Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaatinsa ulosantama
PLAKAATTI
neljästä kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka koko Suomen Suuriruhtinanmaassa ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät vuonna 1880.
Annettu Helsingissä, 13 p:nä Lokakuuta 1879.
Sen voiman ja vallan nojalla, jonka Hänen Keisarillinen Majesteetinsa on Keisarilliselle Suomen Senaatille suonut,
Tahtoo Keisarillinen Senaati ilmoittaa Suomenmaan asukkaille evankelisesta Lutheruksen uskontunnustuksesta:
Kaikelle elämälle sekä ulkonaisessa luonnossa että hengen maailmassa löytyy laki, joka järjestää ja määrää elämän raitista edistymistä säädettyyn tarkoitusperään.
Luonnonelämässä on voimassa täytymyksen laki, eikä tällä alalla voi olla kysymystä lainrikoksesta varsinaisessa merkityksessä. Toisin on laita hengen maailmassa, jossa laki totuudessansa aina on vapauden laki. Vapaalla tahdolla varustettu ihminen voipi muodostaa personallisen elämänsä toisella tavalla, kuin mitä Jumalan ijankaikkinen totuudenlaki on tarkoittanut, ja ihmisten yhdessäelossa, jossa vähempi tahi suurempi joukko henkilöitä yhdistyy yhteiskunnaksi yhteisellä tarkoitusperällä, tulevat yksityiset tahdot usein riitaan keskenänsä ja itse yhteiskunnanruumiin kanssa. Ehtona yhteiskunnan koossapysymiselle ja raittiille edistymiselle on, että jokainen yksityinen yhteiskunnan jäsen kunnioittaa, tottelee ja käytännössä täyttää sitä yleistä tahtoa, joka ilmestyy yhteiskunnan laeissa. Mutta laki itsessään ei voi antaa eloa, ei voi vanhurskaaksi tehdä. Se voi rangaistusmääräyksillänsä rikoksesta hillitä pahan tahdon törkeitä ja rajuja tekoja ja siten jossakin määrässä ylläpitää ulkonaista lainkuuliaisuutta; mutta lain todellinen täyttäminen voipi vasta silloin toimeen tulla, kun luonnosta itsekäs ihmissydän joutuu vapauden täydellisen lain vallan alaiseksi, sen lain, jonka korkein ilmaus löytyy tässä kaikista ensimmäisessä ja suurimmassa käskyssä: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalatas kaikesta sinun sydämestäs, ja kaikesta sinun sielustas ja kaikesta sinun mielestäs, ja sinun lähimäistäs niin kuin itse sinuas.
Jos siis yhteiskunnalle on tärkeätä, että sillä on viisaita ja hyviä lakeja sekä että näitä oikein noudatetaan ja valvotaan, niin on kuitenkin yhteiskunnan todelliselle menestymiselle vielä tärkeämpää, että Jumalan Henki, joka on totuuden, viisauden ja rakkauden henki, niin vaikuttaa sen jäsenten sydämiin ja mieliin, että he rakastavat ja täyttävät Jumalallista ja yhteiskunnallista lakia Jumalan ja omantunnon tähden. Kaikkien aikojen historia opettaakin, että uskonto sen todellisessa merkityksessä, Jumalan tunto kansoissa, on henkielämä yhteiskunnan ruumiissa, ja että tämä raukee ja häviää, kun uskonto lakkaa olemasta sydämen asiana ja kuollut muototoimi astuu jumalanpelon sijaan. Herran pelko on viisauden alku, sanoo ennustuksen henki Vanhassa Testamentissa, ja Uudessa Testamentissa, joka on Jumalan rakkauden ilmestys Ainoassa Pojassa Jesuksessa Kristuksessa, lausutaan sen ohessa tuo vielä korkeampi totuus: Jumala on rakkaus, ja taas: rakkaus on lain täyttämys.
Siihen totuuteen katsoen, että jumalisuus on oikea perustus kansan ajalliselle ja ijankaikiselle onnelle sekä tehokkaimmin vaikuttaa niitten lakien ja laitosten voimassa pitämiseen, jotka tarkoittavat yhteiskunnan edistymistä sivistyksessä ja valistuksessa, on Keisarillinen Senaati taas tahtonut Suomenmaan asukkaille antaa tämän Käskyn neljän yleisen kiitos-, katumus- ja rukouspäivän viettämisestä Helmikuun 29, Huhtikuun 25, Heinäkuun 18 ja Lokakuun 17 p:nä olevina sunnuntaina tulevana vuonna 1880, jonka ohessa myös seuraavat, Jumalan sanasta valitut tekstit ovat määrätyt saarnaesitelmien johdoksi näinä päivinä. Ja kehoitetaan siis kaikkia Suomen Suuriruhtinanmaan asukkaita evankelisesta Lutheruksen uskontunnustuksesta, ketään pois eroittamatta, olkoonpa mistä säädystä ja arvosta hyvänänsä, sekä käymällä jumalanpalveluksessa Herran huoneessa, että hiljaisissa, hartaissa Jumalan sanan tutkimisissa kotonansa oikein pyhittämään näitä yleisiä rukouspäiviä: ollen kaikkien asianomaisten velvollisuutena tämä käsky säännöllisesti julistuttaa sekä sen noudattamista tarkasti valvoa.
Helsingissä, 13 p:nä Lokakuuta 1879.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä, Hänen Suomen Senaatinsa.