"Katsoen Ruotsin nykyiseen uupumustilaan ei tämä maa voisi tuottaa Venäjälle mitään huolta, jos Englannin laivasto tulisi Itämerelle vaatien täydellistä puolueettomuutta.
Ruotsilla olisi liian paljon menetettävissä ja liian vähän voitettavissa, jotta se voisi heittäytyä uuteen taisteluun, joka antaisi sen kaupalle kuolettavan iskun. Mitä taas tulee Suomeen, niin sen sijaan, että tässä maassa tarvittaisiin 25.000 venäläistä levottomuuksien estämiseksi, se voisi luovuttaa 12.000 urhoa sen armeijan jätteistä, joka niin sankarillisesti on taistellut maansa kohoamisen ja yhteiskunnallisen olemuksen puolesta.
Nämä 12 000 miestä voitaisiin yhdistää englantilaisiin maihinnousujoukkoihin, joiden rinnalla he maailman suuren asian puolesta taistelisivat paljoa paremmin kuin vanhan vihollisensa pelastamiseksi ansaitusta häviöstä. Tämän tarkoitusperän saavuttamiseksi pitäisi taivuttaa Venäjä julistamaan Suomi riippumattomaksi Englannin takuun turvissa määräämällä kaikki ne valtiolliset ja rahalliset ehdot, joita uhrauksen suuruus vaatisi.
Koskaan ei Suomi ole tottuva Venäjän ikeeseen muussa tapauksessa kuin että siitä tehdään erämaa, eikä Venäjä mistään voi saada vahvempaa kilpeä kaikkia Ruotsin yrityksiä vastaan kuin tästä maasta, joka apuneuvoiltaan ja kansallisluonteeltaan on kyllin voimakas säilyttämään itsenäisyytensä, mutta aina liian heikko voidakseen hyökätä Venäjän kimppuun. Ei ole tarpeen tässä kuvata mitä etuja Englannille voisi koitua tällaisesta asiaintilasta; ministeri, joka on tottunut katselemaan asioita suurin piirtein ja niin tarkkanäköisesti, kun asiainhaarain suurenmoisuus vaatii, tietää aina erottaa sen, mikä on todellista, paljaasta haaveilusta."
Ote ranskankielisestä kirjeestä. Painettu teoksessa Danielson-Kalmari, Aleksanteri I:n aika II, s. 18-19.