Kiitosrukous
Hänen Majesteetinsa Keisarinna
Maria Aleksandrovnan jälkeen.
Keisarillisen Suomen Senaatin antama, Helsingissä 10 p:nä Kesäkuuta 1880.
Herra Kaikkivaltias Jumala, rakas taivaallinen Isä! Sinä olet meidän turvamme suvusta sukuun. Ennen kuin vuoret olivat, eli maa ja maailma luotiin, olet sinä Jumala, ijankaikkisesta ijankaikkiseen. Sinä, joka annat ihmiset kuolla ja sanot: tulkaat jälleen, te ihmisten lapset. Sinä lahjoitat ajallisen elämän ja otat sen takaisin kaikkiviisaan neuvosi mukaan; mutta ihmiselle, olentosi kuvalle, on rakkautesi valmistanut katoamattoman elämän, jota ei mikään kuolema masentaa voi.
Niin olet Sinä, elämän ja kuoleman kaikkivaltias Herra, katsonut hyväksi ajallisen kuoleman kautta täältä pois kutsua meidän korkeasti rakastetun Suuriruhtinattaremme, Hänen Majesteetinsa Keisarinna Maria Aleksandrovnan, joka pit- källisen, hivuttavan taudin jälkeen rauhallisesti nukkui kuole- man uneen tämän Kesäkuun 3 p:nä 56:llä ikävuodellansa.
Koroitettuna yhdelle maailmanvaltakunnan mahtavimmalle valtaistuimelle oli nyt pois mennyt Keisarinna yhdeksän- neljättä vuoden kuluessa ylevällä hyveellä ja jalon sydämen hartaalla rakkaudella sulostuttanut Korkean Puolisonsa, korkeasti rakastetun Keisarimme ja Suuriruhtinaamme elämää ja tuottanut siunausta monelle miljonalle niistä eri kansakunnista, jotka asuvat avarassa Keisarikunnassa ja siihen kuuluvissa maissa. Suruun siitä kuolemantapauksesta, joka lähinnä ja syvimmin on kohdannut korkeasti rakastettua Keisariamme ja Suuriruhtinastamme sekä Keisarillisen Huoneen Korkeita Jäseniä, ottavat sentähden totisen uskolli- suuden ja rakkauden tunteilla osaa kiitolliset alamaiset, jotka vilpittömästi murehtivat Jalon ja Ylevämielisen Keisarin- nansa kuolemaa.
Me kiitämme Sinua, rakas taivaallinen Isä, kaikesta siitä armosta ja hyvyydestä, jota korkeasti rakastetulle Keisarinnallemme Hänen maallisessa elämässään osoittanut olet. Me kiitämme Sinua, kaikkein hyväin lahjain Antajaa, kaikesta siitä hyvästä, jota Sinä soit Hänen kauan aikaa toimittaa onneksi ja siunaukseksi asukkaille valtakunnan avaroissa maissa ja erittäin meidän rakkaassa isänmaas- samme Suomessa. Me kiitämme Sinua myöskin niistä koettelemuksista, joita Sinä viisaudessasi ja rakkaudessasi katsoit hyväksi Hänelle määrätä, johdattaaksesi Hänen sydäntänsä yhä likemmäksi Sinua ja taivaallista isänmaata, sekä vihdoin siitä, että Sinä lempeästi ja rauhallisesti olet kirvoittanut Hänen kuolemattoman henkensä maallisen elämän vaivoista ja tuskista.
Ja me rukoilemme Sinua: lievitä henkesi lohdutuksella korkeasti rakastetun Keisarimme ja Suuriruhtinaamme surevaa sydäntä ja kaikkia niitä sydämiä, jotka syvästi itkevät perheen ja maanäidin poislähtöä. Viimeiseksi rukoilemme Sinua, laupias Jumala ja Vapahtaja, lahjoita korkeasti rakastetulle Keisarinna vainajallemme sen maallisen kruunun sijaan, josta Hän nyt on luopunut, elämän katoamattoman kruunun. Amen.