarillinen asetus, sisältävä rauhennussäännön maan rautateitä, kanavia ja sananlennätinlaitoksia varten, annettu 24 p:nä Marraskuuta 1864. Luetaan useita kertoja vuodessa.
Kumoten asetuksen Syyskuun 13 päivältä 1855, koskeva edesvastausta sille, joka häiritsee taikka vahingoittaa sananlennätinlaitosta Suomessa, sekä turvaa semmoiseen laitokseen otetuille virkamiehille ja palvelijoille, niin myös julistuksen Maaliskuun 24 päivältä 1862, joka kieltää turmiota tekemästä Helsingin-Hämeenlinnan rautatielle tahi sen omaisuudelle, tahdomme Me, Suomenmaan Säätyjen alamaisesta kehoituksesta, armossa säätää seuraavalla tavalla:
1 §. Jos joku tekee rautatien rakennukselle, sen kuljetus- neuvoille taikka muulle kalulle semmoisen vahingon, että siitä vaara voi syntyä rautatien käyttämisessä, ja jos vaara oli tarkoituksena, taikka jos joku siinä tarkoituksessa matkaan saattaa semmoisen vaaran laskemalla taikka heittämällä jonkun kappaleen radalle, kiskoja järkäyttämällä, väärillä merkeillä eli signaleilla, taikka muulla tavalla, tuomittakoon kuritushuoneen rangaistukseen kuudesta kuukaudesta aina kuuteen vuoteen saakka.
Jos toinen tuhotyön seuraamuksesta saa kovan ruumiin vamman taikka kuoleman, rangaistaan pahantekiä kuritushuoneella, edellisessä tapauksessa neljästä vuodesta kymmeneen vuoteen asti, ja jälkimäisessä tapauksessa kahdeksasta vuodesta kahteentoista vuoteen taikka elinkaudeksi.
Kovalla ruumiin vammalla ymmärretään vaikia virhi taikka muu raskas ruumiin vika, tahi alituinen paha haitta terveydelle, taikka hengenvaarallinen kipu, tahi puheen, näön taikka kuulon kadotus.
2 §. Muusta ehdollisesta työstä, jonka kautta vahinko tehdään rautatielle taikka sen kaluille, tahi este rautatien käyttämiselle, tuomitaan pahantekiä vankiuteen yhdestä kuukaudesta aina kahteen vuoteen.
Jos pysähdys oli vähäinen taikka jos se matkaan saattoi ainoastansa vähänpätöisen vahingon, taikka jos työ yritykseen raukesi, olkoon rangaistuksena sakko kahdestakymmenestä markasta neljään sataan markkaan asti. ...
Keisarillinen asetus metsästyksestä ja otuksen pyynnöstä Suomessa, annettu 10 p:nä Helmikuuta 1868.
Luetaan jonakin sunnuntaina Helmikuulla.
Suomenmaan Säätyjen alamaisesta kehoituksesta tahdomme Me, metsästyksestä ja otusten pyynnöstä Suomessa, armossa säätää ja määrätä seuraavalla tavalla:
1 §. Metsästystä ja otuksen pyyntöä harjoitettakoon osaksi otuksen saamista, osaksi vahinkoeläinten ja ryöstölintujen hävittämistä varten.
2 §. Kaikki maassa olevat kesyttömät eläimet ja linnunlajit jaetaan kolmeen luokkaan, nimittäin:
a) Hyödylliset otukset, joiden säilyttäminen ja kartuttaminen on edistettävä rauhoittamisen kautta, ja joiksi luetaan: hirvi, majava, peura, jänis, joutsen, haahka, metsähanhi, metso, teiri, pyy, peltopyy, peltoraukka, jota myöskin peltokanaksi kutsutaan, kyntölintu, metsäkana eli riekko, musta kottarainen, heinäsuorsa ja muut suorsansukuun kuuluvat lajit, isokurppa ja suokukko sekä muut kuin yllämainitut lajit kanalintuja, joita mahdollisesti vastedes voi tässä maassa löytyä ja kesyttömässä tilassa sikiytyä.
b) Vahinkoeläimet ja ryöstölinnut eli karhu, susi, ilves, osma eli ahma, kettu, näätä, kotka, huuhkaja, haukka ja kalasääski, joiden hävittämistä tarkoitetaan.
c) Muut otukset, joiden rauhoittamista taikka hävittämistä ei ole erittäin säädetty.
3 §. Oikeus tässä alempana määrätyillä rajoituksilla harjoittaa metsästystä ja otuksen pyyntöä kruununsaloissa ja muulla kruunulle kuuluvalla käyttämättömällä maalla, pidätetään Keisarillisen Majesteetin säädettäväksi, ja harjoittakoot sitä erittäin määrätyssä järjestyksessä virka- ja palvelusmiehet maan metsänhoitovirastossa; mutta muutoin saa jokainen harjoittaa tätä oikeutta sillä maalla, jonka omistaja hän on.
Samanlaista etua nauttikoon myöskin kruununtalon ja puustellin haltia hallussaan olevan maatilan tiluksilla, yhteisen maan osakas samalla maalla, julkinen laitos sen alle kuuluvalla maalla, lampuoti eli arentimies sillä maalla, joka tämän asetuksen julkaisemisen jälkeen on hänelle viljeltäväksi annettu, ellei omistaja nimenomaan ole pidättänyt itselleen metsästysoikeutta, sekä kaupunki pyykitetyllä maallansa.
Jos Kuvernööri tahi Tuomari panee riidanalaisen maan kiellon alle, älkööt riitaveljekset siinä sillä aikaa käyttäkö muuta metsästysoikeutta, kuin vahinkoeläimiä varten, kuten 5 §:ssä myönnetään, ellei vapaatahtoista suostumusta siitä synny heidän keskensä.
Saaristossa, kallioilla ja luodoilla, jotka eivät kuulu minkään tilan alle, sekä ulkona aukealla merellä, olkoon muuten luvallinen metsästys toistaiseksi myönnetty jokaiselle Suomenmaan asukkaalle. ...
Ulosveto 9 p:nä Toukokuuta 1870 annetusta Keisarillisesta asetuksesta, luotsi- ja majakkalaitoksesta Suomessa.
51 §.
1. Jokainen, joka pahanilkisyydestä ja tahallansa rikkoo tahi vahingoittaa tuli- ja tunnusmajakoita, kumpeleita, riukuja tahi muita merimerkkejä, niihin kuuluvia rakennuksia ja laitoksia, taikka luotsivartiatupia, kalliorenkaita, muurinkia, hamina-ankkureita ja tupuria, kiinnityspaaluja tahi kaiken- laisia semmoisia laitoksia merenkulkiain turvaamiseksi ja mukavuudeksi, rangaistaan Rikoskaaren 21 luvun 2 ja 9 §§:ien mukaan.
2. Laki sama olkoon sille, joka pahanilkisyydestä tahi pahassa aikomuksessa sytyttää valhevalkeita tahi rakentaa muita merkkejä tahi viisaria, sillä merenkulkioita pettääksensä ja saattaaksensa haaksirikkoja matkaan, taikka pois repii tahi ylösottaa meriviittoja, flakuja, viisaria tahi muita merikarien tahi rantojen osoittajia, taikka niitä muuttaa, kuin myös jolloinka joku tukkii oikean purje- tahi veneväylän, taikka muulla tavalla tekee ne kelpaamattomiksi.
3. Sen, joka toteen saatavasti ilmi saattaa sellaisia rikoksia, kuin tässä §:ssä mainitaan, pitää yhteisistä rahoista saada siitä palkinnoksi sadasta viiteensataan markkaan asti, asianhaarain mukaan.
Keisarillinen Asetus paloviinan valmistuksesta, myymisestä, varustossapidosta ja kuljetuksesta, annettu 9 p:nä Kesäkuuta 1873.
Suomenmaan Säätyjen alamaisesta kehoituksesta, tahdomme Me, paloviinan valmistuksesta, myymisestä, varustossa pidosta ja kuljetuksesta Suomessa alempana sanotun ajan kuluessa, armossa säätää ja määrätä seuraavalla tavalla:
1. ARTIKKELI.
Paloviinan valmistamisen oikeudesta ja siitä maksettavasta verosta.
1 §. Tämän asetuksen voimassaolon aikana saadaan palo- viinaa valmistaa maalla ja kaupungissa ainoastaan isommissa pränneissä eli polttimoissa, vaan ei kuitenkaan suurempaan kokonaismäärään vuodessa kuin neljä miljonaa kolmesataa tuhatta kannua.
2 §. Tämä määrä voidaan enentää korkeintaan viidellä- kymmenellä prosentilla, jos Hänen Keisarillinen Majesteetinsa katsoo tarpeen ja asianhaarain vaativan valmistuksen lisäämistä.
3 §. Veroa pitää paloviinan valmistuksesta lähtemän yksi markka kaksikymmentä penniä kultakin paloviinakannulta, sisällys luettuna viidenkymmenen prosentin alkoholi- voimaiseksi viidentoista asteen lämpimänä Celsius´en lämpömittarin mukaan, vastaava kuuden asteen väkevyyttä. Tämän veron käyttämisestä ja jakamisesta on erittäin säädetty.
4 §. Paloviinan valmistuksen pitää olla luvallisna seitsemänä kuukautena vuodesta, jaettuina kahdeksi polttovuoroksi, joista ensimäinen luetaan 2 päivästä Tammikuuta kello kaksitoista päivällä samaan aikaan 15 päivänä Toukokuuta, ja toinen 15 päivästä Lokakuuta kello kaksitoista päivällä samaan aikaan 31 päivänä Joulukuuta. Jos näin myönnetty valmistuksen alku sattuu sunnuntai tahi pyhäpäiväksi, älköön semmoinen työ alkako ennen kuin kello kaksitoista seuraavana päivänä. Ei myöskään saada paloviinan valmistusta toimittaa kello kuudesta illalla sunnuntai- tahi juhlapäiväaattoina kello yhdeksään illalla sunnuntai tahi juhlapäivinä, jonkatähden valmistusajankin, jos se tulisi loppumaan semmoisena päivänä, pitää tämän edellisen arkipäivän iltana kello kuusi lakkaaman. Mäskin eli hapatuksen tekoa, johon pränninhaltia saa ruveta viittä päivää ennen paloviinan valmistamiseen myönnettyä aikaa, älköön toimitettako sunnuntai- tahi pyhäpäivänä sapatin kestäessä, sillä uhalla kuin Rikoskaaren 3 luvussa säädetään.
Jne.
2. ARTIKKELI.
Paloviinan valmistuksen ja tisleerauksen vaarinpidosta.
23 - 44 §.
3. ARTIKKELI.
Paloviinan ja muiden väkeväin juomain myymisestä.
45 - 57 §.
4. ARTIKKELI.
Paloviinan kuljetuksesta ja varustossa-pidosta.
58 - 66 §.
5. ARTIKKELI.
Edesvastauksesta ja muusta kuin ylläsäädetystä seuraamuksesta puheenaolevain sääntöjen rikkomisesta.
67 - 86 §.
6. ARTIKKELI.
Yleisiä sääntöjä.
87 - 98 §.
...