Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaatinsa ulosantama
PLAKAATTI
neljästä kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka koko Suomen Suuriruhtinanmaassa ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät vuonna 1878.
Annettu Helsingissä, 22 p:nä Lokakuuta 1877.
Sen voiman ja vallan nojalla, jonka Hänen Keisarillinen Majesteetinsa on Keisarilliselle Suomen Senaatille suonut,
Tahtoo Keisarillinen Senaati ilmoittaa Suomenmaan asukkaille evankelisesta Lutheruksen uskontunnustuksesta:
Se vuosi, joka pian lähestyy loppuansa, on Suomenmaalle ollut monessa kohdin uhkaava ja synkkä ajanjakso, jonka pitäisi herättää maan asukkaita vakavaan mietiskelemiseen ja tunnolliseen itsensätutkimiseen kaikkivaltiaan Jumalan edessä, joka ohjaa kansojen kohtaloja.
Jo vuoden alussa kuului uhkaavia huhuja sodasta ja vainosta. Venäjän jalomielinen ja rauhaarakastava Keisari, Suomen- maan Suuriruhtinas, vastustettuna jaloissa yrityksissään rauhallisella tavalla saattaa huojennusta kristinuskolaisten ja sen ohessa Venäjän kansan heimolaisten tuskalliseen sortoon, pakoitettiin ihmisystävällisten tarkoitustensa täyttämiseksi lopuksi tarttumaan miekkaan kristikunnan vanhaa vihollista, Turkin valtaa vastaan. Kaukaisilta tappotanterilta, jossa monet Suomenkin pojista taistelevat urhoollisten sotilasten riveissä ja jonne maan kantasotaväki ei kauan aikaa sitte käskettiin sotaan osaaottamaan, tulee joka päivä tietoja verisistä tappeluista ja äärettömistä ihmishengen uhrauksista.
Kylmä ja kasvullisuudelle sopimaton ilma on monissa paikoin maassa osaksi melkoisesti vähentänyt, osaksi kokonansa hävittänyt alkuaan niin lupaavan laihon, ja toiveet tulevankin vuoden sadosta vähenevät arveluttavasti sen kautta, että viljapelloissa yleensä on huono oras ja ettei niihin monin paikoin ole voitu edes siementä kylvää. Nämä epämyötäiset olosuhteet vaikuttavat taas veltostuttavasti kauppaan ja teollisuuksiin sekä saattavat aikaan häiriöitä semmoisissa yrityksissä niin tarpeelliseen luottamustoimeen, jotta maallemme on odotettavana taloudellisia tappioita ja monenlaisia kärsimyksiä.
Tämmöisinä kovien koettelemusten aikoina tulee kristillisen kansan nöyrästi taipua Jumalan kaikkivaltiaan käden alle. Ei pidä napinalla eikä valituksella Herran kuritusta vastaan- ottaa, sillä Hän yksinänsä on vanhurskas ja tuomitsee kansoja oikein. Ei epätoivolla ja alakuloisuudella ole se kuorma kannettava, jonka Hän päälle panee, sillä Herra on armollinen ja suuresti laupias. Niin kuin yksityisen ihmisen, todelliseen itsensätuntemiseen tultuansa, aina täytyy, Jumalan totisen sanan valossa, itsestään löytää syntiä ja puutetta, samoin täytyy myöskin kokonaisen kansan, tuntiessaan yhteistä edesvastausvelvollisuuttaan pyhän Jumalan edessä, todenmukaisesti tunnustaa: Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin ja olemme olleet jumalattomat. Rikoksista ja ylitsekäymisistä yhteis- kunnassa kantaa sekä yhteiskunta kokonaisuudessaan että jokainen sen kansalainen kohdaltansa syytä. Sillä ei ainoastaan julkiset lain rikkojat ole syntisiä Jumalan edessä, vaan myöskin ne, jotka ovat pettäneet velvollisuutensa taidon ja voiman mukaan tehdä mitä hyvää on, niin kuin Jumalan sana todistaa: joka taitaa hyvää tehdä, ja ei tee, niin se on hänelle synniksi. Jos paljon pahaa saadaan aikaan jumalallisen ja inhimillisen lain rikkomisella, niin laimin- lyödään sitä vastoin toiselta puolen paljon hyvää hitauden, leväperäisyyden ja kovasydämisyyden kautta; ja yhteis- kunnallisessa elämässä voipi paljon, joka alussa näyttää joutavalta tahi vähän vahingolliselta, seurauksissaan tulla kansalle turmiolliseksi.
Varallisuuden enentyessä kansassa pitäisi rikosten luku- määrä vähenemän, mutta niin ei aina ole laita, jos ei sydämen sivistys todellisen ja vilpittömän jumalanpelvon kautta käy käsi kädessä pintapuolisella järjensivistyksellä välitetyn ansionsaantitaidon kanssa. Niin osoittaa kokemus omasta maasta, että helpommat keinot ansionsaantiin edellisinä monina hyvinä vuosina, joilla maa on ollut siunattu, monin paikoin ovat synnyttäneet Jumalan hyväin lahjain kevytmielistä käyttämistä ja että erittäinkin juoppous tavallisten suralaistensa, väkivaltaisuuden, tapon ja haureellisuuden kanssa huolettavassa määrässä on enentynyt, uhaten perinpohjin turmella kansan siveellistä ja ruumiillista voimaa, sen ohessa että lukuisat perheet sen kautta syöstään siveelliseen ja taloudelliseen viheliäsyyteen.
Semmoista ei Herra Jumala voi rankaisematta jättää. Mutta kun Häntä pakoitetaan kurittamaan, ei Hän sillä tahdo hävittää, vaan parantaa; sillä viisaus ja rakkaus vaikuttavat yhdessä kaikissa Hänen neuvoissaan ja ovat julkiset kaikilla Hänen teillänsä. Ja missä kansa totisessa vilpittömyydessä tunnustaa Herralle syntinsä ja turvautuu Hänen laupiuteensa, siellä puhuu Hänen sanansa lohdutus sille niin kuin lapsillensa: minun poikani, älä katso ylön Herran kuritusta, ja älä näänny, koskas häneltä rangaistaan; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän myös rankaisee, mutta jokaista poikaa Hän pieksää, kuin Hän korjaa.
Semmoista Herran lupausta uskominen, Jumalan Ainoassa Pojassa Jesuksessa Kristuksessa ilmestyneesen isän- rakkauteen luottaminen - se antaa alakuloiselle sydämelle rohkeutta kantaa kärsimystä, se lahjoittaa voimaa ja lohdutusta kaikissa elämän vaihessa. Ja jos vielä kovempia aikoja tulisi, jos sota, rutto ja nälänhätä kohtaisivat maatamme; silloin pysyköön sen asukkaat, kiitollisesti muistaen Jumalan armollista apua edellisinä kärsimys- vuosina, lujasti kiinni isien Jumalassa, joka yksinänsä auttaa taitaa. Temppeleissä niin kuin matalissa majoissa nouskoon tuhansien sydämien pohjasta nöyrän tunnustuksen, lujan luottamuksen, ylistävän kiitollisuuden rukousäänet, yhdistyen Psalmistan uskonsanoihin: Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat. Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme meidän vastaankarkaajamme. Sillä en minä luota joutseeni, ja minun miekkani ei auta minua. Mutta sinä autat meitä meidän vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat. Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti.
Semmoiseen hurskasmieliseen katumukseen ja parannukseen sekä elävään luottamukseen Jumalaan, joka on kansojen niin hyvin kuin yksityisen ihmisen vahva turva ja armollinen auttaja, kehoitetaan Suomenmaan asukkaita, kun taas tulevaksi vuodeksi 1878 säädetään neljä yleistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää, juhlallisesti vietettäväksi ja pidettäviksi Maaliskuun 24, Toukokuun 19, Heinäkuun 28 ja Lokakuun 27 p:nä olevina sunnuntaina, jonka ohessa myötäseuraavat, Jumalan sanasta valitut tekstit ovat määrätyt saarnojen johdoksi näinä päivinä. Ja kehoitetaan siis kaikkia Suomen Suuriruhtinaanmaan asukkaita evankelisesta Lutheruksen uskontunnustuksesta, ketään pois eroittamatta, olkoonpa mistä säädystä ja arvosta hyvänänsä, sekä käymällä jumalanpalveluksessa Herran huoneessa että hiljaisissa, hartaissa Jumalan sanan tutkimisissa kotonansa oikein pyhittämään näitä yleisiä rukouspäiviä, ollen kaikkien asianomaisten velvollisuutena tämä Käsky säännöllisesti julistuttaa ja sen noudattamista tarkasti valvoa. Helsingissä 22 p:nä Lokakuuta 1877.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä, Hänen Suomen Senaatinsa.