YLEINEN KATSAUS SUOMEN TALOUDELLISEEN TILAAN 1871-1875
1. Väkiluku
Viisivuotiskausi osoittaa suurempaa väestönkasvua kuin tiettävästi mikään aikaisempi aikakausi. Syynä tähän on 1866-68 nälkävuosien raju väestön vähentyminen. Väestön- kasvu on ollut suurempi kuin useimmissa muissa Euroopan maissa. Väestönkasvu on ollut suurinta kolmessa pohjoisessa läänissä. Tästä voidaan päätellä, että asumattomat seudut, joilta löytyy maata uudisviljelykseen, edistävät väestön- kasvua. Kaupunkien vetovoima muuttokohteina on alkanut myös näkyä Suomessa, varsinkin Helsinki on kasvanut huomattavasti muuttoliikkeen vuoksi. Myös etelärannikolle ilmaantuneet suuret teollisuuslaitokset ovat hou-kutelleet ihmisiä maaseudulta kaupunkeihin.
2. Elinkeinot
Maanviljelys
Vuodet tuottivat hyviä tai keskinkertaisia satoja. Puutavaran noussut arvo auttoi monia maanviljelijöitä maksamaan velkansa metsän myynnillä. Katovuosien kokemukset myös auttoivat maanviljelyn edistymisessä. Oli havaittu, ettei yksipuolinen viljanviljelys ollut pidemmän päälle kannattavaa vaan että sen sivussa piti viljellä niittyjä ja hoitaa karjaa. Maanviljelijän piti rakentaa tulevaisuutensa ei niinkään suuriin kuin hyvin hoidettuihin viljelyksiin. Myös maanviljelysseurojen pitämät maanviljelyskokoukset edistivät maanviljelyä esittelemällä ulkomalaisia uutuus- työkaluja ja muita tuotteita. Uudenaikaiset aurat, niitto- ja leikuukoneet yleistyivät vuosi vuodelta. Maanviljelys- neuvojien ja kynnönneuvojien työ on myös alkanut näkyä. Vanhat sivuelinkeinot, esim. tervanpoltto, ovat lähes kokonaan lakanneet.
Kaskenpoltto ei ole vieläkään lakannut.
Ilmoitetut satomäärät osoittavat, että niin jyvien kuin perunankin tuotanto on ollut suurin vuonna 1873. Tuotanto- määrien perusteella voidaan aavistaa miten levinnyt parempi maanviljelystekniikka lisää viljelijöiden voittoa. Vaikka kahden edellisen viisivuotiskauden aikana olikin katovuosia vaikuttamassa satomääriin niin yhtenäkään vuotena ei sato noussut yhtä suureksi kuin vuosien 1871-75 keskimääräinen vuosisato. Tätä ei tietenkään voi panna pelkästään parantuneiden maanviljelystapojen piikkiin, mutta kuitenkin on todettava että keskimääräinen tulo yhden tynnyrin kylvöstä on huomattavasti noussut.
Suomen jyväntuotanto ei vieläkään kuitenkaan vastaa väestön tarpeita. Suomeen on edelleen täytynyt tuottaa melkoiset määrät jyviä Venäjältä. Tuonti on itse asiassa suurempaa kuin edellisenä viisivuotiskautena. Yhtenä selityksenä tälle lienee se, että varallisuuden lisäännyttyä on kotieläinmistä alettu pitää parempaa huolta ja niille epäilemättä syötetty entistä suurempia jyvämääriä.
Karjanhoito
Katovuosien seurauksena on vuosi vuodelta puhuttu yhä enemmän koti-maisten eläinrotujen, erityisesti hevosten ja nautakarjan, parantamisesta. Valtion kustannuksella on vuosittain ostettu hyviä, siitoskykyisiä oreja, jotka on asetettu vähäistä korvausta vastaan siitoseläimiksi yleiseen käyttöön. Samoin on järjestetty kilpailuja, joissa on jaettu palkintoja parhaille juoksijoille ja kuormahevosille. Näiden kilpailujen seurauksena on monin paikoin halu hevosten- hoitoon käynyt vilkkaaksi.
Nautakarjakannan parantamiseksi on suoritettu vielä suurempia inves-tointeja. Vuonna 1875 jaettiin matkarahoja naisille Ruotsiin, Tanskaan, Holsteiniin tai pohjois-Saksaan meijereihin tutustumiseen. Lisäksi on perustettu rahasto tukemaan yksityisten meijerien perustamista. Suoritettujen toimien tuloksena tavataan lukuisilla yksityisillä tiloilla uusia, valoisia ja tilavia pihattoja sekä maitokamareita, joissa on tarkoituksenmukaiset tinatut maitoastiat. Nopeus, jolla näitä tiloja on ilmaantunut todistaa meijeriammatin ripeästä edistymisestä. Vaikka edistyminen onkin ollut ilahduttavaa, niin on kuitenkin vielä paljon tehtävää, jotta meijeritoimi pääsisi sille tasolle kuin luonnonolot antaisivat myöten.
Nautakarjan parantamiseksi on maahan tuotu joka vuosi Ayrshire- ja Angler-sonneja ja hiehoja siitoseläimiksi. Useimmiten nämä eläimet ovat päätyneet herrastaloihin, sillä kansalla ei näytä olevan luottamusta ulkomaisten lajien etuihin, koska ne vaativat parempaa hoitoa ja enemmän ruokaa kuin kotimaiset eläimet. Ylipäänsä kysymystä kotimaisen, ulkomaisen vai risteytetyn kannan paremmuu- desta on vaikea ratkaista. Olisi selvitettävä kuinka korkeaksi kotimaisten lehmien tuotanto voitaisiin saada hyvällä hoidolla ja ruokinnalla sekä missä suhteessa ylläpito- kustannukset ovat tuloihin kussakin lajiryhmässä.
Myös lammas- ja sikakannan parantamiseksi on ulkomailta hankittu siitoseläimiä.
Kotieläinten lukumäärä on noussut verrattuna edelliseen viisivuotiskauteen. Hevosten, nautojen ja lampaiden lukumäärä ei ole kasvanut vain määrällisesti vaan myös suhteessa maan väkilukuun. Ylimalkaan Suomi elättää suhteessa väkilukuunsa suuremman määrän hevosia ja nautoja kuin useimmat muut Euroopan maat. Ainoastaan Venäjällä ja Tanskassa on suhteessa enemmän hevosia ja Tanskassa, Irlannissa ja Baijerissa enemmän nautoja.
Viimeisen vuosikymmenen aikana on karjatuotteiden vienti melkoisesti karttunut uusien parantuneiden kulkuyhteyksien sekä karjanhoidon edistymisen vuoksi. Vertailu edelliseen viisivuotiskauteen osoittaa, että hevosten ja täysi-ikäisten nautojen vienti on hieman vähentynyt, mutta sen sijaan vasikkojen ja sikojen vienti on lisääntynyt. Samoin on kasvanut voin, juuston ja lihan vienti.
Metsänhoito
Puheenalaisena viisivuotiskautena on puutuotteiden vienti ja ylimalkaan puukauppa noussut sellaisiin määriin, ettei mitään sen vertaista ole aiemmin nähty. Ennen näkemätön metsäkauppa toi mukanaan suunnattoman pääomien runsauden. Useat maanomistajat joutuivat ymmälle miten rahansa käyttäisivät. Rahan määrä nosti työpalkkoja ja elintarvikkeiden hintoja. Monessa paikassa rahapaljous aiheutti järjetöntä tuhlaamista ja ylellistä elämää, josta ei sitten rahojen loputtua enää päästy eroon. Liikarahaa ei voitu myöskään sijoittaa kauppaan tai teollisuuteen niiden kehittymättömyyden vuoksi. Sanalla sanoen ulkomaisen pääoman tulva aiheutti sekä taloudelliselta että siveelliseltä kannalta vahingollisia seurauksia. Toisaalta ei käy kieltäminen sitäkään etteikö maan taloudellinen vauraus olisi kasvanut liikepääoman kasvamisen myötä.
Se laajuus, jolla metsää hakattiin aiheutti monissa paikoin pelkoa tulevasta metsänpuutteesta ja antoi aihetta laajaan mielipiteidenvaih-toon. Toisella puolella arveltiin metsän- hakkauksen uhkaavan maan kalleinta pääomaa ja vaikuttavan luonnonoloihin ja ilmanalaan. Toiselta puolelta muistutettiin, että Suomessa oli pinta-alaan nähden Euroopan laajimmat metsät ja että kulutus, joka tapahtui vientiä varten oli pientä verrattuna polttopuiksi, aidaksiksi, tervanpolttoon, kaskenpolttoon, ym. menevien puumäärien rinnalla. Ainoa keino metsien säästämiseksi oli niiden arvon kohottaminen, joka oli juuri saatu aikaan metsäkaupalla. Vanha tuhlaaminen jatkuisi, jos nyt kauppaa rajoitettaisiin ja metsän arvo sen myötä laskisi.
Näyttää siltä, että molemmat osapuolet ovat riidassa menneet liian pitkälle. Epäilemättä metsänkulutuksen merkitys on arvioitu liian suureksi, jos odotetaan metsän- puutetta, mutta toisella puolella ei ole otettu huomioon metsänkulutuksen merkitystä yksityisten tilojen, kuntien ja suurempien alueiden taloudellisiin oloihin. Jos puheenaoleva metsänkulutus voitaisiin todellisuudessa yhtä helposti jakaa tasan koko Suomen alueelle kuin paperilla, sitä tuskin havaittaisiin. Vahingot ovat kuitenkin pääasiassa paikallisia, eikä niitä voi ehkäistä niin kauan kun voitonpyynti niihin kannustaa.
Metsästys ja kalastus
Viime aikoina on valitettu kalan vähenemisestä järvissä ja joissa. Syynä tähän on pidetty järjetöntä kalastamista. Tämän estämiseksi on pe-rustettu kalastusyhdistyksiä, joiden vaikutuksesta ei kuitenkaan vielä voi sanoa mitään. Muita syitä kalojen vähentymiseen ovat metsänhakkuut rannoilla, kanavankaivamiset, järvenlaskut, lisääntynyt höyrylaiva- liikenne ja tukinuitto. Vain merikalastus sekä lohen- ja siian- pyynti suurimmissa joissa tuottaa enää saalista yli oman tarpeen.
Koti- ja käsiteollisuus
Se merkitys, joka kotiteollisuudella on kansantaloudessa, varsinkin pohjoisessa, jossa joka vuosi täytyy ulkotyöt keskeyttää pitkäksi aikaa, on aiheuttanut huomion kiinnitty- misen tämän teollisuuden kestämiseen ja edistymiseen. Suomessa kotitöillä on lähinnä tyydytetty vain oma tarve ja onkin selvää että tällainen työ vähitellen vähenee kun edistyneempi tehdasteollisuus ja vilkkaampi kauppa korvaavat sen tuotteet omillaan. Näin on tapahtunutkin. Kun tämä on kuitenkin monin paikoin aiheuttanut entisen kotiahkeruuden laantumista, niin maamme on kärsinyt suuren vahingon, joka vastaa tauonneen työn tuotantoa. Lisäksi kotiahkeruuden siveellinen merkitys kodin suhteen aiheuttaa lakkaamisensa myötä myös muunlaisia kuin aineellisia vaikutuksia.
Vuorityö
Vuorimalmien kivennäisköyhyys ja vähäinen kestävyys on vähitellen aiheuttaneet vuorityön lähes täydellisen loppumisen. Lukuisat rautaruukit länsi- ja etelä-Suomessa hankkivat rautamalminsa lähes yksinomaan Ruotsista. Itä-Suomessa rautateollisuus taas pohjautuu kotimaisiin järvi- ja suomalmeihin. Kuparin ja tinan valmistus on yhä vähenemään päin.
Vapriikit, käsityötehtaat ja hantvärkit
Jos katsotaan tuotannon arvoa on pumpuliteollisuus tärkein ala. Maamme suurimmat ja kalleimmat laitokset edustavat alaa. Pumpulikankaita valmistetaan yli oman tarpeen kun taas pumpulilankaa joudutaan tuomaan muualta. Verka- teollisuus on viisivuotiskauden aikana edistynyt suuresti. Sahateollisuuden rinnalla on kaikkein eniten edistynyt paperinvalmistus. Myös nahkateollisuudessa on tapahtunut edistymistä.
Paloviinanvalmistus
Kaikista osista maata tulleiden tietojen mukaan ovat sekä salapoltto että salakuljetus vähentyneet. Tähän ovat vaikuttaneet sekä poltti-moissa valmistetun viinan hinnanalennus että ankara valvonta. Kotitarvepolton kieltämistä on seurannut viinan vähäisempi määrä maassa. Maaseudulla tämä näkyykin juoppouden vähenemisenä mutta kaupungeissa on käynyt päinvastoin. Kun valmistuksesta tuli teollista niin myynti siirtyi pääasiassa kaupunkeihin. Ennen pitkää polttimot alkoivat mainostaa tuotteitaan ja pitivät huolta siitä, että olemassaolo huomattiin mahdollisimman laajoissa piireissä. Hyvin pian kuultiinkin kapungeista valituksia, että työväestö enemmän kuin milloinkaan ennen oli antautunut juoppouteen. Hillitäkseen tätä pahetta kaupunkien hallitukset ovat mm. rajoittaneet kauppapaikkojen lukumäärää.
Kauppa
Edellisen viidentoistavuoden aikana Suomen ulkomaan- kauppa on kasvanut neljä ja puolikertaiseksi ja suurin osa tästä kasvusta tulee viimeiselle viisivuotiskaudelle. Tavara- tuonnin arvosta lähes kolmasosa tulee Helsingin osalle. Viipurin kautta tuonti on rautatien myötä kasvanut yli kolminkertaiseksi. Samoin Viipuri on ylivoimaisesti suurin vientikaupunki. Maakauppiaitten lukumäärä on vuosi vuodelta lisääntynyt.
Liikenneyhteydet
Läheisessä yhteydessä kauppa-olojen kanssa on liikenne- yhteyksien laatu ja edistyminen. Erilaiset viljelyolot aiheuttavat suurta erilaisuutta maan eteläisten ja pohjoisten osien välille. Kun eteläiset osat vähitellen yhä suuremmassa määrin pääsevät osallisiksi nykyajan parhaista kuljetus- yhteyksistä niin pohjoisessa ei isoilla alueilla ole vielä muita kulkuväyliä kuin vesistöt. Kun pohjoisessa on yritetty rakentaa oikeita teitä, niin kokeet ovat yleensä epäonnistuneet. Selityksenä tähän lienevät harvassa asuvan, köyhän väestön vaikeudet ylläpitää vähän käytettyjä teitä, joiden hyötyä se ei myöskään ymmärrä.
Ylimalkaan voidaan sanoa maantieverkon olevan likimmiten valmis Uudenmaan, Turun ja Porin, Hämeenlinnan, Mikkelin ja suurimmaksi osaksi Viipurin läänissä. Sen sijaan kolmessa pohjoisimmassa läänissä uusia maanteitä tullaan tarvitsemaan mikäli viljelys siellä vielä leviää.
Merenkulku
Kauppalaivaston kantokyky on kasvanut viisivuotiskauden aikana samalla kun laivojen lukumäärä on vähentynyt. Lukumäärän vähentyminen on kuitenkin tilastollinen harha, joka johtuu laskutavan muutoksesta, vuonna 1870 mukaan laskettiin kaikki 5 lästiä isommat alukset, 1875 25 lästiä isommat.
3. Kameraalitoimi, rahaliike ja lainalaitokset
Kruunun tulot
Suomen taloudellinen edistyminen näkyy myös valtiontulojen noin 70 prosenttisena kasvuna. Selityksenä tulojen nousulle ovat uusien rautateiden ja kruunun metsien ja puistojen tuomat tulot.
Rahaliike ja Lainalaitokset
Rahamarkkinoiden olot ovat aikakaudella olleet ylimalkaan erinomaisen edulliset. Varsinkin metsä- ja karjatuotteiden kasvava vienti ja hyvät sadot kasvattivat liikepääomaa ja antoivat rahaliikkeelle tukevuutta ja varmuutta.
Liikkeessä oleva setelimäärä kasvoi huomattavasti kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Tämä on yksinomaan vilkkaan viennin ansiota. Vuonna 1875 taloudelliset olot huonontuivat, puutavarakauppa joutui taiste-lemaan ulkomaisilla markkinoilla ja rahtipurjehduksen tuotto väheni. Tämä näkyi heti rahavarojen niukkenemisena vaikka Suomen Pankin lainananto samaan aikaan kasvoikin. Lisäksi alkoi näkyä kullan ja hopean keskinäisen arvon kasvava ero. Hopean hinnan alentumisen myötä nousivat ulkomaiset kurssit.
4. Yhteiskunnallisia ja kunnallisia oloja
Opetuslaitokset ja kansansivistys
Vaikka Suomen kansakoululaitos on verrattain lyhyessä ajassa suuresti edistynyt on se vielä kehityksensä alussa. Tällä hetkellä joka kahdeksastoista kouluikäinen lapsi käy kansakoulua. Suurin osa nuorisosta saa edelleen joko kotonaan tai kiertävissä kyläkouluissa vaillinaista opetusta, joka tavallisesti rajoittuu lukutaitoon ja kristinoppiin.
Terveydenhoito
Terveydentila on viisivuotiskauden aikana ollut erinomaisen tyydyttävä. Mikään laajempi tappava kulkutauti ei kohdannut maata. Kuppatauti, joka hätävuosina 1867 ja 1868 huolestuttavasti levisi, on saatu vähen-tymään. Rokotusten suhteen vallitsee kansan keskuudessa edelleen samaa haluttomuutta ja kylmäkiskoisuutta kuin aikaisemminkin.
Vaivaishoito
Yhteiskunnan pahana piirteenä voidaan pitää epäsuhtaa tilallisen ja ti-attoman väestön lukumäärän välillä sekä jälkimmäisen lukuisuutta, varsinkin itäisissä ja pohjoisissa osissa maata. Tämä irtonainen väestö karttuu edelleen ja virta, josta köyhyys maassamme tulee leviää entisestään. Syiksi tähän on arveltu erityisesti asetusta yleisestä vaivaishoidosta 1852 ja asetusta suojelusta vailla olevista henkilöistä ja niiden pitelemisestä 1865. Se, että näiden johdosta voidaan tarvittaessa saada yleistä apua, on synnyttänyt huolettomuutta, laiskuutta ja halua kulkuri- elämään. Voidaan kuitenkin otaksua, että pääsyyt löytyvät paljon syvemmältä.
Näyttää olevan historian vahvistama tosiasia, että jokaisessa kansassa, joka pohjaa elämänsä ainoastaan yhteen elinkeinoon, pääoma on varsin epätasaisesti jakautunut. Suomessa maaomaisuudesta on tullut tämä pääoma. Voidaan arvella, että tällaista pääomaa ei voi jakaa kaikille ja että tilallisten lukumäärä siitä syystä tulee aina olemaan rajallinen. Aikaisemmat perintölait pitivät sen ohessa nekin maatilojen lukumäärää muuttumattomana samalla kun väestön kasvun myötä tilattomien lukumäärä kasvoi. Tämä säätyluokka kasvoi miltei kokonaan ilman lainsäädännön silmälläpitoa.
Talonpojille ikimuistoisista ajoista kuuluneet vapaudet ja oikeudet yhdistettiin erottamattomasti maan omistamiseen. Kuta pidemmälle säätyedustus kehittyi sitä enemmän se vetäytyi etuoikeuksiensa suojaan. Tilaton väestö joutui ei ainoastaan taloudellisessa vaan myös siviilioikeudellisessa suhteessa riippuvaiseksi maanomistajista. Nämä huomasivat pian etunsa tilanteessa, he olivat ainoat työnantajat, joiden puoleen tilattomat saattoivat kääntyä. Tämän seurauksena työpalkat alenivat. Ei ole hämmästyttävää, jos tällainen taloudellinen ja yhteiskunnallinen tilanne on vaikuttanut turmelevasti sekä synnyttänyt huolettomuutta, laiskuutta ja siveydellistä huonontumista tilattoman väestön keskuudessa.
Viime aikoina olot ovat kuitenkin alkaneet muuttua edullisemmiksi irtonaiselle väestölle. Mukavat ja huokeat liikenneyhteydet sekä vuosi vuodelta lisääntyvä teollisuus ovat antaneet työlle enemmän arvoa ja nostaneet päivä- palkkoja, elinkeinovapautta on laajennettu, maanlohko- mista helpotettu, ja äänioikeus kunnallisissa asioissa annettu kaikille. Lisäksi kansansivistyksen koheneminen on myös edistänyt aineellista hyvinvointia.