Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaatinsa ulosantama
Plakaatti
neljästä kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka koko Suomen Suuriruhtinanmaassa ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät vuonna 1881.
Annettu Helsingissä, 25 p:nä Lokakuuta 1880.
Sen voiman ja vallan nojalla, jonka Hänen Keisarillinen Majesteetinsa on Keisarilliselle Suomen Senaatille suonut,
Tahtoo Keisarillinen Senaati ilmoittaa Suomenmaan asukkaille evankelisesta Lutheruksen uskontunnustuksesta:
Se vuosi, joka pian lähenee loppuansa, on Suomenmaalle ollut monissa kohdin hyvä ja onnellinen vuosi. Lakiensa suojassa ja rauhan siunauksia nauttien on Suomen kansa jatkanut hiljaista edistystyötänsä inhimillisen sivistyksen palveluksessa, ja sen muuten niin kovia taisteluja saitaa luontoa vastaan ovat helpoittaneet varsin edulliset ilmansuhteet, jotka ovat tuottaneet ylimalkain tyydyttävän vuodentulon.
Erinäinen syy iloon ja kiitollisuuteen Jumalaa kohtaan valmistettiin Suomen kansalle tänä vuonna, jolloin sen korkeasti rakastettu Suuriruhtinas, Keisari Aleksander toinen, jonka mahtavan ja lempeän valtikan alla se vapaasti on saanut kehittää valtiolaitostansa ja pitää paikkansa kansojen joukossa, vietti viidenkolmattavuotisen hallituksensa vuosipäivää. Yleisellä riemulla tervehdittiin tätä päivää Suomen saloissa. Temppeleissä, jotka olivat täynnä hartaita seurakunnanjäseniä, kaikuivat ylistys- ja kiitosvirret. Palatsissa ja majassa sytytettiin ilotulet, ja neuvotteluissa laajemmissa ja ahtaammissa yhteiskunnan- piireissä lausuttiin yleisesti hartain halu saada rakastetun Hallitsijan valtaistuimelle esiintuoda sydämen sulimmat onnentoivotukset, yhdistyneinä vilpittömimmän alamaisen rakkauden ja uskollisuuden tunteisin.
Mutta ihmiselämässä niin kuin luonnossakin vaihtelevat kirkkaat ja synkät päivät. Niin katsoi Herra Jumala hyväksi tänä samana vuonna lähettää surun pilvenkin, joka synkistytti etupäässä Keisarinlinnaa ja heitti mustaa varjoansa koko lavean keisarikunnan ylitse, Hänen Majesteetinsa Keisarinna Maria Aleksandrovna kun pitkällisen taudin perästä nukkui kuoleman uneen, suureksi suruksi Keisarille Suuriruhtinaalle ja Korkealle Keisarilliselle Huoneelle sekä monille miljonille uskollisille alamaisille, jotka kiitollisessa muistossa säilyttävät ylevämielisen Ruhtinattaren monia hyviä töitä ja jaloja avuja.
Surusta niin kuin ilostakin tulee kristillisen kansan kiittää Jumalaa, joka viisaudessansa ja rakkaudessansa jakaa elämänkohtalot ja kaikkivaltiaalla kädellään johdattaa kaikki hyvään loppuun. Näyttää tosin siltä kuin olisi helpompi kiittää Jumalaa hyvästä kuin pahasta päivästä; mutta kokemus opettaa, että paljon myötäkäymistä usein vieroittaa ihmisen Jumalasta, kun vastoinkäyminen sitä vastaan saattaa hänet likemmäksi Häntä. Ja kuitenkin kaikki Herran tiet ovat hyvyys ja totuus. Jumala on rakkaus. Rakkaudesta on Hän ulosantanut Ainokaisen Poikansa syntisten vapahtamiseksi; rakkaudella Hän tahtoo takaisin kutsua ja koota eksyneet lapset rakkauden valtakuntaansa; mutta niille, jotka vastustavat ja ylenkatsovat tätä armoa, tulee Jumalan rakkaus polttavaksi tuleksi. Sentähden neuvookin Apostoli pyhällä vakavuudella: katsotkos ylön hänen hyvyytensä, kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä rikkauden, ettes tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?
Onnellinen se ihminen ja se kansa, joka myötäkäymisen päivänä ei pöyhkeydy tahi nuku suruttomuuden uneen, vaan tulee itseänsä yhä syvemmin tuntemaan ja Jumalan ansaitsematonta armoa nöyrästi tunnustamaan. Tämän totuuden osoitukseksi on sekä kristillinen rukous yleensä että koko jumalanpalvelustoimi temppelissä niin järjestetty, että synnintunnustus ja Jumalan ylistys toistensa kanssa vaihtelevat. Siitä syystä käsketään taas esiintulevaksi vuodeksi 1881 neljä yleistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää juhlallisesti vietettäväksi ja pidettäväksi Maaliskuun 6, Toukokuun 8, Heinäkuun 17 ja Lokakuun 16 p:nä olevina sunnuntaina, jonka ohessa myötäseuraavat, Jumalan sanasta valitut tekstit ovat määrätyt saarnaesitelmien johdoksi näinä päivinä. Ja kehoitetaan siis kaikkia Suomen Suuriruhtinan- maan asukkaita evankelisesta Lutheruksen uskontunnus- tuksesta, ketään pois eroittamatta, olkoonpa mistä säädystä ja arvosta hyvänsä, sekä käymällä jumalanpalveluksessa Herran huoneessa että hiljaisissa, hartaissa Jumalan sanan tutkimisissa kotonansa oikein pyhittämään näitä yleisiä rukouspäiviä: ollen kaikkien asianomaisten velvollisuutena tämä käsky säännöllisesti julistuttaa sekä sen noudattamista tarkasti valvoa. Helsingissä, 25 p:nä Lokakuuta 1880.
Rukouspäiväin tekstit
Suomen Suuriruhtinanmaalle, vuonna 1881.
Ensimmäisenä rukouspäivänä,
6 p:nä Maaliskuuta.
Aamusaarnassa: Sananl. 28: 13. Joka pahan tekonsa kieltää, ei hän menesty; vaan joka sen tunnustaa ja hylkää, hänelle tapahtuu laupius.
Puolipäiväsaarnassa: Rom. 2: 4, 5, 6. Katsotkos ylön hänen hyvyytensä, kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä rikkauden, ettes tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? Mutta sinun kovuutes ja katumattoman sydämes jälkeen kartutat sinä vihaa itselles vihan päivänä, koska Jumalan oikia tuomio ilmaantuu, joka antaa itsekullenkin hänen töittensä jälkeen.
Ehtoosaarnassa: Ps. 139: 23, 24. Tutki minua, Jumala, ja koettele minun sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minua ajattelen. Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.
Toisena rukouspäivänä,
8 p:nä Toukokuuta.
Aamusaarnassa: Ps. 27: 8. Minun sydämeni sanoo sinulle tämän sinun sanas: etsikäät minun kasvojani! Sentähden minä etsin, Herra, sinun kasvojas.
Puolipäiväsaarnassa: Joh. 6: 51. Minä olen se elävä leipä, joka taivaasta tuli alas: se kuin tästä leivästä syö, hän elää ijankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, jonka minun pitää antaman maailman elämän edessä.
Ehtoosaarnassa: 1 Tim. 2: 4-6. Jumala tahtoo kaikkia ihmisiä autuaaksi, ja että he totuuden tuntoon tulisivat. Sillä yksi on Jumala ja yksi välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jesus, joka itsensä kaikkein edestä lunastuksen hinnaksi on antanut.
Kolmantena rukouspäivänä,
17 p:nä Heinäkuuta.
Aamusaarnassa: Ps. 1: 1-3. Autuas on se, joka ei vaella jumalattomitten neuvossa, eikä seiso syntisten tiellä, eikä istu kussa pilkkaajat istuvat; vaan rakastaa Herran lakia, ja ajattelee hänen lakiansa päivät ja yöt. Hän on niin kuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka hedelmänsä antaa ajallansa, ja hänen lehtensä ei varise, ja kaikki menestyy mitä hän tekee.
Puolipäiväsaarnassa: Joh. 15: 4. Pysykäät te minussa, ja minä teissä. Niin kuin ei oksa taida itsestänsä hedelmää kantaa, ellei hän viinapuussa kiinni ole, niin et te myös, jollette minussa pysy.
Ehtoosaarnassa: Ps. 119: 5. O joska minun tieni ojettaisiin pitämään sinun säätyjäs!
Neljäntenä rukouspäivänä,
16 p:nä Lokakuuta.
Aamusaarnassa: Ps. 18: 47. Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
Puolipäiväsaarnassa: 1 Thess. 5: 18. Kiittäkäät kaikkein edestä; sillä se on Jumalan tahto teistä Kristuksessa Jesuksessa.
Ehtoosaarnassa: Ps. 104: 33-35. Minä veisaan Herralle minun elinaikani, ja kiitän minun Jumalatani niin kauvan kuin minä olen. Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa. Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, minun sieluni, Halleluja!