Pöytäkirja, laadittu Suomen Suuriruhtinaanmaan viidensiä yleisiä Valtiopäiviä lopetettaissa, Keisarillisen Linnan valtiosalissa Helsingin kaupungissa, 24 päivänä Tammikuuta 1878.
Suomenmaan Kenraalikuvernööri, Kenraaliadjutantti, Jalkaväenkenraali Kreivi Nikolai Adlerberg, jonka Hänen Majesteetinsa Keisari ja Suuriruhtinas armossa oli määrännyt ja asettanut Keisarillisen Majesteetin puolesta lopettamaan Valtiopäivät ja laskemaan Valtiosäädyt kotiin, tuli Keisarillisen Majesteetin armollisimmasti vahvistamain juhlamenoin mukaan valtiopäiviä lopetettaissa, oltuaan läsnä jumalanpalveluksessa kaupungin Nikolainkirkossa, kello puoli neljä jälkeen puolenpäivän valtiosaliin, jolloin Kenraalikuvernöörin edellä kävivät:
1:ksi. Valtiopäiväin juhlamenoin ohjaaja;
2:ksi. Keisarillisen Suomen Senaatin Prokuraatori ja Jäsenet, kaksi aina rinnakkain; ja
3:ksi. Keisarillisen Senaatin kummakin osaston Varaesimiehet; sekä hänen perässänsä:
4:ksi. Kenraalikuvernöörin seurueesen kuuluvat sotaherrat ja siviilivirkamiehet sekä hovikavaljerit.
Ritaristo ja Aatelissääty Maamarsalkin kanssa sekä Pappis-, Porvaris- ja Talonpoikaissäädyt Puhemiehinensä olivat, ennen Kenraalikuvernöörin tuloa valtiosaliin, sinne kokoontuneina.
Maan hallintovirastojen päälliköt sekä kaupungissa oleskelevat Kenraalit kuin myös kutsutut henkilöt olivat niinikään jo ennen käyneet määrätyille sijoillensa.
Saliin tultuansa asettautui Kenraalikuvernööri valtaistuimen portaiden viereen.
Sittekuin Keisarillisen Senaatin Varaesimiehet, Jäsenet ja Prokuraatori sekä Kenraalikuvernöörin seurueesen kuuluvat henkilöt olivat käyneet heille määrätyille sijoille, astui esiin Maamarsalkki, Senaatori Vapaaherra Johan August von Born ja piti, Ritariston ja Aatelissäädyn nimessä, Kenraali- kuvernöörille näin kuuluvan puheen: (puhe ranskaksi)
Sittekuin Kenraalikuvernööri Maamarsalkilta oli vastaan- ottanut Suomen Suuriruhtinaanmaan Valtiosäätyjen, Maamarsalkin edellä olevassa puheessa mainitun sekä ruotsin ja suomen kielillä kirjoitetun päätöksen, annettu 24 p:nä Taammikuuta 1878, astuivat esiin Pappissäädyn Puhemies Arkkipiispa Edvard Bergenheim, Porvarissäädyn Puhemies Professori Georg Wallgren ja Talonpoikaissäädyn Puhemies Talollinen Karl Johan Slotte, kukin vuorostaan , ja pitivät, jokainen säätynsä nimessä, Kenraalikuvernöörille seuraavat puheet:
Arkkipispa Bergenheim: (puhe ranskaksi)
Professori Wallgren: (puhe ruotsiksi)
Talollinen Slotte:
"Korkeasti vapaasukuinen Herra Kreivi, Suomenmaan Kenraalikuvernööri!
Teidän Ylhäisyytenne kautta pyytää Suomen talonpoikais- sääty Hänen Keisarilliselle Majesteetillensa, meidän rakkaalle Suuriruhtinaallemme, saadaksensa esiintuoda alamaiset ja hartaat tunteensa sekä vilpittömän uskollisuutensa ja rakkautensa Hänen Keisarillista Majesteetiansa ja koko Keisarillista huonetta kohtaan.
Yksi vuosi on nyt umpeen kulunut siitä kuin aloitimme työmme näillä valtiopäivillä. Sodan myrskyjen riehuessa Tonavan rannoilla ja Balkanin vuoriloilla, olemme me rauhassa saaneet jatkaa tärkeätä työtämme - tosin Keisarillisen Majesteetin armollisella myönnytyksellä joksikin aikaa keskeytettynä, mutta ei sodan pakoituksesta, vaan omasta alamaisesta pyynnöstämme. Että me siten levossa olemme saaneet pitkittää rauhallista työtämme, siitä olemme, lähinnä Jumalalle, rakkaalle Hallitsijallemme suuressa kiitollisuudenvelassa. Tosin olemme me veljiämme uhraamalla taistelukentällä vähäpätöisellä murtoluvun- osalla saaneet ottaa osaa niihin loistaviin voittoihin, jotka Hänen Majesteetinsa armeijat ovat Balkanin niemekkeellä saavuttaneet, mutta tämä on myöskin se halpa uhri, jolla köyhä maamme on ollut avullisna sen suuren tarkoitusperän voittamiseen, johon Keisarillisen Majesteetin kristillinen rakkaus on vaatinut Häntä ja jonkatähden Hän ei ainoastaan ole ollut pakoitettu uhraamaan alamaistensa henkeä ja verta, vaan myöskin on pannut alttiiksi sodan vaaroille oman kalliin henkensä, joka kuitenkin, Jumalalle olkoon kiitos, on pysynyt varjeltuna, jotta Hänen Majesteetinsa saattaisi kalliin tehtävänsä perille viedä. Saavuttakoon tämä verinen taistelu pian rauhallisen ja kunniarikkaan lopun, mutta jospa tämä ei niin pian tapahtuisikaan, jos sodan vaikutukset ulottuisivat meidänkin rannikoillemme asti, ei sentähden Suomen talonpoikaissäädyn lämmin rakkaus ja vilpitön uskollisuus korkeasti rakastettuun Hallitsijaansa ole vähintäkään laimeneva.
Mitä vaivaloiseen työhömme näillä valtiopäivillä tulee, niin on mahdollista, ettemme kaikin puolin ole voineet täyttää Keisarillisen Majesteetin toivomuksia, mutta että meillä kuitenkin on ollut Isänmaan etu, Keisarillisen Majesteetin onni ja Jumalan kunnia korkeimpana silmämääränämme, siitä saan talonpoikaissäädyn puolesta alamaisuudessa vakuuttaa korkeasti rakastettua Suuriruhtinastamme.
Suomenmaan talonpoikaissääty, joka niin runsaassa määrässä on saanut nauttia todistuksia Hänen Keisarillisen Majesteetinsa hyväntahtoisuudesta, rukoilee nyt että Jumalan lempein rauha täällä ajassa ja Hänen suuri armonsa ijankaikkisessa elämässä palkitsisi Hänen Majesteetillensa sen hyväntahtoisuuden, jota Hän aina on osoittanut armaalle isänmaallemme."
Kenraalikuvernööri luki sen perästä Hänen Majesteetinsa Keisarin Valtiosäädyille antaman, Korkeimmasti omalla kädellä annetun venäjänkielisen puheen, joka oli näin kuuluva: (puhe venäjäksi)
Sittekuin Kenraalikuvernööri oli tämän armollisen puheen ruotsalaisessa ja suomalaisessa käännöksessä antanut Keisarillisen Talous-Osaston Jäsenelle, Senaatori Albert Nykopp´ille, luki Senaatori mainitut käännökset valta- istuimen portaiden vieressä; ja kuuluvat ne, tähän otettuina, näin:
"Suomen Suuriruhtinaanmaan Edusmiehet!
Sittenkuin Valtiopäiväin työt nyt ovat loppuneet, julistan Minä niiden istunnot päättyneiksi.
Yhdessä teidän kanssanne lähetän Minä rukouksia Kaikkivaltiaalle Suomenmaan menestyksestä.
ALEKSANDER."
Kenraalikuvernööri meni tämän perästä, Keisarillisen Senaatin Varaesimiesten, Jäsenten ja Prokuraatorin astuessa hänen edellä sekä seurueensa häntä saattaessa, valtiosalista kymmenen minuutia ennen kello neljää, jonka jälkeen Valtiosäädyt erkenivät.
Kaikkein armollisimman määräyksen mukaan:
J. F. Pipping.