LAKI
Suomen Suuriruhtinaanmaan rahasta.
Annettu Helsingissä, 9 p:nä Elokuuta 1877.
Me Aleksander Toinen jne. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Säätyjen suostumuksella tahdomme Me, kumoten armolliset Ilmoitukset 29 p:ltä Joulukuuta 1809 ja 4 p:ltä Huhtikuuta 1860 sekä asetukset 12 p:ltä Heinäkuuta viimemainittuna vuonna ja 8 p:ltä Marraskuuta 1865, Armossa vahvistaa seuraavan Lain Suomen Suuriruhtinaan- maan rahasta.
1 §. Suomenmaan rahalaitosten kantana on kulta, ainoana arvomittana.
2 §. Rahan laskuyksikkö on nimeltään markka. Markka jaetaan sataan penniin. Rahanpainon yksikkönä on oleva Ranskan gramma.
3 §. Kullasta on lyötävä kahdenlaatuisia rahoja, nimittäin kymmenen ja kahdenkymmenen markan arvoisia. Kymmenen markan rahassa pitää oleman 2 28/31 grammaa ja kahden- kymmenen markan rahassa 5 25/31 grammaa puhdasta kultaa.
4 §. Mynttäämistä varten sekoitetaan yhteen yhdeksän paino-osaa puhdasta kultaa ja yksi paino-osa kuparia, ja tätä metallisekoitusta sanotaan mynttikullaksi.
Tuhannesta grammasta eli yhdestä kilogrammasta myntti- kultaa lyödään kolmesataa kymmenen kappaletta kymmenen markan rahoja tahi sata viisikymmentäviisi kappaletta kahdenkymmenen markan rahoja.
Kymmenen markan rahan pitää niin muodoin painaman 3 7/31 grammaa ja kahdenkymmenen markan rahan 6 14/31 grammaa.
5 §. Edellä säädetyistä perusteista kultarahain pelkkyydelle ja painolle olkoot semmoiset poikkeukset sallittuja, jotka eivät ole suurempia kuin 15/10000 päälle tahi alle oikean pelkkyyden eivätkä suurempia kuin 20/10000 päälle tahi alle oikean painon. Huomattava on kumminkin, ett´ei paino- poikkeus kultakin määrältä rahoja, joka on myntättävä kymmenestä kilogrammasta mynttikultaa, saa olla isompi kuin viisi grammaa.
6 §. Kaikki 4 p:nä Huhtikuuta 1860 annetun armollisen Ilmoituksen sekä 12 p:nä Kesäkuuta samana vuonna ja 8 p:nä Marraskuuta 1865 annettujen armollisten asetusten nojalla Suomessa tähän saakka lyödyt hopea- ja kuparirahat käyvät ja kelpaavat vaihtorahoina siitä nimellisarvosta markoissa tahi penneissä, joka niissä on merkittynä. Näitä vaihtorahoja on niin muodoin kahden- ja yhdenmarkan raha sekä viidenkymmenen- ja viidenkolmattapennin raha hopeata sekä kymmenen-, viiden- ja yhdenpennin raha kuparia, ja on semmoista vaihtorahaa vast´edeskin lyötävä edempänä säättyjen perusteiden mukaan.
7 §. Kahden- ja yhdenmarkan raha myntätään semmoisesta metallista, jossa on 125/144 hopeata ja 19/144 kuparia eli lähimmiten 868/1000 puhdasta hopeata ja 132/1000 kuparia. Metallisekoitus pennihopearahoissa on 750/1000 hopeata ja 250/1000 kuparia.
8 §. Kahdenmarkan rahassa pitää olla 8,99806 grammaa ja yhdenmarkan rahassa 4,49903 grammaa puhdasta hopeata.
Painot olkoot seuraavat:
Kahdenmarkan rahalla 10,36576 grammaa.
Yhdenmarkan rahalla 5,18288 grammaa.
Viidenkymmenen pennin rahalla 2,54944 grammaa.
Viidenkolmatta pennin rahalla 1,27471 grammaa.
9 §. Poikkeus pelkkyydestä saa hopearahassa olla kolme tuhannesosaa päälle tahi alle oikean pelkkyyden. Painon suhteen on poikkeusta sallittu:
Kahdenmarkan rahalle 12,86 tuhannesosaa päälle tahi alle oikean painon.
Yhdenmarkan rahalle 17,14 tuhannesosaa päälle tahi alle oikean painon.
Viidenkymmenen pennin rahalle 26,14 tuhannesosaa päälle tahi alle oikean painon.
Viidenkolmatta pennin rahalle 52,28 tuhannesosaa päälle tahi alle oikean painon.
Painopoikkeuksen suhteen yhden- ja kahdenmarkan rahoissa noudatettakoon sitä paitsi, että 2000:n yht´aikaa punnitun, kahdenmarkan rahan paino ei saa poiketa säännöllisestä painosta enemmällä kuin 7/10000:lla ja 4000:n, samoin punnitun, yhdenmarkan rahan paino ei enemmällä kuin 15/10000:lla. Samoin saavat säännöllisestä painosta poiketa yht´aikaa punnittuina 8000 kappaletta 50 pennin rahoja korkeintaan 10/1000:lla, ja 16000 kappaletta 25 pennin rahoja korkeintaan 15/1000:lla.
10 §. Kupariraha on tehtävä semmoisen laskun mukaan, että 16 38/100 kilogrammaa kuparia myntätään 128 markkaa vastaavaan nimellisarvoon, s.o. myntätään
1280 kymmenenpennin rahaa, tahi
2560 viidenpennin rahaa, tahi
12800 yhdenpenninrahaa.
11 §. Painopoikkeusta on sallittu kymmenenpennin rahalle yksi prosentti sekä muille kuparirahoille kaksi prosenttia päälle tahi alle oikean painon.
12 §. Keisari ja Suuriruhtinas määrää rahain isoudesta, kuvista, kirjoituksista ja muusta, mitä niiden ulkomuotoon kuuluu.
13 §. Jokainen, joka Suomen rahapajaan antaa myntättäväksi kultaa vähintänsä 40 grammaa, on, niin pian kuin sisäänannettu määrä on painon ja puhtauden suhteen tutkittu, saapa Suomen Pankista puhdasta kultaa vastaavan arvon kultarahoissa, sittenkuin tästä arvosta on luettu pois 1/3 % mynttäyskulunkien suorittamiseksi; mutta älköön semmoiselle mynttäämiselle määrättäkö mitään veroa tahi muuta maksua.
14 §. Vaihtorahaa ei saa lyöttää muuta kuin Suomen kruunua varten. Toimiin ryhdytään vaihtorahan valmistamiseksi, kun Säätyjen Pankkiedusmiehet ovat ilmoittaneet semmoista rahaa tarvittavan Suomen Pankin liikkeessä, ja siinä määrässä, joka ilmoitettua tarvetta vastaa.
15 §. Kultarahoja, jotka ovat lyödyt määräysten mukaan tämän Lain 3, 4 ja 5 §:ssä ja jotka eivät ole tärveltyjä eivätkä sen enempää kuluneita kuin alempana on sanottu, tulee jokaisen vastaanottaa laillisena maksuna missä määrin hyvänsä.
Vaihtorahaa on vastaanotettava missä määrin hyvänsä maksuissa kruunun kassoihin ja Suomen Pankiin, mutta muut älkööt olko velvolliset maksuna yht´aikaa vastaanottamaan isompaa määrää yhden- ja kahdenmarkan rahoja kuin 10 markkaa, pienempiä hopearahoja 2 markkaa ja kuparirahoja 1 markka.
16 §. Kulta-, hopea- tahi kupariraha, joka kulumisen, leikkelyn, lävistämisen, lisäjuotoksen tahi muun tahallisen vahingonteon kautta on tärveltynyt tahi vähentynyt, on lakannut laillisesti käypänä rahana olemasta.
17 §. Kultaraha, joka kulumisen kautta on menettänyt enemmän kuin puoli prosenttia siitä painosta, jonka sillä tämän Lain 4 §:n mukaan pitää olla, ei kelpaa yleiseksi maksun välikappaleeksi, mutta maksuissa kruunun kassoihin vastaanotettakoon se alkuperäisestä arvostansa, jollei se ole menettänyt enempää kuin kaksi prosenttia laillisesta painostaan.
Tämän vuoksi pitää kymmenenmarkan rahan painaman vähintäänkin 3 13/62 grammaa ja kahdenkymmenen markan rahan vähintäänkin 6 13/31 grammaa, kelvataksensa likviitissä yksityisten kesken; sekä kyymenenmarkan rahan painaman vähintänsä 3 5/31 grammaa ja kahdenkymmenen markan rahan ainakin 6 10/31 grammaa, tullakseen kruunun kassoihin vastaanotetuiksi.
Vaihtoraha, joka on niin paljon kulunut, ett´ei rahankuvaa selvään eroita, on lakannut kelpaamasta lailliseksi maksun välikappaleeksi muille kuin kruunulle, mutta maksuissa kruununkassoihin on semmoista rahaa vastaanotettava nimellisarvosta, jos varmasti voidaan selville saada, että se on myntätty Suomen rahapajassa.
18 §. Rahoja, jotka ovat lakanneet olemasta yleisesti käypinä maksun välikappaleina, kuin myös vaihtorahoja, jotka ovat kadottaneet enemmän kuin neljä prosenttia laillisesta painostaan, älköön, sittenkuin ne ovat tulleet johonkin kruunun kassaan tahi Suomen Pankkiin, enää liikkeesen laskettako.
19 §. Semmoinen rahakappale, joka ei enää kelpaa lailliseksi maksoksi muille kuin kruunulle, on kullakin oikeus saada Suomen Pankissa vaihdetuksi samanlaatuiseksi käyväksi rahaksi.
Pankilla on oikeus saada Suomen Valtionkonttoorista semmoisia rahoja vastaan sama määrä täysiarvoisia rahoja.
Samoin on Suomen Pankki, ollen velvollinen sisään- ja ulosvaihtamaan maassa käypiä rahalajeja, oikeutettu aina saamaan Suomen Valtionkonttoorista vaihtorahoja vastaan kultarahaa.
Jota kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 9 p:nä Elokuuta 1877.